Hengähdyksiä kauniissa kodissa

Olen tainnut seota lopullisesti.

Tässä todiste siitä

Oikein tarkoituksella ostin tämän käsisaippuan sen pinkin purkin ja söpön tekstin takia 😀 Ikinä maailmassa en olisi aikaisemmin jaksanut satsata tällaiseen, vaan ostanut halvinta mahdollista saippuaa – tarkoitushan on vain pestä kädet.

Mutta katsos nyt! Olen seonnut. Tämä uusi kotini laittaa minut tekemään kummallisia tekoja.

Tässä toinen todiste

Ostin kotiini kukkia! Enkä mistään Lidlistä, vaan ihan oikeasta (ja kalliista!) kukkakaupasta. Tuossa ne nyt nököttävät silmieni edessä ja minä hihkun onnea.

ON TULLUT ELETTYÄ viime vuodet aika niukasti. Kotini ovat olleet pieniä yksiöitä, käytössä on ollut hyvin vähän rajaa ja elämäni on ollut niin täynnä nopeita käänteitä, etten ole jaksanut satsata asumiseen tai sisustamiseen. Jopa siivoaminen, etenkin näiden viime kuukausien vamma-aikojeni varrella on tuntunut ärsyttävältä hommalta, jota olen siirtänyt aina mahdollisimman paljon työlistaltani pois.

Ja täällä minä olen nyt koko aamupäivän jynssännyt kotiani siistiksi sekä ostellut kaikenlaisia suloisia sisustuselementtejä!

Yksi hienoimmista asioista koko muutossani (olkoonkin tämäkin visiitti vain väliaikainen) on se, että minlla on ensimmäistä kertaa aikuisiän sinkkuajoillani ihan oikea, kunnon aikuisten koti. Eihän tämäkään mikään linna ole, mutta yhdelle ihmisille ihana kaksio. Ja jotenkin minä päivittäin ihmettelen, kuinka hienolta voi tuntua se oma huone nukkumiselle, syömiselle ja oleskelulle.

Viime vuodet olen tottunut tyytymään hyvin vähään ja oppinut elämään tiukasti, ja toivon todella, että nuo opit ja muistot niistä ajoista säilyvät mielessäni elämäni loppuun asti. Mitään en arvosta niin paljon kuin niiden vuosien tuomaa nöyryyttä elämänasenteeseeni.

Siksi tämä kaikki tuntuu nyt ehkä entistäkin hienommalta. Minä saan nyt asua kivasti ja mielenkiintoni kodin laittamista kohtaan on paljon suurempi kuin pitkiin aikoihin. Hassua, sillä vaikka tämä työkomennukseni onkin näillä tiedoilla vain puolen vuoden mittainen, silti minusta tuntuu, että tämä on paljon pysyvämpää ja voin rauhoittua uuteen kotikaupunkiini.

Jännä havainto. Mieleni taitaa olla antanut minulle luvan nyt hengähtää. Ja se on tässä uudessa kauniissa kodissani kovin nautinnollista.

/Äm, joka hetki sitten jäi kiinni itselleen ajatuksesta, että pitäisi leipoa jotain… Jos tiedät historiani kokkaamisen kanssa… ymmärrät, että SE on suurta

Mainokset

Elämän pisin viikko

Nyt on tunnustettava, että tämä tyttö on ihan kuollut. Kulunut viikko on tuntunut yhdeltä elämäni pisimmältä. On ollut muuttoa, töiden aloittamista, kodin laittamista ja vamman jäljiltä niin heikko keho, että näin lauantai-iltapäivänä puhti tuntuu hiipuvan kokonaan. Hassua miten hitaalta kaikki on tuntunut. Nyt pelkään, että viikonloppu vilahtaa ohi kovaa vauhtia enkä ehdi levätä riittävästi… Olen ollut jaloillani eniten koko yhdeksään kuukauteen onnettomuuteni jälkeen ja tuntuu, että jalat, jotka eivät vielä kovin paljon ole rasitusta saaneet, ovat ihan puhki. En yksinkertaisesti jaksa seistä jaloillani enää.

Keskiviikkona kävin päivän reissun Helsingissä lääkärissä ja fysipterapiassa sekä hakemassa vielä loppuja tavaroita entisestä asunnostani. Pitkä matka aikaisine herätyksineen ja myöhäisine nukkumaanmenoineen keskellä viikkoa ei kyllä auttanut asiaa ollenkaan – unet ovat jääneet kuluneella viikolla hyvin vähäisiksi ja se tekee päivistä vähän takkuisimpia. Töissä olen päässyt jo oikeisiin hommiin kiinni, ja vaikka kaikki tuntuu ihan mahtavalta, silti samalla pään sisällä on aikamoinen kummallisten pelkojen sekainen kaaos. Koetan saada sanat kasaan ja kertoa siitä pian enemmän.

