Koiramaijapoppasen maanantairakkautta

Tuulet ovat kääntyneet ja puhaltavat erityisen kovaa. On maanantai, ja minulla on alkanut suhteellisen outo viikko. Kaikin puolin erityinen ja erikoinen tulee tästä ja sitä seuraavistakin viikoista. Tuulet ovat kääntyneet, ja on kutkuttava tunne, että jotain tapahtuu…

Oletko nähnyt Julie Andrewsin tähdittämän 60-luvun elokuvan Maija Poppanen? Siinä Bankin perheen lastenhoitajaksi lennähtää tuulten kääntyessä sateenvarjollaan erikoislaatuinen ja hieman poukkoileva lastenhoitaja Poppanen. Elokuva on edelleen yksi ehdottomista suosikeistani. Maija Poppasta olen jo pitkään miettinyt mielessäni monestakin syystä, jotka paljastuvat sinulle vähitellen.

 

heman

Mutta nyt sinun on olennaista tietää, että olen lennähtänyt Vantaalle; tässä tuulessa olisin voinut hyvinkin saapua tänne sateenvarjolla lentäen idolini Poppasen lailla.

Minä en ole Bankin perheessä, vaan ystäväni perheen luona hoitamassa tätä komistusta, Hemania, joka on täyttänyt maanantaini rakkaudellaan! Tämän alkuviikon ajan olen Koiramaijapoppanen. Tämä on etappi numero 1 viikolla, jolla tuulet ovat kääntyneet ja jotain kutkuttavaa tapahtuu…

Rakkauden täyteistä maanantai-iltaa sinulle ystäväni! Antaa tuulla vaan, sillä tuuli tietää aina yllättäviä muutoksia!

/Ämmä

 

Rakas taivaanisä, älä pakota mua tänään suolistamaan…

Väsymys. Joka solun vallannut uupumus. Hurjia nämä kalahommat Norjassa.

Pelko. Joka ikisen aivonystyrän vallannut kauhu siitä, että tänään tulisi kutsu suolistamaan. Ollakseni täysin rehellinen, tänään en jaksaisi. Varsinkin, sillä mitä myöhempään kutsun tuleminen kestää, sitä rankempi työvuoro olisi odotettavissa. Pitkälle yöhön, ja siihen minä en tänään kykene. Jos kutsua ei kuulu tänään, tulee se huomenna. Se on varma tieto. Huomenna minä (toivottavasti) pystyn. Mutta en tänään. Rukoilen kaikkia mahdollisia puujumaliakin, että kutsua ei tule tänään. Jos se tulee, joudun miettimään tarkasti, pystynkö. Sen nämä viikot ovat osoittaneet; että ihmisen voimat ovat välillä aika vähäiset. Taivaanisä, tehdäänkö diili…?

Ilo. Jokaisen hymylihaksen nostattava nauru. Tämä herra saa (lähes) aina hymyn huulille

luolakoira4

Kävimme Herra Hermannin kanssa mukavalla kävelyllä. Luolakoira pääsi nyt tositoimiin. Joku elukka siellä oli pyörinyt ja sitähän me sitten etsimme.

luolakoira2 luolakoira3

Tuloksetta.

luolakoira5

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Rauhaa ja rakkautta sinulle perjantaihin!

/Äm, joka ottaa vastaan kaikki teiltä liikenevät ylimääräiset rukoukset, että tänään ei kävisi käsky…

Tajunnanvirtaa päiväunien jälkeen

Luojalle kiitos päiväunista! Jos en olisi äsken ottanut tunnin nokkaunia, voi olla, että tänään ei liiemmin olisi tekstiä blogiin syntynyt.

Tänään ketuttaa. Puhtaan yksinkertaisesti ottaa pannuun. Tämä tilanne. Älä käsitä väärin, en ole yhtään epoätoivoinen tai huolissani, ainoastaan väsyneen tympääntynyt. Haluaisin vain tehdä töitä. No, tänään on kyllä lepopäivä tullut hyvin tarpeeseen, viimeisen viikon rankka työputki painaa, mutta noin yleisemmällä tasolla haluaisin, että taas huomenna lompsisin tuohon kokutustupaan ja tekisin töitä kuten tarkoitus oli.

