Kohtalon ensimmäinen askel

Las Vegasissa on satanut kaksi päivää. Se on poikkeuksellista, sillä täällä harvemmin sataa näin paljon. Kaupunkia ympäröi tiukka ja korkea vuoristo, joka ei usein päästä sadetta lävitseen.

Mutta sitten kun pilviä painautuu vuorten taakse riittämiin, purkautuvat ne kaupungin ylle. Ja vasta sitten kun pilvet itse päättävät haihtua, aurinko voi rynnätä päällemme ja kirkastaa maailman. Näkymä on upea. Vuorille on satanut kaunista lunta.  Sinä tiedät – minä rakastan vuoria. Niissä on jotain.

lumi

aurinkoaamu

Las Vegasissa on aamu. Tänään pilvet ovat päättäneet poistua vierailultaan, ja nyt rakas ystävämme on kylässä. Luulen, että se on jäämässä taas pitkäksi aikaa. Aurinko!

Las Vegasissa on vasta varhainen aamu, mutta minä olen ollut hereillä jo pitkään. Heräsin aamuyöstä puoli neljän aikaan, enkä enää saanut nukuttua. Torkahdin kenties hetkeksi. Nyt silmissä viiraa ja olo on kohmeinen. Mutta kohmeesta huolimatta kaunis. Valtavan kaunis ja valoisa. Mutta kovin hassu. Outo ja silläviissiin.

Mieli pyörii. Pohtii kysymystä ja päätöstä, jonka sinullekin eilen esitin. Kohtalo. Omat kädet. Tämä vuosi. Mitä se tuo tullessaan? Vajaan viikon päästä on aika palata kotiin. En ajattele, että se on huono asia, en että se on hyvä.

Se on kohtalo. Askel yksi. Mennä takaisin Suomeen, ja katsoa miten elämä kääntyy. Ei sen kummempaa. Valintoja. Toisia valintoja. Seuraavia valintoja. Askeleita.

Las Vegasissa on satanut, vuorilla on lunta ja nyt aurinko paistaa. Minä syön eiliseltä illalliselta syömättä jääneen jälkiruokajuustokakun puolikasta. Siitä ajattelen, että se on hyvä asia. Las Vegasissa voi syödä juustokakkua aamiaiseksi sateen jälkeen.

Kohtalon ensimmäinen askel: tee valintoja ja nauti niistä.

Minä olen tehnyt ensimmäiset valinnat. Nautin niistä. Aion nauttia. Tulen nauttimaan.

lumi2

/Ämmäsi

Voidakseen ottaa kohtalon käsiinsä on ensin opittava kellumaan

Mikä oli ensimmäinen keskusetelu, jonka sinä kävit tänä vuonna? Muistatko mikä oli ensimmäinen lause, jonka kuulit?

”Nyt sun on aika ottaa kohtalo omiin käsiin.”

Se oli ensimmäinen lause, jonka minä kuulin. Keskustelu kohtalosta ja siihen tarttumisesta oli ensimmäinen, jonka minä kävin vuonna 2016. Kyllä, se kenties viittasi myös uskaliaaseen aseleeseeni mennä täällä Amerikassa Tinder-deittisovellukseen, mutta myös muihin asioihin elämässäni.

”Nyt sun on aika ottaa kohtalo omiin käsiin.”

* * *

Olen miettinyt tuota lausetta monta päivää:

Voiko kohtalon ottaa omiin käsiinsä? Mitä se tarkoittaa? Miten minä, ihminen, joka on kellunut viimeiset vuodet virran mukana ja kulkenut sinne minne vesi on kuljettanut, voisin yhtäkkiä voida tai osata tarttua elämäni kulkuun? Olenko antanut kohtaloni jonkun muun ohjaukseen? Olenko siis kelluessani heittänyt hukkaan mahdollisuuteni tarttua kohtalooni?

IMG_8352

Täällä Amerikassa on muuten jatkettu seikkailuja perheen kanssa tavalliseen malliin. Tässä tyttöjen ja heidän isänsä sekä nannyn kiipeilytaidonnäyte.

IMG_8367

Ja tässä me pikkutyttöt pizzansyontitaidonnäytteen äärellä… 22 tuuman pizza käsittelyssä.

