Minulle on suotu tarinankerronnan lahja, ja minut tunnetaan kovin heittäytyvänä sekä eläytyväisenä tarinankertojana. Moni kyselee usein kuinka tarinani syntyvät. Nyt jaan salaisuuteni kanssasi tällä videolla.
Nämä asiat olen poiminut omasta kokemuksestani olennaisimmiksi täydellisen tarinan elementeiksi. Sanottavaa riittäisi toki paljon enemmänkin, ja saattaa olla, että teen vielä lisää vinkkivideoita tästä aiheesta.
Ainakin yhden aion tehdä, sillä haluan tehdä tämän teorian vielä eläväksi.
Siksi ETSIN NYT YHTÄ TARINAA KERROTTAVAKSENI. Onko sinulla tai yritykselläsi joku aihe, jonka tulisi muuttua tarinaksi? Anna minä, ammattilainen, autan!
Diili on se, että samalla kun teen sinulle tarinan, luomme yhdessä opettavaisen esimerkin siitä, miten tarinoita tehdään. Minä kuvaan siis tälle ”Tavoitteena täydellinen tarina? Näin se tehdään!” -teoriavideolle samalla 2-osan, jolla avataan tarinankerrontaprosessi käytännön kautta. Ja sinulla on mahdollisuus olla sen esimerkkinä!
Hiffaatko jutun hyödyn? Haluatko apuni?
Näin homma etenee:
Laita minulle viesti, ja kerro siinä:
kuka sinä olet / yrityksesi on,
mikä aiheesi olisi sekä
miksi siitä tulisi tehdä tarina!
Minä valitsen lähiaikoina yhden yhteyttä ottaneista, jolle tarinan teen. Tarina on kirjoitetussa muodossa. Mikäli haluat tarinan videomuodossa, sekin järjestyy yhdessä sovitun mukaisesti.
Sovimme yhdessä kaikista käytännön asioista. Voin matkustaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mutta tällöin veloitan matkoistani.
Kun tarina on valmis, ja jos sinä olet siihen tyytyväinen, maksat siitä yhdessä sopimamme mukaisen korvauksen.
Tarina on käytettävissäsi ja meillä on video siitä, kuinka se on syntynyt!
Tähän teoriaan soveltuvia esimerkkejä omista tarinoistani voit myös lukea heti tästä:
Olen hakemassa kesäksi työpaikkaa. Muutama päivä sitten kerroin olevani haasteen edessä. Löysin täydellisen tehtävän, jonka päätin saada. Yksi haaste asiassa on; kuinka erottautua minuutin mittaisella videohakemuksella muiden hakijoiden joukosta sekä tuoda esiin oma osaamisensa ja soveltuvuutensa.
Sharing is caring”. Tuskin olen ainoa, joka pohtii kuinka rakentaa täydellinen videotyöhakemus. Siksi haastattelin paria ammattilaista, kysyin heidän vinkkejään ja kokosin noista ohjeista tämän ensimmäisen vinkkivideon: ”Näin teet täydellisen videotyöhakemuksen, osa 1”.
Ja nyt on videosarjani osa numero 2 aika!
Tässä se nyt on! Valmis videotyöhakemukseni.
Kääk.
Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa: joko nolaan itseni täydellisesti, tai sitten minä todella osoitan sinulle somekuningattaruuteni.
Mutta kävi miten kävi, sen sanon, että tämä video yhdistettynä tässä alla tekemääni analyysiin hakemuksen viestinnällisistä ratkaisuista on ehkä elämäni paras työnäyte ja konsultointini kenellekään – nämä asiat kun pätevät ihan mihin tahansa tarinankerrontaan. Onnellinen olenkin siis, että levität eteenpäin tätä blogitekstiä videoineen, jotta muutkin erilaisia myyviä tarinoita rakentavat saavat siitä parhaan hyödyn.
NYT! Katso ensin tämä videoni se on MINUUTIN mittainen, ja sitten pistetään sitä tässä tekstissä yhdessä palasiksi.
TYÖNHAKUVIDEONI TEKEMISESTÄ JA VALINNOISTA:
Pyrin tässä purkamaan keskeisiä valintoja kokonaisuuksiin, jotka numeroin teeman mukaisesti. Koetan siis avata sinulle sanoin sitä, millä tavoin lähdin ratkaisemaan videon tekemistä ja millaisia valintoja tein. Toivon, että tällä tavoin voisin antaa sinulle oivalluksia oman videosi tekemiseen.
