Heikko kovaan ääneen – sinua varten!

En tiedä oikein mitä kirjoittaisin. Tai tiedän oikeastaan MITÄ haluan sanoa, mutta en sitä MITEN. Kello on yksi iltapäivällä. Heräsin vasta pari tuntia sitten. Siitä, mikä oli ennen minulle kovin poikkeuksellista, on nyt yhtäkkiä tullut melkein tapa. Olen niin väsynyt, että nukun minun mittakaavassani ihan järjettömän pitkään. Mutta nyt sille on tarve. Pakko tunnustaa, että olen iloinen, että päivät ovat lyhyitä: iltakymmeneltä olen taas ihan valmis nukkumaan. Joskus on vaan parempi koettaa vauhdittaa aikaa keinolla millä hyvänsä. Vaikka aika tuntuukin pysähtyneen. Hassu tunne, mutta ehkä sinä ymmärrät mitä tarkoitan.

Istun 22-neliöisen asuntoni lattialla nojaten sänkyyn, jota en ole vielä pedannut. Hermanni nukkuu vieressäni pitäen kiinni jaloistani, Tiikeri-ystävänsä lähellään. Koira on siitä tehnyt selvän jo aikoja sitten, mutta aina ne ovat toistensa lähellä.

1207

Onneksi tänään aurinko ei porota täydeltä taivaalta, sillä silloin täällä olisi ihan sairaan kuuma. Viimeiset päivät on kärvistelty.  Olisinko jotakin aikoja sitten kuvitellut asuvani pienen pienessä yksiössä täällä muiden pikuluukkujen keskellä, en tiedä. Mutta soljuuhan se elämä tässäkin, onpa tämä sitten vain väliaikainen vaihe elämässäni tai pidempi – sitä en nyt tiedä. Haluaisin kyllä hetkeksi pois: eilen tutkin jo äkkilähtöjä minne tahansa, mutta ei näköjään ihminen voi edes yksin matkustaa ilman että joutuu vararikkoon. Kaikki taloudellisesti huokeahintaiset äkkilähdöt on tehty kahdelle ihmiselle. Ja sitä paitsi, minunhan pitää säästää. Joka sentti talteen syksyn varalle.

* * *

Olen pyörittänyt päässäni sitä, miten blogiani kirjoitan. Edelleenkin hengitetään ja katsellaan kuinka syvälle haluan mennä – arvioin mitä kaikki tämä antaa suhteessa siihen mitä sille annan. Homma on oikeastaan aika kiero. Aina kun olen valmis lopettamaan tämän, sähköpostini tai Facebookini kilahtaa minulle uuden viestin joltakin teistä. Ja sitten taas muistan, miksi tätä teen ja miksi minun tulisi uskoa, että se on sen arvoista. Se on tämä

hanko3

Tajusin eilen, että tämä kuva on konkreettinen osoitus siitä, miksi MaiLife on kaiken arvoinen. Minä ja Lotta Hangossa. Tähän(kään) naiseen en olisi ikinä tutustunut ilman blogiani! Hän kirjoitti minulle jo pari vuotta sitten Sarastus-blogini innoittamana, jakoi omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja nyt olemme kuin sielunsiskot! Puoli vuotta sitten tapasimme ensimmäistä kertaa kasvotusten, Lotta kutsui minut kotiinsa, ja kirjeenvaihtomme muuttui eläväksi ystävyydeksi.

Ja sinä olet kirjoittanut minulle! Viimeisten parin vuoden aikana olen tutustunut niin upeisiin ihmisiin, etten voi uskoa. Olen käynyt keskusteluja niin viestiste kuin kasvotuste ihmisten kanssa, joihin en olisi muuten koskaan tutustunut. En voi lakata kiittämästä teitä siitä, kuinka lähelle olette minut päästäneet. Välillä tunnen jopa riittämättömyyttä, kun haluaisin vastata kaikkien teidän viesteihinne heti ja yhtä suurella syvyydellä kuin te teette. Mutta en aina pysty. Mutta ehkä sinä luet monia vastauksia tai peilauksia ajatuksiisi täältäkin.