Kuopiossa on upea kesäsää, mutta minä olen viettänyt koko päivän sisällä yhtä kauppareissua lukuunottamatta. Täytyy toivoa, että kesä ei lopu tähän viikonloppuun, sillä nyt yritän vain saada kaikki tavarani jonkinlaiseen järjestykseen ja kotia siivottua, jotta tästä tulisi edes jotenkin asuttava paikka.

Tässä on tämän päivän tahti. Kasasin kirjahyllyä, ja kaikista epäilyistäni huolimatta tuolla se nyt seisoo.

 

 

Minusta tulee radiojuontaja ja muutan Kuopioon

”Kaikki seikkailut alkavat hurjalla hämmennyksellä.

Jos olet joskus hypännyt johonkin uuteen paikkaan, uuteen haasteeseen ja uusien ihmisten seuraan, tiedät mitä tarkoitan. Tiedät, miltä minusta tuntuu juuri nyt.

Kun olo on sanalla sanottuna hämmentynyt.

Ja pöllähtänyt.

Ja sekava.

Hurjan hämmentynyt, pöllähtänyt ja sekava on olo juuri sillä hetkellä, kun on repäissyt itsensä irti normaalista arjesta ja uomastaan. Sillä hetkellä, kun on astunut sisään tuntemattomasta ovesta tietämättä mitä sen sisäpuolella on.”


JOS ELÄMÄSTÄNI KIRJOITETTAISIIN kirja, luulen, että tuo yllä esitetty, jo niin monta kertaa aiemmin kirjoittamani ajatus seikkailun syvimmästä olemuksesta olisi sen aloituskappale.

Et liene ihmeisessäsi, kun voin nyt kertoa tuoreesta käänteestä elämässäni; taas uudesta seikkailusta, joka totisesti on hämmentänyt, pölläyttänyt ja sekoittanut minun maailmaani viime päivinä. 


MINULLE ON TARJOTTU työ Yle Radio Suomen radiojuontajana ja muutan nyt Kuopioon. Työkeikka siellä alkaa heti kesäkuussa ja näillä näkymin kestää vuoden loppuun. Toimin siis jatkossa Kuopiossa Ylen radiojuontajana ja toimittajana.

Nopea käänne ja iso muutos monella tapaa. En tässä vaiheessa halua hehkua suuria opetuksia siitä, miten elämä voi muuttua pienessä hetkessä ja kuinka se kantaa aina oikeaan paikkaan. Tämä on vain toteamus tapahtumien kulusta; näin vain yksinkertaisesti tapahtuu nyt, ja näin on hyvä.

Onhan tietysti totta, että iso tehty työ ja raudanluja usko itseeni palkitaan nyt näin, ja tämä tekee minusta kovin kiitollisen. Tämä työtarjous on iso arvostuksen ja luottamuksen osoitus minulle. Henkilökohtaisesti se tarkoittaa hienoa mahdollisuutta päästä tekemään rakastamaani työtä ja vahvistaa omaa ammatillista olemustani. Muutos tarjoaa paljon odotetun käänteen elämään myös kuukausia kestäneen sairauslomani jälkeen.


KUTEN KAIKKI KÄÄNTEENI aikaisemminkin, tässäkään tilanteessa ei jäädä pähkäilemään ja pohtimaan, vaan tartutaan heti täysillä toimeen. Päätöstä ottaa työ vastaan ei juuri tarvinnut arpoa. Olen tiennyt tästä muutoksesta ja uudesta työstäni vasta tasan viikon, ja jo kesäkuun alussa asun Kuopiossa. Onnekseni viikon aikana sain järjestetty itselleni jo uuden kodin.

Hämmennykseni alla olo on varmasti helpottunut ja huojentunut, mutta juuri nyt minut täyttää apinanraivoinen suorittamismentaliteetti. Elämä Helsingissä on mäiskittävä pinoon seuraavien päiven aikana ja pakattava maailmani laatikoihin mukaan otettavaksi. Muutan Kuopioon nyt kokonaan, eikä Helsinkiin jää kotia tai tavaroita. Seuraavat päivät elämääni tulevat olemaan kovin kiireisiä; ensi viikon kun täyttää vielä 12-tuntiset työpäivät erään televisiotuotannon kuvauksissa, jossa vielä toukokuun olen töissä. Hetkellisesti mielessä pyörii, että missäköhän välissä sitä ehtii pakkaamaan ja muuttamaan.