1) Kohderyhmä. Koko videon yksi tärkein määrittävä tekijä on se, kenelle tämä lopputuotos on tarkoitettu. Se määrittää kaikki valinnat ja tuon kohderyhmän mielenkiinto videolla tulisi voida herättää. Tämä hakemus on suunnattu viihteen ja elokuvan maailmaan ja luovalle alalle, joten tarinassa olen revitellyt rohkeasti. Tällaista ei tietenkään voi minne tahansa lähettää (tai no, miksi ei…!), ja korostan, että tämä on esimerkki. Koetan tämän avulla auttaa sinua oivaltamaan kuinka tarinaa voi rakentaa.
Huomaathan myös, että tätä videon ideaa ei kannata suoraan kopioida (varsinkaan jos haet tätä samaa paikkaa); minulla on oma tarinani ja sinulla omasi. Mutta teet varmasti tästä oivalluksia omiin tuotoksiisi.
Kehotan sinua miettimään, mikä sinussa on kaikista mielenkiintoisinta. Vaikket ehkä olisi seikkaillutkaan yhtä paljon kuin minä, löydät varmasti itsestäsi jotain hienoa ja yllättävää – voit vaikka kysyä kaveriltasi, kollegaltasi tai puolisoltasi mitä hän ajattelee. Ja kuten tälläkin videolla huomaat, voit myös rakentaa mielenkiintoa monella erilaisella valinalla, vaikkapa juuri ristiriidalla.
* * *
2) Työpaikkailmoitus. Sitä on tutkittava tarkkaan. Luettava kiinnostuneesti, mitä siinä sanotaan ja pyydetään. Minun tapauksessani videolle annettiin lähtökohdiksi kertoa miksi olisin tehtävään paras ja ohjeistettiin, että minun pitäisi saada vastaanottaja nauramaan. Nuo kaksi lähtökohtaa mielessä pitäen lähdin liikkeelle.
* * *
3) Tyylilaji. Työppaikkailmoitus ohjasi minut valitsemaan videon tyylilajin, se on tietysti humoristinen. Kuten TÄLLÄ ”Näin teet täydellisen työhakemusvideon, osa 1” – videollanikin totean, huumori on haasteellinen laji. Siksi lähtökohdissa pohdin myös tarkkaan miten huumori kannattaa rakentaa, ettei se mene typeräksi tai ylinäytellyksi.
Ylilyöntien lisäksi koetin välttää tässä videossa alleviivauksia, siis sitä, että osoittaisin suoraan sormella siihen mitä osaan tai tekisin listauksia taustastani. Rohkenin luottaa siihen, että tarinani puhuu puolestaan. Loppuun tein myös linkkauksia nettisivuilleni ja blogiini, josta katsoja voi halutessaan katsoa lisätietoja ja pureutua tarinaani tarkemmin. Halusin myös korostaa omien valttieni tämän ”sekoilun” ja heittäytymisen lisäksi olevan se, että olen jo aikuinen ja kokenut ihminen. Kun kyseessä on elokuva, ja työkavereina Suomen parhaat koomikot, voi olla, että joku hakijoista hakee tehtävää myös julkisuuden tai hauskanpitomahdollisuuden takia. Alleviivaamatta sitä sen enempää, halusin kertoa, että minä olen menossa töihin ja vastuullisena kantamaan tarjotun työkokonaisuuden.
Tältä osin siis pohdin valinnoissani sitä, millaista ”kilpailijoita” tässä haussa kohtaan. On kuitenkin tärkeää keskittyä vain ja ainoastaan puhumaan itsestään, ei haukkumaan muita.
Alleviivaukset olivat yksi haasteellisin asia videota rakentaessa. Jouduin pohtimaan paljon, mitkä asiat tulisi avata tarkemmin ja mitkä taas voisi jättää vähän hämäriksi, jotta ne tehokeinona tuottaisivat lisää mielenkiintoa.
Siksi jätin tarkoituksella myös jotain asioita selittämättä, kuten tuon ”kamerat seurasivat kaikkialle” -kohdan, jättääkseni katsojalle jotain kysyttävää. Mihin olin tuossa menossa?