Mutta toisin kävi. Nyt pohdin päätäni puhki mitä voisin alkaa tehdä. Olen todella yllättynyt kuinka rennosti tilanteen otan. Ehkä se johtuu, että viimeisiin vuosiin suhteutettuna tämä tuntuu kuitenkin aika pienelle. Epävarmuuttakin näemmä oppii pistämään mittasuhteisiin ja sietämään. Siitä olen kovin onnellinen tänään.

Päiväunet olivat todella makoisat. Kaamos alkaa selvästi tuntua. Tässä kun on aikaa tunnustella omaa kehoaan ja sen tuntemuksia, huomaa, että kai se ihminenkin on eläin muiden joukossa. Tuntuu, että pitäisi vetäytyä kohti talvea. Syödä ja nukkua. Välttää kaikkea turhaa ponnistelua. Olla yksin karhunkolossaan. Tänään aion tehdäkin niin. Levätä yksin kotona.

Ehdin käydä koiran kanssa lenkkeilemässä juuri ennen pimeän laskua ja rankkasateen alkua. Täällä on taas myrsky. Vaikka meidän kalastajamme Tom saisikin vielä lain puolesta kalastaa, ei sää anna periksi. Hänkään ei ole täällä moneen päivään. Perjantaihin asti on luvattu huonoa säätä.

riekko1

Tämän päivän kuvasaldo on heikohko. Tuossa on Hermanni lenkillä, se on juuri haistanut riekon.

 

Minä odotan, että viime päivien tapahtumien ja nopeiden muutosten aiheuttama myllerrys aivoissa laantuisi, ja saisin jonkin selkeän idean siitä, mitä seuraavaksi olisi hyvä tehdä. Vielä se ei tunnu onnistuvan. Mutta silti luotan. Että kaikki järjestyy oikealla tavalla. Ei sitä muuta ihminen voi. Huomaan, että kun uskallan ajatella nyt näin, vältyn valtavalta määrältä turhaa stressiä ja ahdistusta, joka voisi pahimmillaan sekoittaa pääni ja viedä voimani täysin.

Kyllä minä silti olen miettinyt tänään paljonkin, että mikä ihme tämän kaiken tarkoitus on. Jälleen kerran olen pohtinut, että miksi oikeastaan olen täällä. Siksi olisi niin tärkeää olla töissä; ettei ehtisi liikoja miettimään, antaisi vaan mennä. Koska niinä päivinä kun tekemistä on, kaikki on ihan selvää.

Tiedätkö muuten mikä on ehkä hienoin näky koskaan? Se, kun kotka leijuu ilmassa kovan tuulen kannattelematta räpsyttämättä siipiään. Sellaista näkymää minä tuijottelin tänään pitkään. Jotain maagista noissa linnuissa on. Ehkä sillä, että kotkat näyttäytyvät minulle nyt niin usein on joku tärkeä merkitys.

Täällä on pimeää ja sade ropisee kattoon. Millaista sinulla siellä on?

riekko2

Ja tuossa on se riekko. Sillä on vähän hommat sekaisin. Se on nimittäin vaihtanut jo värinsä valkoiseksi talvea varten, mutta ei raukka tajua, että lunta ei ole ja että me nähdään se vain entistä paremmin. Lintu seisoi vain paikoillaan ihan meidän lähellä, eikä liikkunut mihinkään, vaikka Hermanni haukkui ja repi hihnaa vieressä. Riekko-parka luotti siihen, että sen väri suojaisi sitä…

/Äm, sellaisella tajunnanvirralla mennään tänään

Onnellinen Herra Hermanni

Huomenta! Me ollaan tänään näin

tänäännäin

Maailman paras tyyny on Herra Hermanni. Tällä kehräävällä ja lämpimällä päänalustalla aion tänään levähtää tovin jos toisenkin. Muutama v-kirjaimella alkava asia mielessä tänään. Viikonloppu. Vapaa. Väsymys.

Ja yksi oolla! Onnellinen. Nimittäin koira. Sen lisäksi, että Herra Hermanni on maailman paras tyyny, se on varmasti maailman onnellisin koira. Siltä ainakin kuulostaa kun se tässä pääni alla makaa. Kehrää kuin kissa. Norja ja Hermanni näyttävät sopivan hyvin yksiin. Katso nyt vaikka näitä kuluneen kuukauden aikana ottamiani kuvia siitä!

onnihermanni1 onnihermanni3 onnihermanni4 onnihermanni5 onnihermanni6 onnihermanni7 onnihermanni8hermannionni11

onnihermanni9

Kuinka onnellinen sinä olet tänään?