 

Kellua. Tuo sana ei jätä minua rauhaan. Joskus niin käy. Kun vain pysähtyy jonkun omituisen, mutta merkitykselliseltä tuntuvan sanan ääreen, eikä saa rauhaa. Tuntuu, että jokin ajatus puskee ulos, muttei saa sitä synnytettyä.

Kellua.

Minä kellun.

Minä olen kellunut.

IMG_8449

Tässä kuvassa minä en kellu, vaan olen El Loco -vuoristoradassa Las Vegasin Circus Circus -hotellissa, tässä juuri 90 asteen pudotuksessa, kuvasta katsottuna takarivissä oikealla. http://www.adventuredome.com/elloco/

 

Joskus on käytettävä kaikki keinot selvittääkseen itseään vaivaavan asian. Minä keksin vain yhden keinon edetä: Wikipedia. Tavallaan kovin hölmö ajatus, mutta minun on pakko pakko selvittää, kuinka verbi ”kellua” siellä määritellään.

Nakutan sanan Wikipedian hakuun ja luen ääneen tavaten:

Kellua, siis ”pysyä veden pinnalla nosteen ansiosta” ja ”määräytyä markkinoilla”.
Substantiivit ”kellunta”, vebit ”kelluttaa”.

Siis noste, se on avainsana, ymmärrän, ja etenen lukemaan tuon sanan määritelmän:

Noste, siis ”nesteessä esiintyvä voima, joka nostaa kappaletta ylöspäin
ja voi saada sen kellumaan.
Kuvaannollisesti noste tarkoittaa kasvua ja nousujohteisuutta.”

Voima? Klikkaus avainsanaan ja eteenpäin Wikipediassa:

Voima, siis ”vuorovaikutus, joka aiheuttaa kiihtyvyyden tai
tai paikallaan pysymisen ” ja
”ihmisen vahvuus, tarmo sekä energia.

Kasvu?

Siis ”eliön kehittyminen ja suuremmaksi tuleminen ajan myötä” ja
”jonkin mitattavan arvon lisääntyminen”.

Suuremmaksi?

Suuri, ”adjektiivi, siis komparatiivi suurempi, superlatiivi suurin;
vaikutukseltaan tai merkittävyydeltään suuri, huomattava.
Siis komparatiivi huomattavampi, superlatiivi huomattavin;
tärkeä, erityisesti merkille pantava.
Kookas, mittava, laaja sekä tilavuudeltaan tai ulkomitoiltaan suuri.”

* * *

Kellua.

Noste.

Voima.

Kasvu.

Nousujohteisuus.

Suuri.

Suuremmaksi!

* * *

Kellua!

Voisiko ollakin niin, että juuri kyky kellua onkin se askel, joka minun on täytynyt ottaa ennen kuin voin toimia ja tarttua taas kiinni elämääni?

Ja sitten oivallan:

Kasvu on suuremmaksi tuloa ajan myötä, mutta sitä ei ole ilman kelluntaa. Suuremmaksi ei voi tulla jollei heittäydy nosteen vietäväksi, antaudu voimalle, sille vuorovaikutukselle, joka nostaa ylöspäin ja aiheuttaa kiihtyvyyden. Voimalle, joka tarkoittaa vahvuutta, tarmoa ja energiaa. On kelluttava, jotta voi määräytyä markkinoilla. On kelluttava, jotta voi ymmärtää kuinka noste kantaa.

Voidakseen ottaa kohtalon omiin käsiinsä on ensin opittava kellumaan.

IMG_8372

Bellagio-hotellin suihkulähdeshow. Jos et jo ehtinyt, katso video aiemmasta postauksestani!

IMG_8294 IMG_8375

Tiedätkö, mikä on tärkein asia, jonka oppii kelluessaan?

Perspektiivi.

Kun kelluu, pääsee irti lukoista, kahleista ja kapeasta ajattelusta. On pakko, sillä kelluessa ei voi muuta kuin tuntea virran. On antauduttava nosteelle ja voimalle – löydettävä ne sitten itsestään. Kelluessa joutuu laskemaan kädestään kaikki suunnitelmat ja budjettivihot. Oppii sujahtamaan sulavasti ohi tyvenen ja tyrskyjen. Ymmärtää mitä on, kun täytyy keskittyä hetkeen ja minkä palkinnon saa, kun näkee kulkemansa reitin jälkikäteen. Kelluminen opettaa kuinka mennään eteenpäin.