Ja mielenkiinnosta puheenollen! Pylly, se myy aina!
4) Tavoite. Niin. Ei siitä mielenkiinnosta nyt pääse mihinkään; tämän videon ensisijainen tavoite on tietysti herättää rekrytoijan mielenkiinto. Siksi videoon ei tarvitsekaan yrittää tunkea kaikkea (luojan kiitos vielä hakemuksen lisäksi voi lähettää cv:nsä), vaan kuten Kari Nurmikin edellisessä vinkkivideossani toteaa, tarina on aina tärkein.
Appropoo 5) tarina. Minun etumatkani on tietysti vahva tarina, jota olen jo monta vuotta kertonut blogissani. Sieltä tiesin löytäväni elementit videoon. Olen seikkaillut paljon ja ollut vahvasti mukana somessa. Siksi nostin nämä asiat keskiöön. Olisin voinut tehnyt videon näkökulmaan monta muutakin valintaa, mutta päätin luottaa siihen, että oma tarinani on mielenkiintoisin. Minuutti on lyhyt aika (joskin yllätyin videota tehdessäni positiivisesti siitä kuinka paljon asiaa siihen mahtuu!), joten selkeä ja rajattu 6) näkökulma on tärkein! Sen valintaan kannattaa käyttää aikaa.
Halusin tarinassa myös tuoda esiin rosoisuutta. Aivan kuten Kirsi Laine ensimmäisellä vinkkivideolla toteaa; tarinan on oltava aito ja rehellinen. Kaikki asiat, jotka kerron, ovat totta ja siksi myös kerron kipeästä kohdasta elämässäni, joka muutti (kuten tätä blogia lukeneena tiedät) koko elämäni suunnan. Tarinallisesti tuossa kohdassa piilee videon ensimmäinen käännekohta.
* * *
7) Käsikirjoitus. Siitä lähdin liikkeelle. Otin kynän käteen ja aloin miettiä miten käytössä olevaa minuuttia ja tarinaani lähestyisin. Pohdin aloitusta tarkkaan, käännekohtia, ristiriitaa ja lopetusta. Tein käsikirjoituksen ja viilasin tekstin niin minimiin kuin pystyin, mutta improvisoin myös matkan varrella, kun aloin tekemisen kautta päästä kiinni siihen, mistä videossa lopulta olisi kyse.
Teknisesti rakensin käsikirjoituksen lähestyen sitä 10 sekunnin kokonaisuuksissa. Minuuttiin niitä mahtuu 6 kappaletta, ja jaottelin asioita näihin aikaslotteihin: 10 sekuntia yksi teema, 10 sekuntia toinen teema ja niin edelleen.
Koska olen sanataituri, halusin tuoda vahvasti myös sanat esiin, mutta päädyin heti siihen, etten kuvaa yhtään puhuva pää -pätkää, vaan käytän kuvia, joiden päälle puhun voice overina tekstini. Aloin pohtia tarinaa ristiriidan kautta. Saisinko huumorin synnytettyä ristiriidalla ja mikä se voisi olla? Päätin löytää ristiriidan sanojen ja kuvien kautta. Siis niin, että sanat olisivat ristiriidassa kuvien kanssa. Sanoilla päädyin tuomaan esiin mielen sisäisen maailman ja kuvilla todellisuuden. Lisäksi sanoilla kiteytin kaksi kuvaa, joissa kerroin hakemuksen pääpointit ja soveltuvuuteni tehtävään. Rakensin myös sloganin työnhakukampanjalleni ”#napapiirinsomesankaritar sytyttää somen sykkimään ja sankarit suosioon”
8) Rytmi ja leikkaukset ovat tärkeitä. Sanojen ja kuvien leikkaukset toisiinsa sopivaksi vaativat rytmitajua ja tarkkaa silmää. Niitä olisin voinut hioa loputtomiin ja tiedän että ammattilainen olisi tehnyt huumorin vielä tiukemmin juuri leikkausten kautta. On korostettava että olen täysi amatööri videon teon kanssa – katso nyt vaikka videot Youtube-kanavallani.
* * *
9) Tekniikka. Minulla ei liioin ole kummallisia teknisiä apuvälineitä. Kuvat on otettu muutamaa ammattikuvaajan otosta lukuunottamatta kännykällä ja editoinnin tein Mac Bookin iMovie-ohjelmalla. Sieltä löytyivät myös äänitehosteet.
