Blogissani olen tutkinut äärilaitoja. Käynyt syvällä ja noussut korkealle. Rakastanut ja vihannut. Mennyt matkalle mieleen ja mielettömyyteen. Järkeen ja järjettömyyteen. On täytynyt uskaltaa kohdata jokainen äärilaitani. On täytynyt nähdä itsensä rajat ja tuntea jokainen tunne.

Vasta sitten olen voinut kirjoittaa sinulle.

Esimerkiksi näin:

Joskus on pelttävä kuolevansa voidakseen uskaltaa elää
”Joulukuun kahdeskymmenesviides päivä vuonna kaksituhattakolmetoista. Se on romahdukseni pahin hetki. Vajoan lattialle ja huudan suoraa huutoa. Rukoilen isää laittamaan television kiinni. Muuten he joutuvat viemään minut jonnekin suljettuun paikkaan. Minä kuolen. Siitä olen varma.”… Lue lisää

Kun mieli romahtaa
”Mietin pitkään haluaisinko edes kertoa sinulle tästä. Olin jo tehnyt päätöksen, että en, siksi, että a) sinä et alkaisi kritisoida sitä mitä tavoittelen näillä avoimilla kirjoituksillani b) et kummastelisi, onko minulle nyt vain syntynyt joku sairas tarve terapoida itseäni julkisesti tai c) ettet ottaisi minua enää vakavasti, vaan pitäisit hulluna tai sairaana.”… Lue lisää

Nimetön lintu
”Joskus pitää pudota pesästä, turvasta ja suojasta, jotta voi oppia lentämään; kantamaan itseään omilla siivillään. Joskus täytyy pudota ja hukkua, saada apua ja joku tökkimään nokallaan eteenpäin. ”… Lue lisää

Miksi ystävät jättävät hädän hetkellä
”Mitään ei tarvitse sanoa. Riittää että ottaa kädestä. Koskettaa olkapäähän. Halaa. On vierellä.”… Lue lisää

Rakkaani, kahden vuoden päästä on kauniimmin – näin selvisin vaikka mieleni romahti
”Rakkaani, siellä sinä olet. Hetkessä, josta et usko ikinä selviäväsi. Et nyt näe. Mutta minä olen täällä. Odotan sinua kahden vuoden päässä synkimmästä, ja kirjoitan sinulle sanat, joita et osaa nyt kuulla.”… Lue lisää

Täällä poissa minä olen tasan
”Toivon voivani tuoda mukanani sinulle ja minulle tämän isomman ympyrän. Tilan hengittää. Kannustuksen, ilon, hymyn ja auringon. Haluaisin voida kantaa mukanani tämän rauhan ja ymmärryksen ääriaidoista.”… Lue lisää