Ja kun on riittävästi kellunut, on tarpeeksi suuri. Silloin on antanut nosteen voiman kantaa, ja on valmis toimimaan.

Kun kelluu, on vapaa. Ja kun on vapaa, on valmis. Ja kun on valmis, voi tehdä ihan mitä vaan. Kunhan tekee. Kunhan tarttuu toimeen. On astuttava kehiin ja otettava omistajuus siitä mitä on, mitä haluaa. Se on kohtalon omiin käsiin ottamista.

IMG_8353

Tiedätkö, miten käy, kun ihminen uskaltautuu viimeinkin kokeilemaan Tinderiä? No. Jotenkin näin. Näin ovat päivät täällä kulkeneet….

IMG_8362

Vuosi 2016 on kohtalon vuosi. Se jää mieleen ja historiaan aikana, jolloin tapahtui ihmeitä – suurimpia mitä tähän mennessä on nähty. Niin olen päättänyt. Ja koska nyt otan kohtaloni omiin käsiini, tiedän, että näin tulee käymään.

Rakas ystäväni; vaikka vielä ei olla Amerikan seikkailuni päätöksessä, uskon, että tämä on koko reissun keskeisimmistä löydöksistäni ja tarkoituksista. Tänään haluan sanoa sinullle näin:

Päästä irti, hyvä ihminen, ota rennommin. Älä rajoita itse itseäsi tarkoituksella, vaan anna itsellesi vapaus. Älä nyherrä pienellä pläntillä, vaan uskalla antaa itsellesi laajempaa liekaa nähdä. Näkeminen ja kokeminen ovat polku kohtalon saamiseen omiin käsiinsä. Vasta silloin voi ylipäänsä ymmärtää, mitä kohtalo tarkoittaa. Vasta sitten voi tietää, mikä on tärkeää ja olennaista – sillä se voi olla jotain yllättävää, jotain, mitä omassa ympyrässään ei olisi ymmärtänytkään. 

Anna palaa. Heittäydy virtaan ja usko, että vastaus on soljuvassa vedessä. Kellu, ystäväni, kellu! Voidakseen ottaa kohtalon omiin käsiinsä on ensin opittava kellumaan.

IMG_8506

/Ämmä, valmiina koukkaamaan kohtalon kouriinsa

Täydellinen kuin suihkulähteiden tanssi

Olen koko päivän yrittänyt miettiä mitä kirjoittaisin.

Joka toisella kertaa, kun asiaa ajattelen, olen meinannut rustata orastavasta ahdistuksesta; siitä, miten päivä päivältä ikävämmältä alkaa tuntua lähdön lähestyessä. Kuinka rintaa puristaa ajatus siitä, että täytyy palata.

Mutta ei. Huolimatta siitä, että en suin surminkaan halua täältä pois, haluan mieluummin osoittaa sen, mitä sydämessäni aidoti ja oikeasti tunnen.

Se on jotakuinkin tällaista

 
Kauneus, kosketus, kiitollisuus, kepeys, tanssi, aurinko, riemu, räjähdykset, harmonia, onni. Lista jatkuu loputtomiin. 

Täydellisyys.

Sellainen on oloni.

Täydellinen kuin suihkulähteiden tanssi.

/Ämmä, joka katsoi tätä esitystä eilen Las Vegasissa Bellagio-hotellin pihassa

Tinder.

En aio käännellä ja väännellä otsikkoa. Paljastakoon se totuuden siitä, kuinka minun uusi vuoteni on käynnistynyt.

Tinderissä.

Ja piste perään.

Vuoden viimeisinä tunteina sain koko 2015 hurjimman haasteen: on tehtävä jotain, mitä ei koskaan Suomessa tekisi. Perhe usutti minut Tinderiin, ja minä ajattelin, että nyt tai ei koskaan; Vegashan on paras paikka maailmassa tehdä hyppy tuntemattomaan. Sillä sitä tämä todella on, valtavan rajan ylittämistä minulle, joka ei ole koskaan perehtynyt yhteenkään netin deittipalstaan tai muihin sovelluksiin.