Tekstiä puhuin nappikuulokkeiden mikrofoniin. Harjoittelin sitä ensin nauhoitusta ääneen lukemalla. Sitten tein erilaisia versioita. Puhuin nauhalle tekstin joitakin kertoja yhteen putkeen ja tein sitä pätkissä. Lopulta koostin omaan korvaani parhaiten sopivat palat yhteen.
Suurin jännityshetki oli se, kun puhuin tekstin ensimmäistä kertaa putkeen – jännitin sen pituutta, mutta yllätyin iloisesti kun se olikin vain reilun 30 sekuntia pitkä. Tämän jälkeen saatoin tehdä muutamia hitaampia pätkiä ja keskittyä puhe-ilmaisuun, se kun on tarinan kannalta myös tärkeää. Minun onneni on Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön sivuaineopinnnot, työt spiikkaajana sekä musiikkiopintoni. Niissä korva on harjaantunut kuulemaan äänen ja käyttämään sitä (minä muuten rakastan äänitöitä, siksi tämä oli sairaan hauskaa hommaa!). Äänellä on valtava voima.
* * *
10) Tehokeinot. Teknisinä tehokeinoina käytin ääntä, musiikia (helposti poimittavissa editointiohjelmasta), kuvaa ja tekstiä. Päävalintana omassa tarinassani käytin still-kuvaa, mutta muutaman elävän kuvankin halusin nostaa muutaman videopätkän kuten mäkihyppyni ja suosittelijani, sillä ne kytkeytyivät tarinaan ja toisiinsa täydellisesti.
Appropoo mäkihyppy, käytin tehokeinona videon sisäisiä viittauksia: ”Kyllä! Se on Mertaranta” ja ”Kyllä! Se on @pesojoonas” tarinan yhdessä pysymisen takia. Nostin tarkoituksella Antero Mertarannan nimen (mutta toin sen tekstissä vasta, kun ääni oli jo hetken kuulunut, sillä haluain saada katsojan ihmettelemään oliko ääni todella Mertarannan). Ja kyllä, kyseessä oli mäkihyppyhaasteeni, tämä juttu! Veikkaan että mielenkiintoisuuttani lisää vähän se, että itse Mertaranta on selostanut urheilusuoritukseni – sellaista ei ihan jokaisella meistä ole. Mertaranta-pätkän nostin tähän myös siksi, että puhe johdatteli niin oivallisesti seuraavaan kohtaukseen, jossa esittelen Joonas Pesosen.
Joonas Pesosen suosittelupätkän taas pyysin siksi, että, tähän Snapchatissa suosittuun hahmoon viitattiin työpaikkahakemuksessa, mikäli tämän kaltainen intertekstuaalisuus on mahdollista, sitä kannattaa hyödyntää. Hänen pyysin viittaamaan tähän asiaan ja suosittelemaan (suosittelijat voisikin olla kohta 11) minua ja näin saimme aikaan taas uuden hienon ristiriidan.
Ristiriitoja ja oman tekstini ulkoisia viittauksia loin myös muilla ulkopuolisilla hahmoilla. ”Jalkapallovaimo” Carolinen Berg Eriksen on vilahtanut blogissani jo aiemmin, tässä urheiluvaimoaikoina kirjoittamassani tarinassa, supersankarit, joiden joukossa tarkoituksella somen kuningas Sampo Kaulanen, seikkailivat tarinassani vuosi taaksepäin. Viittauksia tein siis muihin ihmisiin ja omassa blogissani kertomiin tarinoihin.
Ja viittaukset muuten! Jos käytät toisten ottamia kuvia tai viittaat heidän tuotoksiinsa, muista mainita heidän nimensä ja lähde!
* * *
Minun onneni on hyvä 12) mielikuvitus ja rohkeus sekä kyky improvisoida, niiden tuotetta tuotetta tämä video on. Anna sinäkin mielikuvituksesi lentää, katso asioita niiden äärilaidalta ja kääntöpuolelta. Mitä uutta ja yllättävää voisit löytää? Ja 10) luota siihen, että oma intosi ja energiasi kyllä välittyy tuotoksestasi sen katsojalle tai lukijalle.
