Huhhuh, mikä päivä. Huhhuh ihan ensisijaisesti siksi, että en voinut etukäteen arvatakaan kuinka eilinen kirjoitukseni on teitä taas liikuttanut. Viestejenne ja ajatustenne määrä on ollut valtava, kiitos ihan jokaiselle! Toivottavasti tässäkin aiheessa olen voinut antaa tukea ja tsemppiä samassa tilanteessa oleville aivan kuten viimeksi kirjoittaessani työttömyydestä. Näille isoille aiheille, elämän peruskysymyksille näyttää olevan tilaus, ja olen onnellinen, että minulle on annettu ehkä pieni ripaus tavallista enemmän uskallusta käsitellä aiheita, joista monet vaikenevat.

Kaikki tämä vain sinun vuoksesi ❤

Huhhuh, mikä päivä myös siksi, että aamulla herätessäni luulin kuolevani allergiseen kohtaukseen tai vähintäänkin menettäväni ääneni kokonaan – sehän ei oikein toimenkuvaani puhetyöläisenä soveltuisi. Onneksi asianmukaisella lääkityksellä ja aamupäivän levolla sain vähän helpotusta olooni ja iltapäivällä pääsin sovitusti töihin radiospotin nauhoituksiin. Äänikin kulki ihan kirkkaasti ja kuuluvasti näitten kaljupäitten komennuksessa.

Muuten tämä päivä on sujunut aika pitkälti vaaka-asennossa. Ihanaa, että kesä tulee, mutta tämä siitepöly ei sovi minulle ollenkaan. En ole tosin ihan varma, onko tämä vain allergiaa vai onko minulla myös flunssa. Ja sehän taas ei sovi nyt kuvionhin lainkaan sekään: torstaina on Bodom Trail -polkujuoksutapahtuma ja minun pitäisi juosta siellä. Tänäänkään ei mennä treenaamaan kammottavan olon takia ja nyt alkaa vähän jännittää kuinka torstain käy.

Sellainen maanantai se. Kunhan ajatukseni kirkastuvat ja olo paranee, vastailen lopuillekin teille, jotka lähetitte viestejä eilisen kirjoitukseni johdosta.

Kirkasäänistä ja kuuluvaa viikkoa sinulle, ystäväiseni!

/Äm