Jos et tiedä mikä Tinder on, älä välitä. Säästyt paljolta. Jäät tosin paitsi tästä

tinder2 tinder1

jännityksestä, valtavasta innostuksesta, naurusta, keskittyneisyydestä, hauskuudesta…

Olen ehkä vähän koukussa. Tai oikeastaan koko perheemme täällä on koukussa, sillä olemme yhdessä tutustuneet tähän deittimaailman supersovellukseen ja ihmetelleet sen logiikkaa. Voisinpa sanoa, että perheen vanhemmat ovat jopa minua vähän innostuneempia tästä touhusta…

Miten sinun vuotesi on alkanut? Millaisen rajan päätit tänä vuonna ylittää?

/Ämmä, ihmetellen, miksi tämä touhu piti jättää Amerikan reissun viimeiselle puolelletoista viikolle!!!

Täällä poissa minä olen tasan

Las Vegasissa on vuoden 2015 toiseksi viimeisen päivän aamu. Yläkerrasta kuuluu Black Sabbathin Paranoid -kappale. Vähän rahisten se soi, sillä joku veivaa täällä talossamme sitä suoraan kännykän kaiuttimelta. Just sillai riittävän rouheaa tähän vuoden toiseksi viimeiseen aamuun:

Finished with my woman ’cause she couldn’t help me with my mind
People think I am insane because I’m frowning all the time
All day long I think of things but nothing seems to satisfy
Think I’ll lose my mind if I don’t find something to pacify
Can you help me, occupy my brain?
Oh yeah.

Naurattaa.

Paranoid!

Minä?

strip10

Viimeistelen aamulla aloittamaani kirjoitusta nyt ennen nukkumaan menoa. Kävimme aiemmin illalla Las Vegas Bulevardilla a mm. Wynn-hotellissa. Siellä tarjolla oli tällaista kukkaloistoa.

strip9

”Finished with my woman ’cause she couldn’t help me with my mind”

Minun ei pitänyt kirjoittaa minkäänlaista summausta tälle vuodelle. Ajattelin säästää sinua ja antaa vuoden vaihtua omaa vauhtiaan, sillä olen tainnut tehdä koonteja elämästä tälle vuodelle jo aivan riittämiin. Onhan sitä jo lätisty.

Mutta sitten kuulen Paranoidin yläkerrasta rahisevalta kännykän kaiuttimelta, ja on vain pakko kirjoittaa. Näinhän nämä aina syntyvät; jokin sysää tekstin liikkeelle, enkä minä oikeastaan tiedä mitä syntyy, mutta kenties jokin pieni ja tärkeä ajatus.

* * *

”People think I am insane because I’m frowning all the time”

Pieni ja tärkeä tapahtuma ainakin: vuosi sitten uuden vuoden aattona Norjassa kissa pissasi pipooni. Muistatko tämän? Vuosi 2015 alkoi kissan pissa päässä ja minä ennustin sen tietävän suurinta onnea.

En tiedä vielä kuinka vuosi 2015 päättyy, mutta yhden asian tiedän; voi pojat, kuinka paljon onnea voikaan tuoda se, että kissa pissaa pipoon ja kun itse vetää tuon pipon päähänsä juuri vuoden vaihtuessa. Tämä vuosi on ollut hurja. Hurja, mutta upea ja suurinta onnea täynnä. Tiukkoja tunteja ja monia sekopäisiä sekunteja, mutta täyttä elämää.

Paranoid.

strp11

strip1

Kuva: Matias Savolainen

strip5

Kuva: Matias Savolainen

”Think I’ll lose my mind if I don’t find something to pacify”

Tiedätkö miten käy, kun astun pois Suomesta isompiin ympyröihin ja etäälle?

Tiedätkö, miten käy, kun on täällä poissa?

Minä rauhoitun.

Oletko sinä kokenut saman?

Vaikken tiedä vielä millaiset vuoden 2015 viimeiset tunnit ovat, tiedän kyllä varmaksi sen, että iso maailma tekee minulle hyvää.

Voisi ajatella, että ulkomaille reissuun lähtiessä päälle iskee valtava kiire nähdä ja kokea, mutta niin ei käy minulle. Aina kun  astun isompaan maailmaan ja perspektiiviin, minä rauhoitun.

