Meni just niinku Støssä – Vuosisadan pikkujoulut ja muita tarinoita epäonnistumisesta

Nyt löytyi videokamerastani niin inhorealistis kaurismäkeläistä materiaalia perjantain pikkujoulutunnelmista, että koostin nistä pienet makupalat selventämään tätä tilannetta minun ja Viidenminuutinmiehen rakkaustarinassa. Tämän katsottuasi ymmärrät, että sulla menee oikeastaan ihan tosi hyvin… Pilkettä silmäkulmaan ja alkavaan viikkoon!

/Ämmä, kovin kiitollisena Marjolle, joka tarjosi tämän toimivan nettiyhteyden. Me tytöt lähdetään nyt adventtikirkkoon ja joulukonserttiin

Maijan luontoretkellä: Ruijanpallasjahti

Hei mä tein sen! Videon! Ruijanpallasreissusta! Tällaista se on – siimakalastus nääs.

Tervetuloa kanssamme Norjanmerelle! Hyppäsin ensimmäistä kertaa elämässäni kalastusalukseen tutkimaan kuinka Støssä kalastetaan siimalla ruijanpallasta. Tarttuiko 200-kiloinen tarunhohtoinen ruijanpallas koukkuun?

Saukko nimeltä Anu – kun ihminen kohtaa villieläimen

Eilen minä vihdoin tapasin sen. Anun! Saukon nimeltä Anu. Joo. Suomalaiset ovat nimenneet sen… Anu oli ilmestynyt koukutustuville viime kesänä. Nälkiintyneenä, huonokuntoisena ja oikeaa takajalkaansa linkuttaen se oli tullut pyytäämän kalaa. Ja koko kalastusrakennuksen väki rakastui tähän saukkovanhukseen saman tien. Nyt Anu on pysynyt piilossa pitkään, koko minun täälläoloaikani, kunnes taas toissapäivänä se vilahti ovesta sisään.

Anu on vanha. Se tulee syömään kalaa koukutustuville. Ehkä se ei pysty enää saalistamaan riittävästi ruokaa omin voimin. Ja koska me kaikki olemme siihen niin rakastuneita, me syötämme sitä. Siksi siitä on tullut niin kesy.

IMG_7406

IMG_7404

Sitten eilen! Kuin tilauksesta Anu ilmestyi pakkashuoneen ovelle samalla sekunnilla kun olin vienyt valmiin siimapöntön säilytykseen ja aloittamassa tauon. Aivan kuin se olisi tiennyt, että juuri sillä hetkellä minulla oli aikaa kohdata se ensimmäistä kertaa.

Ja kuinka ollakaan, minulla sattui olemaan kädessä videokamera. Olimme työkaverini Teemun kanssa ottaneet sen mukaan kuvataksemme miltä kylmiössä näyttää. Ja sitten Anu oli yhtäkkiä siinä, ja saimme sen ikuistettua videolle. Tuolle tuossa tämän blogin lopussa. Kuin taikaiskusta paikalle sattui myös kalastaja Odd, ja hän heitti virvelinsä satama-altaaseen. Me ongimme Anulle kalaa.

IMG_7419 IMG_7418 IMG_7414

Minä en ole koskaan nähnyt saukkoa eläessäni. No. Sinähän tiedät minut. Sekosin kohtaamisesta. Ihan kuin pikkulapsi olisi nähnyt joulupukin ojentamassa lahjapakettia. Niinhän me ihmiset teemme, kun pääsemme näkemään tällaisen luonnon ihmeen. Sehän on selvä.

Tämä suloinen kohtaaminen Anun kanssa muistutti minua erään valasasiantuntijan kanssa käymästäni keskustelusta. Hassua, sillä juttelimme tästä aiheesta juuri päivää ennen Anun tapaamista. Siis siitä, miten ihminen usein käyttäytyy kun pääsee näkemään villieläimen lähietäisyydeltä. Ihan kuten minä, kun näin Anun. Ryntäsin heti sen luokse ja lähelle sen kummempaa ajattelematta.

Anu on kesy ja päästää lähelleen, mutta senkin kanssa on tärkeää olla hyvin tarkkana. Ihmisestä villieläimen läheisyys on mahtavaa, mutta eläimestä välttämättä ei, ja siksi meidän on muistettava kunnioittaa sen reviiriä. Kohtaaminen villin luontokappaleen kanssa on aina tapahduttava eläintä ja sen elintottumuksia kunnioittaen. Aivan kuten Anu – se tulee meidän tuvillemme syömään. Ei moikkaamaan meitä, vaikka me tärkeät ja innokkaat ihmiset niin ajattelemme. Ja meidän on annettava sen tehdä omat juttunsa. Villi eläin ei ole objekti. Anua kunnioittaen me myös kuvasimme nämä kuvat ja videot.

