Sieluun, luihin ja ytimiin

Ihanaa, että mielessä voi olla jotain muutakin kuin Norja. Tai miehet… Tänään oli taas mahtava päivä hyvän tekemisen parissa. Olimme rakkaiden Merkun ja Lauran kanssa lukemassa runoja ja esittämässä näytelmäkatkelmaa parissa vanhustentalossa.

vk2 vk3

On oikeastaan todella vaikea kuvata mitä kaikkea tämä työ antaa. Niin pieni vaiva, mutta niin suuri vaikutus niin vanhuksiin kuin meille esiintyjille itsellemme. Vaikka sitten välillä yleisö osaakin olla aika suoraa. Kuten tänään eräs nainen, joka hoki tasaisin väliajoin esityksemme aikana ”paskanmarjat”. Elämän tahatonta, kaunista komiikkaa.

vk5

Ehkä se taiteen hienous kiteytyy siihen, mitä saimme kuulla tänään toisessa vierailemassamme vanhainkodissa. Siellä hoitaja kertoi, että monet vanhukset, jotka ovat menettäneet puhukykynsä muutoin, eivätkä voi enää kommunikoida sanallisesti, saattavatkin yhtäkkiä puheja lausumaan runoa tai laulamaan jotain laulua aivan kirkassanaisesti. Taide jää elämään, se jää sieluun, luihin ja ytimiin. Se koskettaa ja jättää pitkiä muistijälkiä. Niin vahvoja, että vaikka muuta kykyä kommunikoida ei enää ole, jonkun runon tai laulunpätkän kautta vanhus voi ilmaista tunteitaan. Ajattele!

Se on jotenkin hyvin pysäyttävä ajatus. Kaiken kaikkiaan on ollut hyvin pysäyttävä lauantai. Tämä on mennyt sieluun, luihin ja ytimiin.

vk4 vk1

Tänään olen ihan valtavan kiitollinen. En vain siitä, että sain viettää aikaa vanhusten kanssa, vaan ihan kaikesta. Yksinkertaisesti kaikesta olen kiitollinen. Elämästä. Ilosta. Tunteista.

Kaunista lauantaita sinulle!

 

Mainokset

Teatteri Elo on tour

Terveiset Vammalasta! Teatteri Elo on kiertueella 🙂 Minulla on kaksi ”lomapäivää”. Tänään mökkeillään Merkun mökillä ja huomenna mennään Vammalan vanhustentaloon keikalle. Ihanaa kiertue-elämää! Tänään Vammala, huomenna Broadway

20140616-163206-59526676.jpg
/Ämmä, sipaisee vähän skumppaa systeemiin

Vanhat tyypit rokkaa!

Tosi vaikuttava päivä! Teatteri Elolla oli tänään pari vanhustentalokeikkaa. Kävimme esittämässä runoja, näytelmäkatkelman ja lauluja ihanille vanhuksille – materiaalia heidän nuoruudestaan. Täytyy sanoa, että vanhat ihmiset ovat jotenkin tosi suora ja rehellinen yleisö – he kyllä kertovat mitä mieltä ovat. Onneksi meidän yleisömme piti tänään ”Vahva nainen” -esityksistämme. Hienoin palkinto oli se hetki, kun näki yleisön silmien syttyvän; he kenties muistivat tai tunsivat jotain menneestä, tunnistivat runojamme ja lausuivat niitä ääneen kanssamme, nauroivat Papin perhe -näytelmän Maijulle, jota minä esitin sekä lauloivat ääneen kanssamme lapsuuden lauluja.

vkeikka3

Oli ihana huomata miten paljon pienellä vaivalla voi antaa saaden samalla itselleen jotain todella tärkeää ja suurta. Olin aika väsynyt mennessäni keikalle, mutta kaikki häiritsevät ajatukset ja väsymys katosivat saman tien kun kohtasimme yleisömme. Taiteella on valtava voima. Heille se oli mukava piristyshetki arjen keskellä ja meille esiintyjinä tärkeä kokemus siitä mitä antaminen ja vastaanottaminen parhaillaan on. Nyt olo on otenkin sellainen raukean energinen ja innostunut.