* * *

Tämä videoblogini tuli nyt yhtäkkiä mieleeni. En edes muista mitä sillä puhun, enkä haluakaan enää katsoa sitä itse. Mutta heikkoudesta ja ihmisten yhdistymisestä siinä on kyse. Siitä, että ihmiset lähentyvät toisiaan heikkouden keskellä. Ja sitä minä haluan. Että ihmiset lähenisivät toisiaan, jakaisivat ajatuksiaan, tukisivat toisiaan. Siksi minä haluan olla heikko ihan kovaan ääneen.

Kiitos sinulle! Muista, että olen täällä, ja minuun voit aina olla yhteydessä.

/Ämmä

 

 

NOT-videoblogi: Kirjoittamisesta

Iso lehti elämässäni kääntyi reilu pari vuotta sitten kun luovuin yrityksestäni. Siitähän olen kertonut. Nyt kuljettuani tätä matkaa tuon tapahtuman jälkeen, tärkein asia, joka on muuttunut, on ehdottomasti se, miten luovuuteni on vapautunut. Että kun olen päästänyt irti sellaisista isoista taakoista elämässäni, luovuus on puhjennut ihan uuteen kukkaan. Tämä kirjoittaminen on hyvä esimerkki. Minä rakastan kirjoittaa. Ja olen tajunnut olevani aika hyvä siinä.

Kirjoittaminen on mielestäni hyvin tärkeä ”menetelmä” ajatusten, kokemusten ja tunteiden käsittelemiseen. Sitähän minäkin teen jatkuvasti. Enkä tarkoita nyt mitään hienoja proosatekstejä, vaan ihan vaikka tajunnan virtaa, joka purkautuu paperille. Tässä uusimmassa Naisena olemisen taito -videoblogissani juttelen kirjoittamisesta. Katso se ja innostu kokeilemaan mitä kirjoittaminen voisi sinulle tarkoittaa!

 

Häpeätkö?

Näin minulta on kysytty muutamaan otteeseen viime aikoina. Että häpeänkö elämääni viimeisten vuosien aikana, hävettävätkö tekemäni valinnat ja epäonnistumiset minua? Häpeänkö sitä että minä, ennen niin itsenäinen nainen, jätin kaiken, muutin miehen perässä Ruotsiin ja tulin ”maitojunalla” takaisin. Tällä videolla vastaan tähän kysymykseen. Ja kerron sen, mikä viimeisinä kuukausina on vetänyt minut nöyrimmäksi. Häpeilemättä.

Vlogi tehty ja kuumetta pukkaa

Vlogi, check! Luvassa on taas avointa pohdintaa; tällä kertaa aiheeksi nousi häpeä. Muutaman päivän päästä se sitten taas julkaistaan, joten pysy kanavalla.

Minä taidan kyllä kohta tippua kanavalta, kuume on alkanut nousta. Nyt se ei saisi tulla, yksinkertaisesti ei…

20140228-141655.jpg
/Maija, jonka punaiset ovat kuumeen ja uuden Makeup Storen poskipunan yhteistuotos…

Mistä aiheesta tekisin videoblogin?

Ei oikein kulje. On ollut jo pari päivää sellainen puolivillainen olo; olenko kipeänä vai en? Vähän on ollut lämpöä, ja keuhkoissa tuntuu olevan jotain ylimääräistä.. Hui. Tekisi mieli kuntoilla, mutta ei uskalla. Voisinpa siis tehdä videoblogin tässä luppoajallani. Mutta mistä? En keksi mitään aihetta. Oikeastaan tuo elävä kuva vain kammottaa – se on niin paljastava, tuntuu ihan toiselta kuin kirjoittaminen.

