Ja mitä tahansa voi tapahtua

Viikonloput ovat täällä minun maailmassa olleet vammani aikana suhteellisen mitäänsanomattomia. Tuntuu, että mitään ei mitään. Maailma ympärillä hiljenee, kun muut ihmiset vetäytyvät taukoon arjesta perheidensä kanssa, enkä minä huonon liikkumiskykyni takia pääse oikein lähtemään minnekään. Pää lyö ihan tyhjää kirjoittamisen suhteen. Haluaisin sanoa jotain viisasta, mutta siihen ei löydy säveliä.

Siksi päätin pelata tänään MaiLife-bingoa. Satunnaisesti selaisin silmät kiinni blogiani ja katsoisin mikä kirjoitus tulee vastaan. Siitä minä tulisin tänään kirjoittamaan: jakaisin kanssasi jonkin ajatuksen, jonka tämä teksti minussa herättäisi.

* * *

Tämä olikin aika helppo, sillä eteeni tuli kirjoitus kesäkuun 14. päivältä vuonna 2015. Olin tuolloin käymässä Tampereella veljeni luona ja jaoin kanssasi tämän kadulta löytämäni ajatuksen kuvan muodossa

IMG_2575

”Aina uuden aamun eteen luojankämmen tuutii tähkää”, on ajatus, joka juuri nyt minuun kolahti tuossa Lauri Viidan tekstissä. Se pisti minut miettimään toista blogitekstiäni, jonka muistin kirjoittaneen otsikolla ”Huomenna on uusi päivä, ja mitä tahansa voi tapahtua”. Oli etsittävä se, sillä en muistanut yhtään millaisessa yhteydessä olin sen kirjoittanut tai mitä kirjoitukseni oikeastaan käsitteli.

 

Selvisi, että olen kirjoittanut tuon tekstin helmikuun 20. vuonna 2015. Olin tuolloin palannut hieman yllättäen, suunniteltua paljon aiemmin Suomeen Norjan seikkailultani, sillä huono kalavuosi Støn kalastajakylässä pakotti palaamaan kotikonnuille. Lähtiessäni Norjaan olin luopunut asunnostani ja tavaroistani (ja vain vuotta aiemmin olin palannut Suomeen, tuolloin Ruotsista, samankaltaisessa tilanteessa), ja nyt taas uuden alun edessä.

Tuo kirjoitukseni meni näin:

 

Mistä sinä unelmoit?

Olen ollut Suomessa nyt kolme viikkoa. Olen majaillut kolmessa eri osoitteessa. Kulkenut kolmen kaupungin väliä kolme viikkoa. Olen irtolainen.

Pian siirryn neljänteen. Neljänteen osoitteeseen, neljänteen kaupunkiin. Ehkä pysähdyn siellä hetkeksi, ehkä siirryn heti seuraavana päivänä eteenpäin: Viidenteen osoitteeseen, viidenteen kaupunkiin? Tänään en voi tietää. Juuri nyt tiedän elämäni kulun seuraavien tuntien ajaksi. Huomenna on taas uusi päivä, ja mitä tahansa voi tapahtua.

Olet ehkä kuullut sanonnan ”aloittaa puhtaalta pöydältä”.

Ennen tätä päivää en ole tiennyt mitä se tarkoittaa. Yhtäkkiä tällä viikolla minun pöytäni on maailman puhtain. Ei murun murua, ei pienintäkään rasvaista tahraa: viimeisimmätkin minua menneessä pitäneet, ehkä menoani vähän jarruttaneet tutut ja turvalliset asiat on otettu pois.

Ja yhtäkkiä minulla on koko maailma! Voin valita minkä tahansa suunnan.

Olen vapaa!

Osaatko ajatella millaista elämä on kun kaikki on mahdollista? Kun huomenna on taas uusi päivä, ja mitä tahansa voi tapahtua?

Sellaista elämä on, meille ihan jokaiselle. Sitä ei vain näköjään tajua ennen kuin seisoo puhtaan pöydän ääressä. Huomenna voi tapahtua mitä tahansa. On vain osattava tehdä oikeat valinnat. Ja koska elämän ennustettavuus liikkuu vain muutamissa tunneissa, voi valita vain pienistä vastaan tulevien asioiden joukosta. Ei tarvitse valloittaa koko maailmaa. Ei tarvitse hamuta kaikkia asioita maailmasta. Ja koska ei tiedä mitä huomenna on, on sama elää täysillä juuri nyt – tarttua niihin hetkiin, jotka vastaan tulevat. Sellaista elämäni on juuri nyt.

Osaatko ajatella millaisia unelmat ovat kun seisoo puhtaan pöydän ääressä?

Mistä sinä unelmoit?