Minulla on ollut suuri onni elämässäni kokea vain yhden vuoden aikana valtava määrä asioita ja tuntea iso joukko tunteita. Täällä poissa minä ymmärrän etäisyyden, välimatkan, pienuuden, suuruuden, merkityksen ja merkityksettömyyden. Ymmärrän minut, sinut, meidät, teidät, ilon, surun, nopeuden ja hitauden – tasapainon ja tasapainottomuuden.  Tyytyäisyyden ja tyytymättömyyden!

Ymmärrän äärilaidat ja niiden välissä kulkevan keskitien. Kun minä olen täällä poissa, asetun keskitelle, äärilaitojen väliin ja olen tasan.

Täällä poissa minä olen rauhassa.

Paranoid?

strip8

Mä ja mun apinat Wynn hotelli-kasinossa

strip3

strip4

”All day long I think of things but nothing seems to satisfy.”

Olen viime päivinä useaan otteeseen ihmetellyt, miksi kirjoittaminen ei luista nyt aivan tavalliseen malliin. Ei ole ollut valtavaa tarvetta jakaa jokaista kiveä ja kantoa jotka täällä käännän. Ne eivät ole merkityksettömiä itselleni tai sinulle kertomieni kertomusten aiheina, mutta jostain syystä moni asia ei täällä purkaudu sanoiksi tietokoneen ruudulle. Luulen, että niiden aika tulee myöhemmin. Nyt olen vain halunnut lähettää sinulle välähdyksiä rauhastani käsin.

Täällä poissa tajuaa, että joidenkin asioiden aika on juuri nyt ja joidenkin toisten joskus myöhemmin. Täällä ymmärtää mitä tarkoittaa nyt ja mitä tarkoittaa myöhemmin. Täällä osaa nähdä, miten palaset yhtyvät toisiinsa ja erkanevat muista. Täällä ymmärtää miten suuri maailma on. Tajuaa, että moni omassa arjessa isolta tuntuva asia onkin jossain toisessa perspektiivissa ja mittakaavassa vain pieni juttu. Ei ole kiire, ei tarvitse näyttää. Voi vain elää.

Siksi minä rauhoitun täällä poissa.

Täällä poissa minä olen tasan.

Täällä poissa minä olen tyytyväinen.

Not a Paranoid?

* * *

”Can you help me, occupy my brain?”

Täällä poissa liian pienet ympyrät alkavat tuntua myös hieman ahdistavilta. Toissa yönä heräsin ensimmäistä kertaa ajatukseen siitä, että kohta koittaa paluu takaisin Suomeen. Minä rakastan Suomea, ja haluan olla myös siellä, mutta toivon voivani tuoda mukanani sinulle ja minulle tämän isomman ympyrän. Tilan hengittää. Kannustuksen, ilon, hymyn ja auringon. Haluaisin voida kantaa mukanani tämän rauhan ja ymmärryksen ääriaidoista.

Se tekisi meille kaikille hyvää. Haluaisin, että sinäkin voisit olla tasan. Ehkä oletkin jo?

Uuden vuoden aloittaminen täällä poissa, maailmassa, jossa tunnen olevani tasan, on suurin lahja, jonka voin saada. Olen kiitollisempi kuin aikoihin. Et ylläty, kun kerron, että minulla ei ole pienintäkään tietoa, mitä ensi vuonna tulee tapahtumaan. Mutta täällä poissa minä hyväksyn, että mitä tahansa voi tapahtua – annan itselleni luvan nauttia siitä, että kaikki on mahdollista. Sillä minulle on.

Ja niin on sinullekin, rakas ystäväni!

* * *

”Oh yeah.”

On jännä kutina. Blogini on kulkenut taas jonkinlaiseen risteyspisteeseen, ja vaikken vielä tiedä mitä nämä sueraavaksi lausumani sanat tarkoittavat, tiedän, että ne ovat tärkeät: blogissani tapahtuu jonkinlainen muutos lähiaikoina. Tuntuu siltä, että kaksi vuotta kuljettuani pois elämäni isoimmasta muutoksesta, eräs aikakausi on suljettu. Tämä ei toki koske edes blogiani, vaan koko muuta elämääni. Seikkailullani Vegasissa on merkityksellinen rooli tulevissa tapahtumissa.

Täällä poissa tiedän, että tämä puolentoista kuukauden mittainen ajanjakso on asetettu tielleni tarkoituksella. Ja tiedän, että tuleva vuosi on yksi tärkeimmistä ja suuntaa näyttävimmistä jaksoista elämässäni. Ehkä sinunkin?