vkeikka5

Myös yksi tärkeä ajatus heräsi mielessäni. En ole oikeastaan koskaan käynyt vanhainkodissa, sillä omat isovanhempani ovat asuneet ja asuvat omissa kodeissaan. Tajusin, kuinka vähän oikeastaan tulee oltua tekemisissä vanhojen kanssa. He ovat valtavan siistejä tyyppejä ja tuli kaipuu olla enemmän tekemisissä vanhusten kanssa; kuulla heidän tarinoitaan, jutella heidän elämästään ja kokemuksistaan. Saada peiliä omaan elämäänsä ja pohtia mikä elämissämme on samaa ja mikä erilaista. Olla lähellä ja aistia ihmisten välinen yhteys, iästä huolimatta. Onneksi sain viettää tämän päivän heidän kanssaan!

/Maija, jonka mielestä vanhat tyypit rokkaa

Elämäni paras koulupäivä ja oivalluksia elämästä

Elämäni paras koulupäivä! Ehdottomasti. Olimme koko päivän tänään Korkeasaaressa ja olo on teeman mukaan kovin eläimellinen. Mielenkiintoinen tutkimusmatka eläinten maailmaan ja siihen millaisia piirteitä ja käyttäytymistä voisimme eläimistä ammentaa näyttelijäntyöhön.

Meillä oli tehtävänä aamulla etsi ja havainnoida kahta eläintä: toista, jonka koimme muistuttavan eniten itseämme ja toista, joka puolestaan tuntui täysin vieraalta meille. Arvaatko mitkä minä valitsin? Nämä:

korkeasaari1

korkeasaari2

Minusta hienointa tässä näyttelijäntyön opiskelemisessa on se, että suuri osa harjoitteista, joita teemme harjoittavat ensisijaiseti meidän ”ihmisyystaitojamme”; siis sellaisia asioita, joista olisi hyötyä ihan kenelle tahansa. Esimerkiksi tämä eläintehtävä sai minut ymmärtämään sitä millaista oma toimintani on, siis millainen olen ihmisenä. Olen utelias, saatan kuopsuttaa maata pitkään sormellani löytääkseni sen kiinnostavimman madon ja saada ihan yhtäkkiä jonkun impulssin ympäriltäni, joka sysääkin minut aivan uuteen toimintaan. Olen kiinnostunut ihmisistä, kuten tuo apina – se hyökkäsi heti ikkunalle, kun ihmisiä tuli sitä ihmettelemään. Se oli ihan järjettömän ilmeikäs ja silmät kertoivat tarkalleen mitä se ajatteli.

Sitten taas tuo kameli; voi että minä en voinut ymmärtää kuinka hitaasti se siirtyi asiasta ja paikasta toiseen. Märehti vain paikallaan ilman mitään innostusta ympärillä tapahtuviin asioihin… No, anyways. Hienoja oivalluksia itsestä ja jännittävää tutkintaa siihen kuinka minä toimisin jos olisin ollut tuo eläin. Ja sitten me möyritiin pitkin Korkeasaaren maita ja mantuja ja tutkittiin eläimiämme. Niin hienosti, että Korkeasaaren vieraita alkoi yhtäkkiä kerääntyä ympärillemme seuraamaan työskentelyämme. Eräs perheenäiti sanoi hauskasti ”Onpa kiva, että ne ovat täällä Korkeasaaressa järjestäneet heti tähän alkureitille tällaisen eläinteatterin, pääsee kivasti kiinni siihen millaisia eläimiä täällä on!”