Auttaisitko? Mistä aiheesta voisin videoblogata? Mistä haluaisit kuulla? Ehdotuksia?

mistävlogata

Hidasta elämää – vahvaa sanomaa

Ihanaa sunnuntaiaamua! Minä olen taas virtaa täynnä kahdesta syystä: 1) kohta lähden Teatteri Elon brunssipalaveriin suunnittelemaan teatterijuttuja ja 2) olin eilen tapaamassa Hidasta elämää -sivuston kirjoittajakollegoitani. Tapasimme porukalla (joskin paikalla oli vain osa meistä) ensimmäistä kertaa, mutta yhteys toisten kanssa löytyi saman tien. Vaikka kirjoitamme tai minun tapauksessani videobloggaamme hyvin erilaisista asioista, meitä näyttää yhdistävän erityisesti kiinnostus ihmisiin ja ihmisenä olemiseen. Suosittelen tutustumaan sivustoon, sillä se on valtava arkku vahvaa sanomaa ja jos jonkinlaista tietoa ja ajatusta hitaammasta elämästä. Minäkin opin eilen jos jonkinlaista uutta tietoa muun muassa hortoilusta (luonnonkasvien käyttämisestä ruoka-aineina).

Sivusto on Suomen ensimmäinen ja suurin ”slow-sivusto”. Hidastamisen sivusto kuvaa olevan oman ominaisen elämänrytmin löytämistä, sen kunnioittamista ja sen mukaan elämistä – juuri niitä asioita, joita kukin meistä miettii jossain vaiheessa elämäänsä. Olen todella onnekas, että olen saanut olla mukana tässä porukassa jo kaksi vuotta ja että sain viime syksynä kunnian aloittaa koko sivuston seitsenvuotisen historian ensimmäisen videoblogin!

heporukka/Maija, joka on kiitollinen myös siitä, että saa koko ajan tavata aivan upeita uusi ihmisiä

Videoblogi: Puhetta heikkouden keskeltä

Tässä minä olen. Ensimmäistä kertaa ”livenä” silmiesi edessä sitten… no, kun kaikki muuttui. Tällä videolla kerron mitä elämässäni on tapahtunut ja mitä minulle kuuluu nyt ison kolahduksen jälkeen.

Tämä on puhetta heikkouden keskeltä. Pelottaa.

Klikkaa ja twiittaa: Heikkouden hetkellä puhe on kaikkein voimakkainta. Heikkouden keskellä ihmiset yhdistyvät.@maijailmoniemi

Uusi videoblogini: Saako ahdistaa, vaikka toisella menee huonommin?

Tässä uudessa NOT-vlogissani HIdasta elämää -sivustolla jatkan vielä vähän aiheesta, jota käsittelin MaiLifessa pari viikkoa sitten. Kuinka kiitollinen pitää olla kun ei siltä tunnu?, kysyin 19.11. blogissani. Mietin kuinka aidosti saa omia tunteitaan näyttää silloin, kun ottaa päähän, vaikka tietää, että jollain toisella menee huonommin. Sain teiltä niin upeita ajatuksia tuohon kysymykseeni, joten päätin jakaa pari teidän kommenttianne videoblogissani. Tässä se on, ole hyvä! Valitettavasti tällä kertaa jotain kummallista bittimaailman sekoilua oli tapahtunut, ja videon ääni vähän tulee perässä, mutta älä siitä huoli. En minäkään välitä. Rapatessa roiskuu ja pieni epätydellisyys on vaan mukavaa!

Twiittaa: Suruun täytyy suostua, jotta sisäinen vapaus lisääntyy. @maijailmoniemi

NOT-vlogi: Ole, niin tunnet!

On taas aika Naisena olemisen taito -vlogini. Tällä kertaa pohdin Hidasta elämää -sivustolla merkityksen tunteen menettämistä ja sen etsimistä sekä yhteyden itseensä kadottamista ja sen löytämistä. Lisäksi jaan hyväksi toteamani kikan, jolla löytää yhteyden tunteisiinsa ja kirvoittaa kadonneen luovuuden. Minä lähden nyt kohti Suomea ja kuvauksiin uusia työkuvioita varten, katso sinä sillä välin Naisena olemisen taito!

Twiittaa: Ei etsimällä löydä. On vain oltava, niin voi tuntea – ja saada yhteyden itseensä. @maijailmoniemi

Vloggaamista kotistudiossa

Taas on aseteltu kuvausvehkeet ja lamput ammattimaisesti paikoilleen ja turistu kameralle. Sain juuri kuvattua uusimman Hidasta elämää -sivuston vlogini. Ensi viikolla pärähtää, pysy kanavalla! Ihan jännittää mitä mieltä olet, toivottavasti tykkäät uusimmasta aiheestani.

vloggaus4