Valitus

Ajauduin pitkästä aikaa kuuntelemaan Samuli Edelmannin Vaiheet-levyä. Tiedätkö sen? Uskomattoman kaunis levy vuosien takaa, jolle Toni Edelmann on säveltänyt Goethen, Hessen ja Shakespearen tekstejä. Näin ”lyriikkafriikkinä” hienointa ja koskettavinta tekstiä korville.

Minun on hirveän vaikea kuvata omaa suhdettani musiikkiin. Se on minulle oikeastaan kaikki kaikessa. Koko elämäni on täyttynyt musiikista. Se on ollut tärkein harrastukseni, ja harmittelen nyt joka päivä kun en pääse itse tällä hetkellä tekemään musiikkia. Sillä on minulle hyvin syvä merkitys. Niin sanat kuin sävelet ovat koko elämäni.

Paria kappaletta olen toistanut nyt repeatilla levyltä. Yksi niistä on tämä Valitus, jonka sanat soljahtivat mukavasti tuohon ottamaani kuvaan. Sanoma kolahtaa ja koskettaa. Ehkä sinuakin?

vaiheet_mailife

Tunnustele näitä sanoja. Mitä enemmän niiden antaa sulautua, sitä enemmän ymmärtää. Ja kuuntele tuo biisi, se on elämys.

/Äm

Mainokset

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Se on kuulkaa tämä biisi kun minua on liikuttanut viime päivinä. Jotenkin aina tasaisin väliajoin soittolistaltani korviini hyppää joku biisi, joka jostain syystä kolahtaa niin paljon, että soitan sitä repeatilla kymmeniä kertoja päivässä. Ni, tää on ollut nyt viime päivät:

Katse eteen ja suupielet ylöspäin! Se on helppoa näinä päivinä kun aurinko paistaa. Kuuntele tuo biisi. Siinä on kaikki mitä haluan sinun tänään kuulevan.

katseeteen2 katseeteen

/Äm, aikoen tosin kohta painua taakse ja alas mennäkseen nukkumaan. Hyvää yötä, pupuset!

Engel

Rakkaat, huomenta! Minun aamuni alkoi hymyllä ja haluan jakaa sen nyt kanssanne. Samalla voidaan yhdessä vähän opetella norjaa.

Tuleva tuutori, mentori, oppi-isäni, mitä kaikkea mahdollista hän onkaan, suomalainen Lauri, joka on asunut Norjassa jo pitkään (ja kyllä, on se enkeli minun Norjaanlähtötarinassani, kerron myöhemmin tästä varmasti lisää) kertoi minulle, että ainoa radiokanava, joka kuuluu Stön laiturituvissa, siis minun työpaikassani, on paikallisradio ”Bö”.

Bö. Kuinka suloista.

Mutta vielä suloisempaa on se, että Bölla soi tiheään tahtiin tämä biisi, Engel. Siis enkeli!

Niin nyt sitten rallatellaan tätä biisiä seuraavat päivät, eiks vaan!

Keskiviikko, päivistä parhain, alkakoon ystäväiseni!

/Ämmä, joka on aika innoissaan siitä, että tajusi melkein kaiken mitä tuossa biisissä sanotaan, lunttaamatta sanoja!

Hullu

Maanantaita! Lisäsin juuri uuden biisin Spotifyn soittolistalleni. Sain yhdeltä rakkaalta blogiystävältäni suosituksen kuunnella sen, sillä paljastin hänelle erään salaisuuden. Ja tämä biisi oli hänen suora reaktionsa.

 

Nyt on kuulkaa hullu olo. Siis hullu hyvällä tapaa. Ensimmäistä kertaa piiiiiiiiiiitkään aikaan. Sekopäisen hullunhyvä mieli. Tämä viikko tuo tullessaan isoja juttuja. Tuulet ovat kääntyneet, ja kerron myös pian niistä sinulle.

Näissä merkeissä uuteen viikkoon, eiks niin?!

/Ämmä, joka tietää, että tällainen salailu on inhottavaa… mutta vielä tarpeellista, koska sä saat tietää kun on sen aika.

 

Vapaus

Huomenta! Näin pitäisi voida aloittaa jokainen päivä. Parin tunnin aamulenkki Hermannin kanssa metsässä raikkaassa, jo vähän syksyltä tuoksuvassa ilmassa. Niin. Tuulet ovat kääntyneet. Ja se minun outo, hyvää enteilevä oloni vain kasvaa.