Minä unelmoin siitä, että minulla olisi pikkuruinen koti, jonne voin tilata aamun postiin Helsingin Sanomat. Sellaiset ovat unelmat, kun seisoo puhtaan pöydän ääressä. Kun huomenna on uusi päivä, ja mitä tahansa voi tapahtua.

uusipäivä

Jännällä tavalla minun elämäni kokemukset ja ajatukset joita kanssasi jaan, pyörivät usein samanlaisten teemojen ympärillä. Tästä aiheestahan kirjoitin aivan vasta otsikolla ”Mahdollisuutta ei voi menettää”. Ehkä minun ei nyt tarvitse alleviivata asiaa enempää.

Ystävä, annathan huomisen aamun olla uusi mahdollisuus; että heräät uuteen päivään, kuin se olisi elämäsi ensimmäinen ja mitä tahansa voisi tapahtua!

Sillä niin todella voi olla. Vaikka tuntuu, ettei mitään tapahdu, niin todellisuudessa milloin tahansa voikin tapahtua mitä tahansa. Kun vaan uskoo ja tahtoo.

/Äm

 

The thing called life

Good morning, welcome to the thing called life
Good morning, dont you let it pass you by
We laugh, we cry and then we dry our eyes,
We fall, we rise, ready for another try.
– Will I Am

thingcalledlife2

Tänään Støssä ei aurinko enää nouse. Siis tietysti myös kuvainnollisesti, se eilinen kirjoitukseni huomioiden, mutta ihan konkreettisestikin.

Kaamos!

Aurinko ei enää nouse horisontin yli näillä leveyksin. Nyt olemme onnekkaita, sillä viime päivinä sää on ollut kostea ja ilmassa leijuva sumu heijastaa valoa uskomattoman upealla tavalla. Minä olen ollut yllättynyt siitä, mitä kaamos oikeastaan on. Vaikka aurinko ei tavoita silmiämme, silti valoa on hetken aikaa päivästä. Se on tällaista.

thingcalledlife1

Laiskasti horisonttia tavoitteleva aurinko heijastuu pilviin, ja tuottaa vähän valoa meille. Kyllähän se tästä vielä seuraavina viikkoina pimenee, mutta aivan pilkkopimeässä täällä ei eletä.

Eikä mielikään ole pilkkopimeä, aurinko nousee pään sisälläkin, vaikka kalastajat ovat viime yönä tehneet viimeisen retkensä merelle tänä vuonna. Minä heräsin aamuyöstä satamaan saapuvien laivojen surinaan. Se oli hienoa. Kuuntelin hetken kalastajien saapumista rantaan ja nukahdin uudelleen.

Uusi päivä alkakoon! Tervetuloa, The thing called life!

❤ æm

Ensimmäinen aamu

Huomenta rakkaat! Tämä oli näkymä, johon heräsin tänä aamuna

norjamaisema

Perille on saavuttu ja hyvät yöunet nukuttu vielä toistaiseksi varamajoituksessa. Tänään saan avaimet omaan mökkiini. Unet tulivat todella tarpeeseen, sillä fiilis eilen illalla oli intensiivisen matkustamisen jälkeen väsymyksen värittämä. Väsymys on kyllä ihmisen yksi pahimmista vihollisista, saa hienotkin asiat näyttämään usein vähän alakuloisilta.

Tästä tämä nyt sitten lähtee. Kohta menen hoitelemaan paperiasioita Norjaan muuttoon littyen ja asettumaan uuteen kotiini. Kirjoitan myöhemmin tänään lisää ensifiiliksistä.

Just nyt kirjoittaessani näyttää tältä

norjanäkymä2

Pusipusi, kultaset! Hyvää päivää!

Maijismi: Elämäni eka päivä!

aamu

Huomenta rakkaat blogiystäväni! Ja ihanaa elämäsi ensimmäistä päivää! En muista kuka joskus sanoi jotenkin tuohon tyyliin, mutta sanoitin ajatuksen nyt omaan suuhuni sopivaksi tuolla tavoin – sellaiseksi Maijismiksi, joita olen innostunut viime aikoina viljelemään.

Tätä ajatusta, siis että joka aamu heräisi uuteen päivään ajatellen, että se olisi elämän ensimmäinen, olen kokeillut toteuttaa välillä onnistuen vähän paremmin, välillä en ollenkaan. Mutta eikö ole aika testaamisen arvoinen? Että suhtautusi jokaiseen päivään sellaisella lapsenomaisella mielenkiinnolla ja mielikuvituksella. Jotenkin tämä ajatus nousi mieleeni eilen hyppiessäni trampolinilla ja potkiessani Harrikan renkaita Hyvinkäällä. En muuten enää yhtään ihmettele miten jotkut ihmiset jaksavat pyöriä moottoripyörien ympärillä monta tuntia vain tuijotellen sitä; mitä upeita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia niissä onkaan, olisin voinut tutkia Akin Harrikkaa eilen loputtomiin!

