Uhka ja mahdollisuus samassa paketissa

Mitä sulle kuuluu?

Mulle kuuluu ihan sikahyvää! Voittoputki sen kuin jatkuu! On nääs myös mahdollinen näkökulma, että elämä vammaistuvalla pukee minua. Suht hataraan aiempaan kokkausmenestykseeni pohjaten ylpeyteni on ylimmäinen: ihan ITSE tein tänään pitsan kukkakaalipohjalla! Kätevä emäntä? Kenties.

Tai sitten ei. Tämä prosessi nimittäin tarkoitti, että yksi palovaroitin meni mäsäksi kun se piti hakata kyynärsauvalla alas katosta, taikina kävi kunniakierroksen lattialla ja polvi turposi entisestäänkin kaikesta seisomisesta… Mutta silti! Sanoisin, että uhka ja mahdollisuus samassa paketissa! Ite tein (ja söin, ei se edes ollut palanut!)!

Elämä on erilaisia näkökulmia.

Tiesitkö muuten, että tänään on myös Maailman mielenterveyspäivä, jossa haastetaan sinutkin kysymään toisilta heidän kuulumisiaan? Kysypä joltain ja vastaa samalla minulle: Mikä on sinun päiväsi paras tapahtuma?

img_4053

Arvannet, että tämä on minun päiväni paras asia! KATO nyt tuota kuvaa! NAM! Oli muuten ihan oikeasti todella hyvä ja maistuva uusi tuttavuus tuo kukkakaalipitsa! Ja koska tämä EI ole mikään ruokablogi, sinulle, joka haluat reseptin, sanon: KVG!

LOL!

/Äm

Priimaa pukkaa

Tiivistahtinen kaksipäiväinen kuvausputki takana. Nyt on takki tyhjä ja väsyttää, mutta en kyllä tiedä kuinka paljon julkean väsymystäni valittaa. Työni on nimittäin viimeiset kaksi päivää ollut istua ravintoloissa syömässä mahtavia aterioita ja juomassa maukkaita juomia upeiden ihmisten seurassa.

En malta odottaa, että voin esitellä sinulle lähemmin nämä kaksi naista

Ninan

IMG_3382 IMG_3394

ja Sarin.

He ovat olleet tärkeitä hahmoja elämässäni tänä kesänä, ja olemme päässeet tekemään mielenkiintoisia juttuja yhdessä. Kaikki selviää sinullekin kun on sen aika. Mutta jos jotain menoa kaipaat sillä välin elämääsi ja asut joko Helsingissä tai Tampereella tai olet jompaan kumpaan kaupunkiin menossa, voin suositella lämpimästi näitä kahta uutta ravintolaa:

Meksikolaista Oficinaa Helsingissä ja Frans et Marieta Tampereella. Rattoisia hetkiä vietettiin kuvausryhmän kesken näissä paikoissa. Ruoka oli hyvää ja juoma… huhhuh.

Juu, en minä valittaa voi. Kyllähän tässä aika iloinen saa olla, kun päivänsä voi viettää näin.

IMG_3389

Oficinassa maistui ruoka, mutta erityisesti nämä mielenkiintoiset drinkit. Tämän nimi oli ihan liian vaikea muistettavaksi, mutta ihan parin siemauksen jälkeen se alkoi jo naurattaa, joten voidaan ainakin todeta, että se täytti tehtävänsä.

IMG_3378 IMG_3375 IMG_3380

IMG_3395

Tampereen Frans et Mariessa puolestaan ehdottoman voiton vei tämä tamperelainen erikoisuus kuharievä. Nam!

IMG_3404

Ja käytiinpä vielä Tampereen taivaiden tasolla, hotelli Ilveksen 19. kerroksessa.

IMG_3386

Jotta näillä eväin priimaa pukkaa, ootapa vaan!

 

Sushitaivaassa kaikki hyvin

Ihan viimeistään eilen illalla tajusin, että nyt on kaikki tasapainossa. Lauri järjesti kotonaan sushi-illan minulle, uudelle työkaverilleni Teemulle ja pojalleen Erikille.

Lopulta kaikki oli hyvin. Vai miten ne siinä Satuhäät-ohjelmassa oikein sanoivatkaan. Minä ainakin olen päässyt sushitaivaaseen. Kalat suoraan omalta takapihalta, omasta merestä… Hullua! Mutta ihan hemmetin hyvää.

sushi1

Kokkimme Lauri

sushi6

Apukokkimme Hermanni, joka kävi tasaisin väliajoin tarkistamassa ruoanvalmistumistilanteen.

sushi2

Paras misokeitto. Evö!

sushi3

Aina kun Hermanni ei ollut keittiössä, se kävi tuijottamassa Anry Birdsiä. Minä vain makasin sohvalla.

sushi7

sushi5

sushi8

TADAAA!

sushi9 sushi10

Sellainen ilta eilen. Voin kertoa että on kaikin puolin suhteellisen etuoikeutettu olo. Jopa vähän huono omatunto kaikesta siitä hienoudesta ja hyvydestä, jonka on saanut täällä osakseen.