Ja onnesta puheenollen, minun onneni on myös vuosia työssäni yrittäjänä tekemä myyntityö. Muista sinäkin, että työhakemus on aina myös myyntiesite ja siksi on tärkeää että se on 13) myyvä ja toimintaan ohjaava. Huomasitko, miten minä en antanut rekrytoijalle vaihtoehtoja, vaan päätin hakemuksen sanoihin ”Millos mä tuun haastatteluun?” olettaen että he ilman muuta ottavat minut haastatteluun. Sitten viimeisimpänä annoin ohjeen soittaa minulle ”NYT”. Viestinnällinen keino on jättää vastaanottaja vaille vaihtoehtoa sanoa ”ei”. Siksi en suosittele käyttämään esimerkiksi ilmaisua ”voisinko tulla haastatteluun”, se kun antaa vastaanottajalle mahdollisuuden vastata myös kieltävästi. Vastaanottojalle voi myös antaa ohjeita ja tietoisesti jopa hoputtaa sanomalla ”Soita NYT”.
Huomaatko, miten suuri valta sanoilla on, kun niitä osaa käyttää?
Hemmetti soikoon, mikä määrä 14) karsintaa, piti tehdä. Oli uskallettava karsia paljon pois, ja uskoa että tarina tulee näiden valintojen kautta oikein ulos.
* * *
Huh. Varmaan vielä joku kulma jäi analysoimatta, joten jos sinä keksit videosta vielä jonkun merkittävän tekemäni ratkaisun, jaa se kommenteissa yhteisen hyödyn nimissä.
Sharing is caring, rakkaat blogiystäväni!
Näillä resurssein ja tällä aikataululla olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Hienoa on, jos sinä löydät hakemuksestani jotain valintojani, joita olisit itse ratkaissut toisin. Se tarkoittaa, että olet saanut ideasta kiinni. Ja se tarkoittaa, että hyödynnä sinä juuri sitä omissa videoissasi! Ja minkä lahjan annatkaan minulle, jos sen lisäksi että kehut tätä hakemusta nyt vuolaasti ja jaat blogiani innokkaasti ( 😀 ), annat kommenttejasi myös siitä miten itse olisit ratkaisut tehnyt. Se kiinnostaa minua todella oppiakseni itsekin lisää. Jokaisen hakemuksen teko on oma oppimisprosessinsa.
Dumauksia en jaksa kuunnella, sillä olen tähän aikamoisen sydänveren vuodattanut ja aika alttiiksi itseni pistänyt, kun sinun kanssasi tämän kaiken jaan. Jos tämä on mielestäsi maailman paskin video, saat sen toki ilmaista, mutta minä en jaksa siitä provosoitua. Olen itse tästä jo tällaisenaan valtavan ylpeä.
Minulle tämä oli valtavan hauska itseni ylittämisen kokemus, joka nyt tietysti jatkuu vielä jännityksellä siitä mitä sinä tästä ajattelet. Mutta ympyrä sulkeutuu: kuten alussa, kohtana 1 totesin, tärkein kaiken näkökulmien, tarinan jne. määrittävä tekijä on se, kenelle ja mihin tarkoitukseen hakemusta tehdään. Näkijöitä ja mielipiteitä voi olla aina monta, mutta muista sinäkin, että se mikä kaikessa viestinnässä ratkaisee on kuinka tavoitteleemaasi kohderyhmää onnistut koskettamaan ja miten sitä liikuttamaan kohti toimintaa.
Tällä postauksella minä toivon voivani liikuttaa sinua kohti rohkeita viestinnällisiä kokeiluja mitä tahansa sisältöä oletkaan luomassa. Toivon, että saat näistä ajatuksistani ja tästä esimerkistä paljon hyötyä irti itsellesi.
No, mutta NYT: mitä mieltä sinä olet? Voiko tämän lähettää?
/Äm, jota nyt kyllä jännittää…
EDIT 1.6.2016: Kiitos palautteestanne, muokkasin ajatustenne mukaan videota vielä vähän: tässä lopullinen versio
Hei kuulkaa! Nyt on tosi hyvä ja ainutlaatuinen tilaisuus tulla mukaan kaikille avoimeen Impropivään, jonka järjestän yhdessä NLP-opiston kanssa. Kuukauden päästä, lauantaina 17.5. pärähtää! Näitä kursseja olen pitänyt enemmän eri yritysryhmille, mutta nyt on sinunkin mahdollisuus tulla mukaan kokemaan ja näkemään se, minkä asioiden parissa minä työskentelen ja mille minun sydämeni palaa. Ja kohta palaa muuten sinunkin, kun osallistut tälle kurssille!