/Äm, toivoen onnellista viikonloppua

 

Yöllinen sairaalareissu

Huomenta! Tai oikeastaan minä haluaisin nyt toivottaa hyvää yötä. Tämä viikko saisi nyt jo päättyä, enää ei jaksaisi yhtään uutta ikävää yllätystä…

Näissä tunnelmissa vietettiin nimittäin viime yö

sairas1

Herra Hermanni -raukka on ollut oksennustaudissa ja eilen illalla se säikäytti minut pahasti mentyään huonoon kuntoon. Se sai jonkin kohtauksen eikä pystynyt enää käyttämään takajalkojaan ja sitten kiiruhdettiin pikavauhtia sairaalaan. Yö meni tutkimuksissa ja koiraa hoitaessa. Raukka ei pysty edelleenkään kävelemään kunnolla ja nyt seurataan paraneeko kävelykyky vai joudutaanko pikku-ukko viemään uudelleen lääkäriin. Minä siis vietän viikonlopun nyt eläinsairaanhoitajana paijaten tuota lääkkeistä tokkuraista karvapalloa.

sairas2

Voi mikä huoli voikaan tulla lemmikkieläimen takia! Kyllä se vaan niin on, että lemmikki on ihan yhtä lailla rakas perheenjäsen kuin ihminenkin ja sen kipu ja äkilliset sairaskohtaukset saavat sydämen syrjälleen. Erityisen kurjalta tuntuu se, kun Hermanni on niin vilkas ja energinen tapaus ja on tottunut näkemään sen aina niin iloisena ja valppaana ja nyt yhtäkkiä se ei edes jaksa kääntää päätään kun kutsun sen nimeä. Jos tuntuu näin pahalta koiran takia, mitenkähän pystyisin kestämään sen jos oma lapsi sairastuisi…? Ei tätä ehkä voi ymmärtää kuin toinen lemmikin omistaja.

Mutta nyt minä kömmin hetkeksi sänkyyn, jospa uni tulisi hetkeksi. Juuri on pakko sanoa, että onneksi ei tarvinnut mennä aamulla töihin…

Parempaa perjantaita sinulle!

 

Wild life and the city – kaipuu luontoon

Meillä on Herra Hermannin kansaa uusi harrastus: me katsomme yhdessä luontodokumentteja. Se on hienoa. Hermanni pystyy tunistamaan television ruudulta isot eläinhahmot, ja voi tuijottaa ja seurata niitä loputtomiin. Ihan kuten minäkin. Luonto on kiehtovaa! Tämä kaikki on varmaan alkanut siitä, kun ne linnut rakensivat pesän ikkunalautani alle ja me saimme suerata niiden elämää lähietäisyydeltä. Se lintuperhehän ehti tehdä vielä toisetkin poikaset siihen pesään! Sitä en muistanut sinulle kertoa. Ne olivat kuoriutuneet ollessani viikon mökillä ja aika pian kotiin palattuani ne lensivät jo pesästä pois (edelleenkin haluaisin ymmärtää miten lintujen pesintä tapahtuu, miten pikku poikaset oppivat lentämään jo niin pian synnyttyään). Sitä pesuetta en siis ehtinyt seuramaan yhtä tarkkaan kuin edellistä.

Mutta jotenkin siinä lintujeni kiehtovaa elämää kesällä seuratessa oivalsin: minulla on tosi iso kaipuu luontoon. On pakko tunnustaa, että olen aika kyllästynyt tällä hetkellä tähän elämään kaupungissa pienessä yksiössä. Tuntuu, että mukavista lähiseudun ulkoilumahdollisuuksista huolimatta olen liian kaukana luonnosta, että kaupunki on ajanut minut liian etäälle luonnon rauhasta, kauneudesta ja sen upeista ihmeistä. Nuorena luonto oli minulle tärkeää. Kävin paljon vaeltamassa Lapissa. Sitä minä nyt kaipaan; että voisi vain astua ovesta ulos eväät repussa ja lähteä tutkimaan luontoa. Ja siksi katson nyt herkeämättä luontodokumentteja ja mietin olisiko luonnon äärelle pääsy mahdollista.