NOT a Paranoid!
Anymore.

strip6

/Ämmä, toivoen sinulle ihanaa uutta vuotta 2016. Perässä tullaan!

Just some random tourists

Ah. Välillä on kivaa olla turisti tässä kaupungissa. Välillä tuntuu siltä, että olen lapsiakin innokkaampi… Tässä sinulle vähän Vegasin tuulia turistin silmin. Kävimme eilen Vegasin uusimmassa ja hienoimmassa kauppakeskuksessa Chrystalsissa ja hotellissa Ariassa. Uskotko, jos kerron, että tämä näkymä on vasta aika pientä tässä kaupungissa!

turisti1 turisti2 turisti3

/Ämmä, just some random

Magical Forest – joulun tunnelmaa ja hyvää sanomaa

Joulun aika Las Vegasissa on ihmeellinen. Täällä on jos jonkinlaista nähtävää ja koettavaa. Kävimme eileen koko porukalla Magical Forest -joulupuistossa. Se on las vegasilaisen Opportunity Villagen kokoama jouluvalopuisto ja hyväntekeväisyyshanke. Opportunity Village on hyväntekeväisyysrahasto, joka tarjoaa harrastus- ja työmahdollisuuksia Clark Countyn alueen kehitysvammaisille.

Puiston upeat valot on koottu lahjoitusvaroin ja jokainen siellä käytetty dollari ohjataan suoraan tähän hyväntekeväisyystyöhön. Yritykset, yhteisöt ja yksityisihmiset ovat voineet rakentaa omia hienoin valoin koristeltuja joulukuusia ja erilaisia rakennelmia ja näistä on koostunut mahtava elämyspuisto lapsille ja aikuisille. Ja erilaisia asetelmia todella oli tarjolla. On kyllä upeaa, että täällä viihteen ja rahan pääkaupungissa tehdään myös töitä hyvällä asialla.

mf12

mf3

Portilla sai ottaa kuvia koko seurueesta. Kuvassa ei kuitenkaan meidän poppoo.

mf6

Cat-koneiden Minion-asetelma.

mf5

Red Bull oli yksi puiston lahjoittajista ja esillepanijoista.

mf15 mf8 mf17

Ja minulle tietysti hienointa olivat nämä; Ambulanssikyydit sekä poliisi- ja paloautot. Ja ambulanssimiehet ja poliisimiehet ja paloautomiehet…

mf9 mf19 mf2

mf13

Tiesitkö, että amerikkailaisissa paloautoissa vesisuuttimissa on sydänkuvio!?

mf1

Näin on taas yksi uusi päivä aluillaan Amerikassa. En totea ääneen, että kahden viikon päästä olen jo lentokoneessa.

/Ämmä, jonka uudenvuodenlupaus on alkaa opetella kuvankäsittelyä ihan vähän paremmin, pimeyen vuoksi nämä kuvat ovat vähän heikkoja. Mutta tunnelmallisia!

Villiä menoa Vegasissa

Kolme päivää on vain livahtanut ohi silmien. Havaihduin aamulla herätessäni, etten ole kirjoittanut mitään moneen päivään. Olen halunnut vain keskittyä nauttimaan elämästä ja kohtaamisista Vegasissa. Joulupäivän vietin vaihto-oppilasperheeni kanssa. En edes ottanut kuvia päivän aikana, sillä joskus vain haluaa keskittyä olennaiseen; nauttimaan ajasta rakkaiden ihmisten kanssa. Söimme, pelasimme Domino-peliä ja jaoimme joululahjoja. Joulupäivä oli ihana.

Mutta niin oli Tapaninpäiväkin. Tapasin ystävääni, jonka kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä vaihto-oppilasaikoinani. R.J. oli yksi parhaista ystävistäni Vegasissa. Nykyisin hän asuu Nevadan osavaltion pääkaupungissa Renossa, mutta oli jouluomallaan käymässä täällä, joten meille tarjoutui upea mahdollisuus tavata.