Impropäivä on vastaisku turhalle ajattelulle! Tällä kurssilla pistetään pääkoppa narikkaan ja annetaan tunteen viedä. Pääset tutustumaan itseesi pintaa syvemmältä sekä tutkimaan omaa ilmaisuasi ja sen rajoja. Tulet huomaamaan kuinka luova sinä olet ja millaista ihmisten välinen vuorovaikutus on parhaimmillaan.
Improvisaatio on positiivisen ja eteenpäin menevän vuorovaikutuksen taide. Tällä kurssilla hyödynnämme improvisaatiota menetelmänä itseilmaisumme tutkimiseen ja kehittämiseen. Teemme helppoja harjoituksia turvallisessa ympäristössä ja hyväksyvässä ilmapiirissä tutustuen kukin omaan kehoomme ja sen ilmaisuun. Annamme naurun raikua ja muistamme, että moka on paras lahja, jonka voimme toisillemme antaa.
Kanssasi tutkimusmatkalle heittäytyy Maija Ilmoniemi. ilmaisutaidon ja vuorovaikutuksen ikuisuusoppilas. Maija heittää pallot ilmaan, mutta yhdessä luomme päivän lopputuleman – siksi tarvitsemme sinut mukaan. Tule kokemaan yksi elämäsi hauskimmista ja kehittävimmistä päivistä, jolla on syvät vaikutukset niin arjen kuin työn erilaisissa vuorovaikutustilanteissa!
/Maija, joka toivoo näkevänsä juuri sinut Impropäivässä!
Minulla on kaikki valmiina! Tänään olen valmentamassa mielenkiintoista porukkaa viestinnän saloihin. Kohta he tulevat luokkaan! Olen innossani täällä odottanut jo jonkin aikaa; haluan aina tulla paikalle hyvissä ajoin, jotta saan kaiken valmiiksi ja paikoilleen sekä pystyn hetkeksi rauhoittumaan ennen kurssilaisten paikalletuloa. Tätä työtä minä rakastan!
Helsingin Sanomissa on tänään erinomainen juttu siitä kuinka ”moni johtaja puhuu kuin roboteille, ei ihmisille”. Tämä on nyt se asia, josta minä olen valtavan kiinnostunut, ja josta tykkään puhua (myös muidenkin kuin johtajien osalta, asia kun pätee hyvin monensorttiseen ihmisten väliseen kommunikaatioon): kommunikaatio ei ole tiedonsiirtoa ja kasin fontilla datatykillä seinään heijastettuja exceleitä, vaan inhimillisiä tunteita. Nyt jos koskaan on aika alkaa uskaltaa ottaa tunteet mukaan ja huomioon kaikessa inhimillisessä viestinnässä – ja puhua näistä asioista!
Huomaa, että maailma (tai ainakin Suomi) todella tarvitsee meitä tämän asian parissa työskenteleviä ja sen puolesta puhuvia. Hesarikin syyllistyy haastateltavana olevan Juhana Torkin ja asian vähättelyyn: ”Kuulostaa ihan rakkauden apostolilta.”, lehdessä arvioidaan, kun Torkki toteaa helpon ja yksinkertaisen tosiasian: ”Työelämässä pitäisi siirtyä tunteet huomioon ottavaan viestintään.”
Miksi ihminen nimetään ”rakkauden apostoliksi”, kun hän puhuu yksinkertaisimmasta asiasta koko maailmasta: jos toiseen ihmiseen haluaa vaikuttaa, täytyy osata koskettaa tätä tunnetasolla – siis puhua tunteista tunteikkaasti, tehdä excelit ja powerpointit inhimilliseksi. Kyse on hyvin yksinkertaisista asioista, ei mistään mystisestä rakkauden apostoloinnista. Aivan kuten Torkki, minäkin olen niin monet kerrat keskustellessani esimiesten ja johtajien kanssa huomannut, että useimmiten ihan sellaiset ”ihmisyyden perusasiat”, kuten omien tunteiden tunnistaminen ja käsitteleminen sekä huomaavaisuus, kuunteleminen ja arvostava kommunikaatio ovat niitä vaikeimpia asioita muistaa esimiesviestinnässä. Kyse on perusasioista: kyvystä puhua ihmiselle. Kyse on inhimillisestä viestinnästä.