Tänään lähdemme ajamaan Lofooteille hakemaan työsopimustani ja poikkeamme matkalla muun muassa viikinkimuseoon. Palataan kunhan kerkiän!

To eat -lista

Elämäni koostuu nyt erilaisista listoista. On pakkauslistaa, to do -listaa, listaa ihmisistä, jotka täytyy ehtiä tavata… kaikkia erilaisia listoja, joihin olen koonnut tärkeitä ennen lähtöä tehtäviä asioita.

Sitten on tämä ”to eat -lista”. Siis erilaiset ruoat, joita on pakko saada syödä ennen lähtöä – ennen kuin ruokavalioni muuttuu pelkäksi turskaksi.

Lista menee näin:

– Silvopleen kasvisruokabuffa (check)
– Nepalilainen ruoka (check)
– Sushi

Ja sitten tämä. Tänään, tänään oi tänään, tämä:

toeat1 toeat2

Viimeksi olen syönyt hampurilaisen vuosi sitten Ruotsissa! Ja tänään oi tänään tein sen taas enkä tiedä milloin se taas tapahtuu seuraavan kerran mutta olen haljeta onnesta. Mikä suunnaton ilo! Onni ja autuus! Hampurilainen.

toeat3

Hampurilainen!

 

Turskakokki herkistyy lounaan äärellä

Mä haluan nyt jakaa sun kanssa tämän. Siis tämän

IMG_6925.JPG
Minun lounaani. Otin ja repäisin – menin ihan oikeaan ravintolaan syömään. Kasvisravintola Silvopleehen. Eihän tuo nyt kovin houkuttelevalta näytä tuossa kun kännykkäkameralla siitä kuvan nopeasti nappasin. Mutta se on ihan järjettömän hyvää, miten ruoka voi maistua tällaiselta! Kanavoin ja manifestoin (ja mitä näitä muita keinoja nyt onkaan saada asioita tipahtelemaan taivaalta) itselleni muuten kunnon kameraa Norjaa varten, niin voisin vähän parempaa kuvaa tuottaa sinulle. Niinku vinkiks, sponsori…

Kun kassaneiti ilmoitti annoksen hinnan, ”12,40 euroa kiitos!” ja läväytti minulle ison hymyn, meinasin kyllä pyörtyä. Pienen hetken mietin pitäisikö vain kääntyä ja viedä ruoka takaisin. Mutta päätin, että elämä on nyt tämän aterian arvoinen! Enpä olisi muutama vuosi sitten voinut uskoa, että tällaisia tuntemuksia ravintolalounas voi herättää.

Perspektiiviä monella tapaa tarkoitti tämä annos minulle. Ensimmäinen lounaani ulkona pitkään aikaan. Ensimmäinen joku muu ruoka kuin jauhelihariisimössö, jota päivittän syön, vedän nopeasti napaan haluttomasti. Kun on pakko syödä. Ja ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun tuntuu, että nautin ruoastani. Istuin rauhassa, pureskelin kunnolla, maistelin makuja. Herkistyin ruoan äärelle ja olen yllättynyt. Miten jännää syöminen voi olla, kun arvostaa ruokaa!

Viime kuukausina ruoka on ollut vain pakollista ravintoa. Minusta tuntuu, että Norjassa tulen tutkimaan suhdettani ruokaan uudelleen. Ehkä minusta kuoriutuukin Norjan turskakokki!

Tää nyt vaan tuli mieleen. Olen jotenkin hirveän onnellinen just nyt.

Home fine dining à la moi

Joo. Kyllähän tämä gourmet-keittiöni alkaa jo vähän naurattaa itseänikin. Tänään lounaaksi on tarjolla jauhelihasalaattia.

Salaattia ja jauhelihaa suolalla ja pippurilla mausetettuna, kylkeen vähän raejuustoa. Ehkä me molemmat siis olemme edelleen sitä mieltä, että jätetään ne kauniit ruoka-asetelmat ja ”home fine dining” Jalapallovaimon hommiksi, ja keskitytään itse johonkin muuhun. Mutta koska tässä residenssissä ei juuri nyt muuta tapahdu, on pitänyt sortua jo kahteen otteeseen kuvaamaan ruoka-asetelmiaan. Eilinen lohi, se oli kyllä iso poikkeus. Minun pöperöni kun koostuvat salaatista, jauhelihasta ja kanasta sekä riisistä tai makaronista. Mutta minä vaan tykkään tällaisesta konstailemattomasta mössöstä, se riittää. Tämä on minun home fine diningiani.

Tänään tekisi vain mieli jatkaa lukemista koko päivä. Välillä on niin ihana astua kirjojen maailmaan ja unohtaa omat asiat. Yksi viisisataasivuinen kirja hulahti jo kahdessä päivässä. Jos hetken aloittaisi silmäilemään toista… Tämmöst tänään.

/Ämmä, vetää lounaan napaan ja kömpii hetkeksi vielä sänkyyn lukemaan… eiku suunnittelemaan kuntosalireissua.