Olen nyt muutamia päiviä, ehkä jopa viikkoja, ihmetellyt uutta tunnetta, joka on yhtäkkiä noussut jostain syvältä.

Vapaus.

Jokin aika sitten silmieni eteen lävähti ymmärrys siitä, että hittovie, minähän olen vapaa. Voin tehdä mitä haluan, voin mennä minne haluan, voin elää kuten haluan. Ei sillä tavalla mitenkään itsekkäässä mielessä, että nyt minä haistatan pitkät kaikelle ja kaikille ja olen muista piittaamatta oman elämäni herra, vaan yksinkertaisesti niin, että hei, kappas, tässä mä oon, vapaa.

Vapaa.

Niin. Vapaa.

Aika hieno tunne.

Tuulet ovat kääntyneet.

Tätä biisiä kuuntelin kulkiessani.

/Maija, undoing

 

Ilta Bridget Jonesina – kyllä jokainen nainen tarvitsee romantiikkaa

Oikeastaan tämän kertominen nolottaa ihan hirveästi, mutta samalla tää nyt on vaan niin ihanaa. Kun täällä nyt yksin juhannus kaupungissa vietetään, niin voihan sitä vähän heittäytyä Briget Jones -henkisesti sinkkunyyhkyksi, katsoa romanttisia leffoja, syödä välillä suolaista ja välillä suklaata ja juoda punaviiniä ja kamalassa ähkyssä itkeä tihruuttaa romantiikalle ruudun takana.

Eikö voikin? No, niin minä nyt ainakin olen tämän illan tehnyt. Nyt vähän oksettaa (mätetty ruoka, ei romantiikka!). Pariin otteeseen naureskelin ääneen itselleni, koska tämä minun asetelmani on kuin jostain Bridget Jones -elokuvasta.

Katsoin juuri ehkä maailman siirappisimman Suomi-filmin, mutta olihan se nyt ihana. Antaa jotenkin uskoa elämään. Että se prinssi uljasta (tai parikin ja niihin liittyviä kamalia kiemuroita) voi tulla vastaan minkä tahansa nurkan takaa. Nyyh. Ihanan komea.

nyyh1

nyyh2

Kyllä jokainen nainen tarvitsee tätä aika ajoin. Ruokaa, viiniä, ruokaa, komeita miehiä, ruokaa, suklaata, nyyhkimistä, löhöämistä sohvalla, ruokaa, koko viikoksi jonnekin unohdetun kuntosalikortin, ruokaa, ehtiihän sitä taas ensi viikollakin treenata, komeita elokuvasankareita… Mä katson vielä toisen leffan.

Tämä oli muuten katsomani elokuvan tunnusbiisi. Nyyh!

/Ämmä, ottaa ihan vähän vielä suklaata ja punaviiniä ja hakee lisää nenäliinoja

 

Good morning!

Maanantai! Huomenta! Meitsi lähtee palaverin kautta Vammalaan! Kuuntele sä sillä välin tää! Lisään tuohon ihan vielä sanatkin, kun on niin hyvät! Ja koko biisi on niin hyvä, että! Kuulin ekaa kertaa kaksi minuuttia sitten! Huutomerkki!

Good morning, welcome to the thing called life
Good morning, dont you let it pass you by
We laugh, we cry and then we dry our eyes,
We fall, we rise, ready for another try.

When life gets tough, remember, we were never born to die,
When times get rough remember we were born to be alive

Good morning , wake up and live the life,
And dont forget to dream the dreams, the dreams
And dont forget to live the dreams and dream
And dont forget to dream the wonderful things
to add to life.

/Ämmä, toivottaa tervetulleeksi tämän asian jota elämäksikin kutsutaan. Ja lähtee Vammalaan. Jeah! Huutomerkki!

I will be here – Edvin Berg

Huh. Heti pitää kirjoittaa perään. Olen kuullut tuon edelliseen blogiini linkkaaman Edvin Bergin biisin monta kertaa, ja se on mielestäni yksi kauneimmista koskaan kuulemistani kappaleista. Mutta en tiennyt, että tämä ruotsalainen Edvin Berg olikin poika, joka kuoli 18-vuotiaana verisyöpään vain vuden sairastettuaan. Itsekin katsoin tätä kyseistä Idols-kautta Ruotsissa, mutta tämä kaunis tarina jotenkin oli mennyt minulta ihan ohi.

Jos ymmärrät Ruotsia, katso tämä.

Uskot varmaan, mikä taas valuu silmistäni… Huh, onpa tunteikas päivä!