Löysin tällaisen kuvan. Siihen on itseasiassa (Zen-aiheisesta otsikosta huolimatta) koottuu kaikki keskeinen ihmisten välisestä viestinnästä ja sen esteiden purkamisesta. Itse lisäisin tähän vielä kohdan 9 ja puoli, jossa lukisi näin: ”And when you’ve let go all this shit, speak your heart.”
Huomisesta eteepäin Mestarien salaisuus – tiedostava ilmaisutaito -valmennukseni on sitten saatavissa ja kenen tahansa ostettavissa. Jännää! Tämä verkkovalmennus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kehittää omaa vuorovaikutusosaamistaan ja ilmaisutaitoaan. Valmennuksessa on niin paljon tärkeää asiaa ihan meille jokaiselle, että todella toivon kaikkien kynnelle kykenevien sen hankkivan.
Minä puhun valmennuksessa paljon tunteista ja tunnetiloista. Se on yksi minun elämäntehtävistäni. Auttaa ihmisiä tuntemaan rohkeammin ja paremmin – löytämään yhteyden omiin tunteisiinsa ja hyödyntämään niitä vuorovaikutuksessa.
Tässä Tommy Hellstenin lainauksessa on kaiken ydin: kaikki se, mitä minä haluan viestinnästä ihmisille opettaa. Kaikista olennaisin asia kyvyssä ilmaista itseään ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa on se, millainen tunneyhteys meillä on itseemme. Olennaista on se, kuinka sallimme omat tunteemme, kuinka niitä koemme ja miten rohkeasti uskallamme esiintyä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa omista tunteistamme käsin – esittää siis vain niitä tunteita, joita tunnemme aidosti.
Näin minä sanon: ”Jos et onnistu löytämään yhteyttä omiin tunteisiisi ja herättämään tunteita kuulijassasi, on ihan sama mitä sanot, koska sitä ei kohta enää muisteta.”
/Maija, erityisen innostuneena ja odottavaisena – suorastaan tunteikkaana – huomisesta valmennuksen julkaisemisesta
Jos voisin, keittäisin nyt kupin glögiä ja käpertyisin näiden kanssa peiton alle loppuillaksi. Ulkona on harmaa, sateinen ilma ja minä tarvitsen inspiraatiota. Mutta kohta on lähdettävä kuorotreeneihin. Hyvä vaihtoehto sekin! Mitä todennäköisimmin tulen valtavan inspiroituneena sieltä takaisin kotiin. Käperrytään peiton alle huomenna.
Sängyllä on valtava vuori vaatteita. Olen lähdössä huomenna Suomeen. Jee! Edistämään bisneksiä. Minulla on parin päivän mittaiset kuvaukset ja pitäisi valita oikeat vaatteet muutamaa eri videota varten. Ne ovat luonteeltaan rentoja, mutta kuitenkin pitää olla vakuuttava ja innostava. Tarvitsen pari eri asukokonaisuutta. Mitä ihmettä laitan päälle?
Tämä on tärkeää. Oikeesti. Ei vaan naisten juttuja, vaan asia jota monen olisi hyvä ajatella vähän enemmän. Pukeutuminen on ehkä jopa suurempi osa vuorovaikutustamme ja viestintäämme kuin tulemme usein ajatelleeksi. On todellakin merkitystä mitä kussakin tilanteessa päälleen laittaa. Kuten minun taannoinen työhaastattelu, jota varten viimeksi pengoin oikeita vaatteita. Jos olisin valinnut väärän mekon päälleni, olisi se vaikuttanut varmasti itsevarmuuteeni ja siihen kuinka se himputin kaksminuuttinen olisi mennyt. Ja jos olisin valinnut väärän, vaikka liian isolla kaula-aukolla varustetun paidan päälleni, olisi se saattanut vaikuttaa uskottavuuteeni tai syönyt huomion koko haastattelussa. Niin, että nyt sitä pengotaan vaatekappia hartaasti. Mitä keksin, sen näet huomenna ja ylihuomenna!
MaiLife 