Meksikolaista ruokaa ja rakasta seuraa

Kuolen. Täyteen vatsaan ja ihan hienoiseen punaviinin yliannostukseen. Ihana keskiviikon työpäivän pääte illallisella rakkaiden Annikan ja Katan kanssa meksikolaisessa ravintola Patronassa. Minun isosiskoja molemmat. Ja ihan loistava viiden ruokalajin aito meksikolainen illallinen, suosittelen! Patrona on kuin pieni pala Meksikoa New Yorkissa, erinomainen yhdistelmä kansainvälistä tunnelmaa ja ruokaa.

20140423-213811.jpg menu

 

 

 

20140423-214104.jpg

 

20140423-214112.jpg

20140423-214651.jpg
Hyvää yötä, possuseni! Tämä possu alkaa mennä nukkumaan pikapuolin kun ei ähkyltään muuhun kykene.

/Ämmä, kaikkien possujen kantaäiti

Paluu arkeen

Helsingissä ollaan! Olin jotenkin ihan hirveän ahdistunut kun tulin kotiin. Oikeastaan oli aika kamala ja turha pääsiäsireissu, kun hommat ei menneet niin kuin suunnittelin. Oli tarkoitus ulkoilla, treenata ja tehdä kevättöitä mökillä. Mutta se hitsin flunssa muutti menon. Vasta eilen illalla alkoi helpottaa ja minä siis käytännössä makasin sängyssä koko reissun. Ja sitten kun tulin tänne tyhjään kotiin, niin jotenkin vaan pisti sellaisen alavireen päälle, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin uhmata universumia ja lähteä salille, vaikka olo oli vielä aika väsynyt. En olisi vaan voinut jäädä kotiin makaamaan. Nyt sitten tämä tauti joko lähtee lopullisesti pois treenin ansiosta tai sitten tulee joku kamala jälkitauti…

Senkin uhalla: kannatti! Mieli on kirkas ja olo on erinomainen. Jotenkin vaan tuo salitreeni on pudonnut nyt minuun ihan täysillä. Ihana mennä juuri silloin kun itselle sopii, pistää musiikki pauhaamaan korville ja painaa menemään. Idealfit, sali jossa käyn, on yllättänyt minut todella positiivisesti. Siellä on aina just riittävä määrä ihmisiä, ei tarvitse odotella mihinkään, mutta kuitenkin on sellainen kiva vipinä. Ja Tiian tekemä huomio oli, että tuolla salilla treenaa suhteessa tosi iso määrä hyvännäköisiä miehiä, eipä siitäkään haittaa ole… 🙂

kotona

Nyt sitten palataan arkeen askel kerrallaan. Äidin lihapadat vaihtuivat tähän perusmössöön, joka on ruokalistallani sellainen kestosuosikki. Kattilallinen tätä, ja siitähän sitten riittää moneksi päiväksi. Ja välillä vaihdan jauhelihan kanaan, niin maistuu taas ihan uudelta. Ehkä joskus sitten on taas se aika, että tulee kokattua kotona monipuolisemmin, nyt ei vaan jotenkin kiinnosta. Tämä riittää, ja on itse asiassa tosi hyvää.

kotona2

Sellainen pääsiäismaanantai. Ihanaa arjen alkamista sinulle!

/Maija, nappaa vielä vähän lisää riisimössöä lautaselle

Proteiinipannukakku

Tällä postauksellani haluan osoittaa että a) osaan kokata ja b) olen mennyt sekaisin tästä treenihuumasta c) tänään on turha odottaa minulta mitään kovin syvällistä bloggaamista… Tein palaverista kotiin tultuani proteiinipannukakun.

protskupannu

2 kananmunaa
1 munan valkuainen
1 banaani
ripaus suolaa
kanelia
päälle marjoja tai kuten minä tein: Kuningatar-Pilttiä

Pistetään blenderissä tai sauvasekoittimella sörsselit sekaisin ja paistetaan pannulla kookosöljyn kera. Että täällä sitä nyt ollaan pumpattu protskuvarannot täyteen valmiina pumppaamaan rautaa.

haba

/Maija, powerbitch

Kevätkevätkevätkevätkevätkevät!

Kevät helmikuussa! Mikä ihana ilma ulkona! Huhtikuu helmikuussa! Talitintti laulaa! Aurinko kurkistaa pilven takaa! Lumi poissa! Loska poissa! Koiran kakat pitkin tien pientareita! Helsinki! Huutomerkki!

Nukuin melkein 12 tuntia. Koko eilisen päivän tuntui, että se ihmeellinen pari vuotta sitten tyhjästä alkanut migreeni kolkuttelee taas ohimoitani ja päätin antaa itseni nukkua sen pois. Olin myös vähän alakuloinen eilen saamistani ikävistä uutisista ja voimat valahtivat hetkeksi pois kokonaan. Mutta nyt on niin kirkas mieli ja virkeä olo, että voisin valloittaa koko maailman. Maailma pitääkin ehkä valloittaa tietyiltä osin tällä viikolla, sillä viikon päästä lomani loppuu ja aloitan uudet mielenkiintoiset työprojektit.

Virtaa ja hyviä rasvoja saan myös tästä; ihanasta sydämen muotoisesta avocadosta, jonka sekoitin aamusmoothieeni!

sydänavocado