IMG_7410

Ajattelepa esimerkiksi näitä valaita, joita täällä Støssä liikkuu. Täällä järjestettävillä valassafareilla ollaan todella tarkkoja valaiden tarkkailuista; elämys ei saa koskaan olla tärkein juttu, vaan eläimen kunnioitus. Sääntönä Norjassa on, että 50 metriä lähemmäs valaita ei saa mennä edes uimalla. Kalastusaluksetkin pyrkivät välttämään lähikontaktia valaiden kanssa.

Utelias, liian lähelle tuleva ihminen saattaa häiritä valaiden ruokailua jopa tuhoisalla tavalla. Valaat saalistavat siten, että pari valasta kerrallaan hyökkää parveen ja ottaa sillit yksitellen. Sillä välin muut valaat vahtivat ja pitävät silliparven kasassa. Kun ihminen on liian lähellä, valaat varovat, eivätkä saa kunnolla muodostettua saalistusryhmää. Jos sattuu paikalle saalistushetkellä, on tärkeää, ettei saalistusryhmitystä hajoiteta menemällä sekaan. Ymmärtämättömyyksissään ihminen saattaa aiheuttaa suuret tuhot. Esimerkiksi jos valaat stressaantuvat ja joutuvat menemään kauemmaksi pois ruokapaikalta, voi käydä huonosti.

Siksi on tärkeää, että me innokkaat, vilpittömässä ihastuspuuskassa villin eläimen luokse säntäävät ihmiset muistamme tämän: On ihan ookoo ihailla ja innostua, mutta aina eläimen ehdoilla! Tällä videolla näet millainen innostus repesi, kun kohtasimme Anun…

 

 

Director’s cut: Kyrren mökki

Muistatko, kun olin taannoin uusien ystävieni kanssa eräretkellä Kyrren mökillä? Se sellainen virkistysreissu työkavereitten kesken, josta puhuin ja joita ajattelin alkaa järjestää stressaantuneille suomalaistyöyhteisöille?

No. Mulla oli mukana myös videokamera. Tarkoitus oli kuvata Turskaa ja tunteita -videoblogia, mutta pätkää syntyi niin paljon, että tein tällaisen Director’s cut -version vain MaiLifen lukijoille…

Ja kun innokas, adhd-ominaisuuksilla varustettu eräretkeilijä stadilaiskoirineen päästetään videokameran kanssa vaeltamaan Norjan kauneinta vaellusreittiä Dronningrutaa ja yöpymään erämökissä, materiaalia syntyy. Tervetuloa mukaan vaellukselle! Ja kuka on mystinen seppä…?

Nyt minä muuten ymmärrän sen, miksi eräohjelmia juontavat yleensä aina miehet. Niillä ei tarvitse olla meikkiosastoa mukana kuvausreissulla. Kun taas meillä naisilla… no, kun tuotantobudjetti ei ole päätähuimaava ja meikkiosastosta karsitaan kuitenkin aina ekana, niin… onneksi vuoristomaisemat ovat kauniita!

Myös editointiosaston koulutusbudjetti on suhteellisen pieni ja käsikirjoitusosasto on tainnut nukkua koko tuotannon ajan, joten tällasella sympaattisen amatöörimaisella meiningillä mennään. Mutta tästä tuli aika hieno ja opettavainen video. Nauti!

Ps. Ihan vähän valehtelin: ei siellä majakalla ole majoitusta. Se onkin rauhoitettu alue. Se majoitusmajakka on toisaalla.

Kahden maailman välissä

Kuusi päivää Norjassa ja olen perustanut yrityksen: MaiLife Tuotannon! Sinun iloksesi tai harmiksesi, päätä itse. Mutta olen aivan liian innoissani tästä uudesta Canonin Legria mini X -videokamerastani, etten voi nyt olla lausumatta ajatuksiani jatkossa myös videolle. Tämä on nyt vielä testiä, toimittaja ei edes innostuksissaan ehtinyt satsata tuohon pärstäpuoleen saati valaistukseen ja kuvakulmiin, mutta onneksi sisältö on järkevää ja loogista. Ja kameran mikrofoni huippuluokkaa, I’m in heaven!

Tänään on hyvä buugi vaikka vähän kahden maailman välissä ollaan. Tsekkaa tästä