Ja sitten kun niitä ihmeitä täällä kaupungissa tulee vastaan, me otamme ne Hermannin kanssa innolla vastaan. Lintujen lisäksi olemme perehtyneet cityrusakoiden elämään…

IMG_6475 IMG_6476 IMG_6477

IMG_6479

Hermanni, luolakoira, joka on siis jalostettu saalistamaan tällaista riistaa, oli suhteellisen pähkinöinä muutama päivä sitten, jolloin tapasimme tämän rusakon. Oli herrassa pitelemistä, kun se yritti päästä rusakon luo. Suhteellisen lungisti tuo eläin otti elämän, ei kai pitänyt Hermannia kovin suurena metsästäjänä, koska päästi meidät parin metrin päähän seuraamaan kun rauhassa märehti heinää. Aika kesyksi on tämä wild life mennyt kaupungissa.

Minä olin vain onnellinen, että sain edes hetken tuijottaa silmästä silmään tätä pupua märehtimässä heinää. Askel se on tämäkin kohti luontoa.

Ihanaa sunnuntaita sinulle! Mitä luonto sinulle merkitsee?

/Maija, ihmeiden äärellä

 

Assistentti myynnissä!

Tämä on näkymäni nyt

assistentti1

Tällä tehdään töitä! Oikein kahdella tietokoneella. Vakuuttavaa! Assistentti näemmä koettaa siirtää asioita ajatuksen voimalla läppärille. Ja pakko oli kaivautua tuonne jalkojeni alle. Rankkaa.

No tämä puolestaan oli näkymäni hetki sitten.

assistentti2

Kävin kampaajalla, ja kun takaisin, assistentti oli kokeillut hetken pomon paikkaa ja vetänyt takkini naulakosta alas. Taskuun oli jäänyt yksi koiran makupala. Oli muuten nöyrää poikaa kun tulin kotiin, eikä uskaltanut poistua Ikea-valtaistuimeltaan pitkään aikaan.

Tääl ois yks assari kaupan! Kuka ostaa? Hyödytön ja hirveän huonosti koulutettu. Ei maksa paljoa.

 

Yhden herran sohvanvaltaus

Tammikuussa kun muutin tähän asuntooni, roudattiin tänne Ikeasta myös tämä nojatuoli.

hermanniikea

Ja alusta lähtien oli selvää kenen nojatuoli on ja kenen ei. Sittemmin tuolissa onkin oleskeltu jos jonkinlaisessa asennossa. Ihan vaan esimerkiksi poimin nämä kuvat, jotka siis jokainen ovat eri päiviltä tammikuusta lähtien. Huvinsa kullakin kuvata koiraa nojatuolissa eri asennoissa eri päivinä, mutta nythän tästä saa jo valokuvanäyttelyn. Ja hermoromahduksen, sillä valkoinen karvoja joka suuntaan sylkevä koira mustalla kankaalla ei ole ihan paras yhdistelmä…

hermanniikea2 hermanniikea3hermanniikea4 hermanniikea5 hermanniikea6 hermanniikea7 hermanniikea8

Ja tänään täällä oleskellaan näin:

hermanniikea9

 

Ja tuoli sopii mitä mainioimmin tähystykseen

hermanniikea10

Niin, mites sun päivä?

/Maija, tykäten Herra Hermannista hirmuisesti

Min morgon med hunden

huomenta1

Go’morron!

huomenta4

Tällainen on meininki meillä aamuisin. Väkevä tuijotus…

huomenta2

Taktiikka ihmisen herättämiseen on ilmeisesti se, että hänet yritetään tukehduttaa.

huomenta3

Sitä jäin miettimään, että onkohan tämä kaikkien koirakuiskaajien mielestä väärä valta-asetelma, kun koira (sen lisäksi, että se omavaltaisesti hyppää sänkyyn eikä omistaja tee sille mitään, hyhyi!) makaa kaulalla tassu omistavasti rinnan päällä? Tarkoittaakohtan tämä sitä, että minä olen alistettu osapuoli tässä koirataloudessa ja että tuo pieni karvapallero luulee, että se on isäntä? En tiedä. Mutta ainakin olen nyt hereillä.

Huomenta, mina fina! Viettäkää rento ja rakkaudellinen päivä.

/Ämmä ja Hoo, pigga och glada! (på svenska idag…)