Vielä tiedän itsekin kovin vähän käytännön järjestelyistä, mutta asiat ratkeavat ja vastaukset saapuvat pala kerrallaan. Kirjoitan sinulle varmasti seuraavien päivien aikana lisää (hyvin mielenkiintoisia tuntoja on koettu jo yhden viikon aikana!), kun tämä tieto todella alkaa pudota systeemiini – vielä on vähän perässä pysymistä itselläkin (pakko tunnustaa, että välillä nipistelen itseäni ja mietin, onko tällainen tapahtumasarja todella meneillään, ja vaikka tieto jo julkista tänään onkin, olen monta kertaa miettinyt uskallanko tästä kertoa).


”Kaikki seikkailut päättyvät ennalta-arvaamattomiin löytöihin ja mielettömiin yllätyksiin.

Jos olet joskus hypännyt johonkin uuteen paikkaan, uuteen haasteeseen ja uusien ihmisten seuraan, tiedät mitä tarkoitan.

Sanoinkuvaamaton.

Kiitollinen.

Sanoinkuvaamattoman kiitollinen on olo sillä hetkellä, kun on tehnyt jotain ennalta tuntematonta sekä oppinut jotain uutta ja arvaamatonta. Kokenut sellaista, jota ei osaisi ehkä kuvitellakaan.”


Jos elämästäni kirjoitettaisiin kirja, luulen, että tuo yllä esitetty, jo niin monta kertaa aiemmin kirjoittamani ajatus seikkailun syvimmästä olemuksesta olisi sen lopetuskappale. 

Tämän mielessä pitäen minäkin hyppään taas kohti uutta jännittävää tuntematonta sekä jätän taas pari vuotta kotipaikkanani olleen Helsingin – ja otan sinut siinä siivellä mukaan seikkailuun, sillä sellainenhan tästä nyt takuulla aukeaa.

Tämä kuva on tammikuulta, vuoden ensimmäiseltä juontokeikaltani ja vielä keskellä polvileikkausta seurannutta sairauslomaani. Silloin kirjoitin tämän kuvan alle kuvatekstiin: ”Tässä minä olen parhaimmillani. Jos jotain tänään voin toivoa, tuovat tulevat kuukaudet lisää rakkaita työmahdollisuuksia minulle.” Olisinpa tuolloin tiennyt, mitä tulisin saamaan. Kuva: Antti Nyman.

 

Näin tänään. Vaikka ei suuria sanoja ja vain toteamus tapahtumien kulusta, ehkä sinäkin nyt pysähdyt miettimään: Sillai se elämä voi muuttua ihan pienessä hetkessä.

/Äm

Orastavan onnen fanfaari

Sellainen oli pääsiäinen. Yksi rakas lähti pois, mutta kauniit muistot jäivät. Minulla on oma koti ja se tuo nyt kauneinta lämpöä elämääni. tunne on odotuksen täyteinen. Paljon kukoistusta on ilmassa.

Kiitos kevät, että olet täällä! Kiitos uusi elämä, joka olet nyt nupullasi. Kevään ensi sävelet, orastavan onnen fanfaari on soitettu.

Sulosointuja viikkoosi!

/Äm

Oma koti Rakkauden Saarella

Tätä valtavaa onnen (ja rättiväsymyksen) tunnetta ei voi sanoin kuvailla: minulla on vihdoin oma, ihana (ja just nyt varsin sekasortoinen) koti Rakkauden Saarella! Tänään on kannottu tavaroita sisään ja eka yö omassa Rakkauden Pesässä odottaa. 

Kauniita unia ja rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa, pupuset!

/Ämmä

Iso päätös on tehty

Lauantai painuu jo illan puolelle, mutta minä makaan edelleen peiton alla. Olen onneksi kertaalleen täältä jo noussut asioille, mutta patja kaverin kodin lattialla kutsuu koko ajan takaisin puoleensa. Väsymys painaa, on sen verran vauhdikas viikko takana. Ja nyt pitää kerätä voimia, sillä huomenna, oi huomenna, loppuu kiertolaisen elämä ja minä pääsen vihdoin omaan kotiin! En osaa sanoin kuvailla kuinka hienolta tuntuu, kun ystävien nurkat vaihtuvat vihdoin omaan soppeen. 