Yksi ainoa sana on mielessäni tällä hetkellä: kiitollisuus. Käsittämätön kiitollisuus. En voi vieläkään ymmärtää, että olen täällä ja saan viettää aikaa näiden rakkaiden ihmisten kanssa. Nämä tyypit olivat joskus tärkeimpiä ihmisiä elämässäni, ja on hauska miten heidän tapaamisensa palauttaa mieleen monia jo unohtuneitakin muistoja. R.J:ta en ole tavannut 16 vuoteen, mutta tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut. Vuodet saattavat tuoda jotain pieniä viilauksia ihmiseen, mutta kyllä me aika samanlaisina pysymme. R.J:n kanssa oli yhtä hauskaa kuin aina ennenkin. Me olemme edelleen yhtä villejä ja vauhdikkaita sekä tietysti käsittämättömän hyvännäköisiä kuin 16 vuotta takaperinkin.

No, on mielessä kyllä toinenkin sana: väsymys. Vielä kaksi päivää yöllisen seikkailumme jälkeen olen kuolemanväsynyt. Mutta oli kaiken väärtti. Kävimme R.J.n ja hänen ystävänsä Shawnin kanssa maailman suurimman maailmanpyörässä, vasta reilun vuoden täällä olleessa, High Rollerissa ja kiertelimme Las Vegasin yössä. Villiä menoa… Mutta mikä tapahtuu Vegasissa, sen täytyy tulla jaettavaksi kanssanne.

 

out2

The High Roller, kasinokävelykadulta kuvattuna. Korkeimmillaan se nousee 168 metrin korkeuteen.

out4

Ja meillä tietysti happy hour -liput maailmanpyörän ravintolavaunuun. Kierros kesti 30 minuuttia, joten baaritiskillä ehti notkua.

out5

Täytyy etsiä jostain vanhoista arkistoista kuva R.J:sta ja minusta vuosien takaa, niin voin todistaa teille, että näytämme ihan samoilta nyt kuin silloinkin.

out7

Voi näitä maisemia, kunpä näkisit!

out3

Joulun tunnel The Linq-kasinon pihalla.

out1

Snapchattailya… Shawn ja R.J. hommissa.

out6

What happens in Vegas, must be shared with the whole world. Parrots elämässä ovat racket ystävät, jotka säilyvät vuosista ja välimatkoista huolimatta!

 

Tällaista menoa. En suostu sanomaan vielä ääneen, että kahden viikon päästä on lähtö pois täältä. En halua. Mutta tänään edessä on vielä uusi hieno päivä. Toivottavasti tänään jo vähän helpottaa tämän villin yön Vegasissa aiheuttama väsymystila…

/Ämmä

Jouluaattoperinteet on tehty rikottaviksi

Onpas ollut erilainen aatto. Päivä käynnistyi auringonpaisteella ja kuntosalilla, jatkui lasten leikkipuistoon ja päättyi jouluaaton illalliseen aasialaisessa ravintolassa. 

Ihanaa rikkoa totuttuja kaavoja. Perinteet ovat toki mukavia, mutta kyllähän se joskus virkistää, kun voi tehdä jotain vastoin totuttua. Enpä ole ikinä ollutkaan jouluaaton illallisella ulkona. Ei kinkkua tänä(kään) vuonna minulle, mutta onneksi vielä ehtii tulevina vuosina. Missähän ja millaisissa merkeissä sitä ensi vuonna joulua juhlitaankaan?

Aivo ei nyt toimi, ihana ruoka ja sen päälle nautittu Cheesecake Factoryn juustokakku turruttavat mielen. Jouluähkyn kyllä näemmä saa aikaan viettääpä joulun sitten missä tai miten tahansa. 

           

    
 
 
 

Kaunista joulua, ystäväni!

  
Rakas ystävä! Hyvää joulua! Sinä siellä heräät jo jouluaaton aamuun ja minä käyn kohta nukkumaan odottaen aattoaamua. 

Siitä tulee aika erilainen kuin edellisestä, mutta, hei, elämä on täynnä yllätyksiä. Ja minä rakastan niistä jokaista ja elämää, jota saan elää! Kiitollinen täällä ja nyt. Toivottavasti sinäkin olet; kiitollinen siellä ja juuri nyt.

Tässä tämän päivän kauneimmat näkymäni. Ensimmäinen päivän joulushoppailureissultani Las Vegasin Summerlinin keskuksen ja toinen illalla auringon laskiessa kotikadullamme.  

  
/Ämmä