Näin. Perjantai!

/Ämmä, odottaen mielenkiinnolla mitä tämä päivä tuo tullessaan

Min morgon med hunden

huomenta1

Go’morron!

huomenta4

Tällainen on meininki meillä aamuisin. Väkevä tuijotus…

huomenta2

Taktiikka ihmisen herättämiseen on ilmeisesti se, että hänet yritetään tukehduttaa.

huomenta3

Sitä jäin miettimään, että onkohan tämä kaikkien koirakuiskaajien mielestä väärä valta-asetelma, kun koira (sen lisäksi, että se omavaltaisesti hyppää sänkyyn eikä omistaja tee sille mitään, hyhyi!) makaa kaulalla tassu omistavasti rinnan päällä? Tarkoittaakohtan tämä sitä, että minä olen alistettu osapuoli tässä koirataloudessa ja että tuo pieni karvapallero luulee, että se on isäntä? En tiedä. Mutta ainakin olen nyt hereillä.

Huomenta, mina fina! Viettäkää rento ja rakkaudellinen päivä.

/Ämmä ja Hoo, pigga och glada! (på svenska idag…)

Miten sä oot tänään?

Huomenta sinä ihana! Maanantai! Miten sä oon tänään? Mä oon näin

väsy

Lapsimessu vei mehut. Totaalisesti! Tätä ihmisparkaa sai kyllä tänä aamuna houkutella sängystä ylös. Mutta olipa hauska viikonloppu! Mikään ei voita niitten ihanien pikkuihmisten suoruutta, iloa, reippautta ja mielikuvitusta. Lapsimessut oli minulle just oikea paikka hengata kaltaisteni kanssa.

Nyt nautin esiaamiaista ja tutkin tämän viikon kalenteria. Oli pakko saada kahvia ja vähän täytettä vatsan pohjalle, vaikka kohta nautin päivän varsinaisen aamiaisen Ekbergillä hyvässä seurassa. Pääsiäisviikko, ja kaikkea mahtavaa tiedossa. Alkuviikosta kuvauksia, tapaamisia, kirjoittamista ja keskiviikkona matkustan Keski-Suomeen! Ehkä ihan ansaittu pieni pääsiäisloma on tiedossa.

tukkasekaisin

Reipasta viikkoa sinulle!

/Maija, joka lähtee nyt kampaamaan hiuksensa

Sunnuntaiaamun bloggailua

Sunnuntaipäivää kaikki te ihanat! Minä juon samaa kylmentynyttä aamukahviani nyt jo kolmatta tuntia. On tässä työn alla yksi blogipostaus, jonka julkaisen illalla. Se on lukinnut minut tähän tietokoneen äärelle niin, etten ole edes vielä ehtinyt laittaa aamupalatarvikkeita jääkaappiin ja juusto on kohta sellaista sulaa mössöä. Olen aika sekaisin juuri nyt, sillä tuo aihe on aika ravisuttava itselleni. Muista minut nyt vaikka tällaisena odottaessasi iltaa.

sunnuntaiauringonsäde

Tämä mun perusaamuselfie; kahvikuppi ja tukka harotten joka ilmansuuntaan. Hieno auringonsäde pääsi mukaan tämän aamun kuvaan. Palataan myöhemmin. Kivaa ja rentoa sunnuntaipäivää sinulle!

/Maija, jännittäen iltaa…

 

 

Kenelle tämä käsi kuuluu?

Enää ei voi toivottaa hyvää huomenta, vaikka haluaisi. Olen ollut vauhdissa jo kukon laulusta lähtien ja nyt istun ensimmäistä kertaa tietokoneen äärelle. Tai kuka minua nyt kiletää toivottamasta hyvää huomenta puolelta päivin, Ei kukaan, Siksi toivotan hyvää huomenta sinulle raksuni! Tehtiin eilen taas blogiennätyksiä, isosiskon tarinat selvästi kiinnostavat. Kiitos teille kaikille, jättämisaiheista blogiani oli luettu jättimäärät! 🙂

Tiedättekö kun joskus on sellaisia tapaamisia, joista haluaisi vaan heti hehkuttaa kaikille vastaantulojoille ja pyytää että kaikki maailman peukut olisivat pystyssä tämän asian puolesta? Että jotain tosi mahtavaa voisi olla aluillaan! Tämän aamun kohtaaminen oli sellainen. Voi kun voisin kertoa siitä, mutta säästetään myöhemmälle, jos… eikun… KUN tämä kohtaaminen poikii konkreettisia seuraamuksia. Sitten saat ehkä tietää kenelle tuo kuvassa oleva käsi kuuluu…

tee1

/Maija, intopiukeena