Vaikka en minä valittaa voi. On ollut upeaa, miten moni on tarjonnut minulle majapaikkaa ja apuaan viimeisten viikkojen aikana. Ja vastaanotto on ollut kuninkaallisten luokkaa; tällaisia tervetulotoivotuksia minulle on rakenneltu

 
Eilinen Ping Helsinki -tapahtuma oli järjetön menestys. Minä, joka aikoinaan olen kiertänyt paljon markkinointi- ja viestintäalan seminaareja, olen kovin kriittinen seminaarivieras ja usein tuntuu, että tapahtumien sisällöllinen anti jää heikoksi. Mutta eipä ollut se Pingin ongelma, olen nyt täynnä energiaa ja uusia ideoita. 

Itseasiassa tein eilisen aikana todella ison päätöksen. Viime aikojen kohtaamiset, keskustelut ja minuun iskenyt varmuus jotenkin sulautuivat yhteen ja minä päätin ottaa ison askeleen. Mikä se on, siitä kerron sinulle kun aika on kypsä. Pahoittelen jos seuraavien päivien kuluessa päivitykseni ovat jotenkin kryptisiä. Iso kela rullaa nyt päässä ja pistää asioita paikoilleen ja ihan pakko vielä hetken pitää tämä päätös itselläni. Mutta älä hätäile, saat kuulla kaiken mahdollisimman pian.

Tämä Hidasta elämää -sivuston Instagramista kiteyttää kaiken, mitä ajattelen nyt

 
Sillä, tiedätkö, minulla on kaikki ihan helvetin hyvin just nyt. 

/Ämmä, painuen takaisin peiton alle

Iso päätös on tehty

Lauantai painuu jo illan puolelle, mutta minä makaan edelleen peiton alla. Olen onneksi kertaalleen täältä jo noussut asioille, mutta patja kaverin kodin lattialla kutsuu koko ajan takaisin puoleensa. Väsymys painaa, on sen verran vauhdikas viikko takana. Ja nyt pitää kerätä voimia, sillä huomenna, oi huomenna, loppuu kiertolaisen elämä ja minä pääsen vihdoin omaan kotiin! En osaa sanoin kuvailla kuinka hienolta tuntuu, kun ystävien nurkat vaihtuvat vihdoin omaan soppeen. 

Vaikka en minä valittaa voi. On ollut upeaa, miten moni on tarjonnut minulle majapaikkaa ja apuaan viimeisten viikkojen aikana. Ja vastaanotto on ollut kuninkaallisten luokkaa; tällaisia tervetulotoivotuksia minulle on rakenneltu

 

Eilinen Ping Helsinki -tapahtuma oli järjetön menestys. Minä, joka aikoinaan olen kiertänyt paljon markkinointi- ja viestintäalan seminaareja, olen kovin kriittinen seminaarivieras ja usein tuntuu, että tapahtumien sisällöllinen anti jää heikoksi. Mutta eipä ollut se Pingin ongelma, olen nyt täynnä energiaa ja uusia ideoita. 

Itseasiassa tein eilisen aikana todella ison päätöksen. Viime aikojen kohtaamiset, keskustelut ja minuun iskenyt varmuus jotenkin sulautuivat yhteen ja minä päätin ottaa ison askeleen. Mikä se on, siitä kerron sinulle kun aika on kypsä. Pahoittelen jos seuraavien päivien kuluessa päivitykseni ovat jotenkin kryptisiä. Iso kela rullaa nyt päässä ja pistää asioita paikoilleen ja ihan pakko vielä hetken pitää tämä päätös itselläni. Mutta älä hätäile, saat kuulla kaiken mahdollisimman pian.

Tämä Hidasta elämää -sivuston Instagramista kiteyttää kaiken, mitä ajattelen nyt

 

Sillä, tiedätkö, minulla on kaikki ihan helvetin hyvin just nyt. 

/Ämmä, painuen takaisin peiton alle

Minulla on uusi koti!



Hups. Tämän viikon yksi ehdottomasti hienoimpia asioita on juuri sinetöity allekirjoituksin paperille: minulla on nyt uusi koti! Ja muuten hieno koti onkin!

En voi sanoin kuvailla tätä onnen tunnetta. Ehkä vain toinen ihminen, joka on kokenut millaista on olla vailla omaa kotia voi tietää millainen kivi vierähti juuri harteiltani. Kohta minulla on taas oma pesä. Kohta saan taas asettaa juureni kiinteään maaperään. Se tuntuu käsittämättömän upealta. Nyt alkaa kuulkaas rokkenroll! 

Suloista sunnuntaita sinulle!

/Ämmä, heittäen kädet ilmaan