korkeasaari3

Tiedättekö mikä on kaikista tärkeintä, mitä tämä päivä ja näyttelijäntyö ovat minulle opettaneet. Sen, että ollakseen mielenkiintoinen, ihmisen on tärkeää lakata näyttelemästä, unohtaa itsensä, pönöttäminen ja ylipäänsä minkään yrittäminen. Että yrittäisi näyttää tai kuulostaa joltain, olla jotain. Kaikki feikki näkyy läpi, ja kun ei ole aito, ei ole mielenkiintoinen. Tässä on paljon viisautta myös ihan meidän tavalliseen arkeen ja elämään.

korkeasaari4

/Ämmä, I am a monkey

Feelin’ good

Hyvä, mutta hikinen päivä! On se vaan niin antoisaa tuo näyttelijäntyön opiskelu. Ihan ensisijaisesti siksi, että siitä saa valtavasti ajatuksia ihan arkiseen elämään. Koulupäivän jälkeen oli vielä Teatteri Elon treenit, joten nyt on tälle päivälle tehty ihan kiitettävästi taidetta. Fiilis on erinomainen.

Niin erinomainen, että viikonloppu kaipaa veroistansa musiikkia. Suuri paljastus; olen The Pussycat Dolls -fani. Niin siksi tämä:

 

Viikonloppuja, ihanat blogiystäväni!

/Maija

Nukkekodin Nora puistossa

Tällaiset on näkymät juuri nyt.

20140524-141514-51314637.jpg
Lounaseväät on syöty ja olen painautumassa Ibsenin Nukkekodin maailmaan. Työstämme koulussa monologeja, ja minä teen Noran roolin tästä klassikkonäytelmästä. Nyt meillä on omaa aikaa perehtyä työhömme ja minä tutkin Noraa puistossa. Jännää!

Teemanani on tutkia riippuvuutta ja Nukkekoti on tähän kuin nenä päähän. Eikä liene yhtään hassua, että Noran rooliin on minun helppo samaistua. Hän on nainen, joka näytelmässä päättää vapautua miesten ja avioliiton tiukkojen normien varjosta ja alkaa elää omaa, vapaata elämää…

20140524-141803-51483927.jpg
Nymmää opisekelen.

Simply loving it all

20140517-175725.jpg
Tässä ovat minun upean ihanan mahtavat improkurssilaiseni! Meillä on ollut loistava päivä. Olemme tutkineet vuorovaikutusta itsen ja muiden kanssa; sitä miten eteenpäinvievä kommunikaatio toimii. Olemme hullutelleet, heittäytyneet, rauhoittuneet ja olleet vahvasti läsnä hetkessä. Mokailleet ja juhlineet epäonnistumisiamme. Kertoneet tarinoita, tarttuneet tunteeseen ja antaneet energian ohjata.

Tiätteks, tyypit, että mä vaan niin rakastan elämääni ja työtäni juuri nyt. Juuri tänään. Näitä ihmisiä, teitä kaikkia, jotka teette elämästäni juuri niin upeaa kuin se juuri nyt on.

/Ämmä, loving y’all, loving it all, simply.

Teatteri Elo vie iloa sinne missä sitä eniten tarvitaan

Perjantai ja life is good! Vai mitä? Mistä sinä olet tänään iloinen? Minä olen extrahappy kahdesta asiasta: eräästä sairaan siististä sähköpostista, jonka juuri lähetin ja tästä – Teatteri Elon uudesta promokuvasta!

TeatteriElo_promo

Me lähdetään tyttöin kanssa pienelle turneelle vanhainkoteihin ja siitä tulee tosi hauskaa. Parasta näissä hommissa on se, että voi viedä iloa ja piristystä sellaisille, jotka sitä eniten tarvitsevat, mutta useimmiten vähiten saavat.

/Maija, haastaen sinutkin viemään tänään iloa jonnekin, jossa sitä tarvitaan! Mikä se paikka tai ketkä ne ihmiset voisivät olla?