Riimit rohkeudesta

”Voi vitsit sä oot hurja!”, ”Miten sä teet tuollaista, sä oot niin rohkea?” ”Mä en ikinä pystyisi tuohon!”

Palaute, jota usein saan.

”Ihan hirveän tärkeä asia tässä rohkeusjutussa on se, että omia rohkeuden rajojaan ei voi verrata muiden rajoihin. Tai ei ainakaan kannata. Toiset tekee yhdenlaisia juttuja, toiset toisenlaisia, mutta tärkein on, että tutustuu omiin rajoihinsa, on tietoinen niistä, ja uskaltaa toimia niiden puitteissa. …mä vaan toivon, että te rakkaat ihmiset näette tämän mun touhun yli; en mä tässä kalastele papukaijamerkkejä teiltä siihen miten hurja olen, vaan haluan näillä tempauksillani haastaa kaikkia pohtimaan omia rajojaan ja kokeilemaan niitten ylityksiä. 

Tottumus on synneistä suurin, ja se, että hokee itselleen ”en mä voi, kun mulla on sitä ja tätä”. Ja toki nämä kehut lämmittävät, mutta ei niillä ole kuitenkaan mulle merkitystä. Merkitystä on sillä, että saa kertoa teille näistä asioista ja antaa kunkin saada sen mitä saa.”

Vastaus, jonka usein annan.

(Teksti kirjoituksesta: Turhat tottumukset tappavat sinut)

* * *

Kumpi on hullumpi, se joka hyppää vai se joka jää?
”Muutoksen mylly on ollut minulle kova. Tämä monen vuoden matka on antanut paljon. Se on vaatinut paljon; olen joutunut luopumaan kaikesta – itsestänikin. Ei ole ollut enää menetettävää ja siksi mahdollisuus tarttua erilaisiin tilaisuuksiin, epäonnistumisia pelkäämättä. Mutta silti mietin olenko hullu”…

Heikko kovaan ääneen – sinua varten

”Heikkouden keskellä ihmiset yhdistyvät. Ja sitä minä haluan. Että ihmiset lähenisivät toisiaan, jakaisivat ajatuksiaan, tukisivat toisiaan. Siksi minä haluan olla heikko ihan kovaan ääneen.”…

Taas lennetään – miten jatkuvan epävarmuuden kanssa voi elää?
”Tiedätkö mikä tyhjän päälle hyppäämisessä on hienointa? Se, että on se on tila ja hetki jolloin kaikki on mahdollista. Voisin pelätä – ja pelkäänkin – mutta samalla voisin olla ihan hirveän onnellinen.”…

Kirje sinulle, nyt sitä mennään
”TODELLA outo olo juuri nyt. Valehtelisin jos väittäisin ettei minua pelota. Pelottaapas. Ihan valtavasti! Kuules nyt sitä ollaan menossa. Halusin kirjoittaa sinulle, koska ihan yhtäkkiä minut valtasi kova kaipuu. Ikävä!”…

Maailma tarvitsee näkyvää heikkoutta
””Anna jokin merkki, mikä tahansa, että minun kannattaa vielä uskoa ja jatkaa.” Niin minä sanoin ääneen eilen nukkumaan mennessäni. En minä uskonut siihen itsekään. Että mitään merkkiä tulisi. Ja sitten kun heräsin…”…

Voiko sankari luovuttaa? Kun hullulta alkoi loppua usko
”Milloin sankarista tulee hullu? Milloin hullusta sankari? Voiko sankari olla hullu? Entä hullu olla sankari? Kuka on sankari? Voiko sankari luovuttaa?”…

Ethän anna mun taas epäonnistua?
”Mistä tietää, että on oikealla tiellä? Miten voi olla varma, ettei eksy ja epäonnistu jälleen kerran? Sillä sitä minä en enää kestä. Epäonnistumista.”

Carpe Diem, my ass!
”Carpe diem! Sitähän meille toitotetaan nykyään joka puolelta. Tartu hetkeen ja elä tässä ja nyt, paasaavat elämäntaito-oppaat ja konsultit. Ole rohkea, ota riskejä! Tämä hetki on tärkein! Elä! Jokainen päivä voi olla viimeinen! Elä! Huutomerkki! Carpe diem, my ass sanon minä!”…

courage