Jouluaattoperinteet on tehty rikottaviksi

Onpas ollut erilainen aatto. Päivä käynnistyi auringonpaisteella ja kuntosalilla, jatkui lasten leikkipuistoon ja päättyi jouluaaton illalliseen aasialaisessa ravintolassa. 

Ihanaa rikkoa totuttuja kaavoja. Perinteet ovat toki mukavia, mutta kyllähän se joskus virkistää, kun voi tehdä jotain vastoin totuttua. Enpä ole ikinä ollutkaan jouluaaton illallisella ulkona. Ei kinkkua tänä(kään) vuonna minulle, mutta onneksi vielä ehtii tulevina vuosina. Missähän ja millaisissa merkeissä sitä ensi vuonna joulua juhlitaankaan?

Aivo ei nyt toimi, ihana ruoka ja sen päälle nautittu Cheesecake Factoryn juustokakku turruttavat mielen. Jouluähkyn kyllä näemmä saa aikaan viettääpä joulun sitten missä tai miten tahansa. 

           

    
 
 
 

Mainokset

Ilta Bridget Jonesina – kyllä jokainen nainen tarvitsee romantiikkaa

Oikeastaan tämän kertominen nolottaa ihan hirveästi, mutta samalla tää nyt on vaan niin ihanaa. Kun täällä nyt yksin juhannus kaupungissa vietetään, niin voihan sitä vähän heittäytyä Briget Jones -henkisesti sinkkunyyhkyksi, katsoa romanttisia leffoja, syödä välillä suolaista ja välillä suklaata ja juoda punaviiniä ja kamalassa ähkyssä itkeä tihruuttaa romantiikalle ruudun takana.

Eikö voikin? No, niin minä nyt ainakin olen tämän illan tehnyt. Nyt vähän oksettaa (mätetty ruoka, ei romantiikka!). Pariin otteeseen naureskelin ääneen itselleni, koska tämä minun asetelmani on kuin jostain Bridget Jones -elokuvasta.

Katsoin juuri ehkä maailman siirappisimman Suomi-filmin, mutta olihan se nyt ihana. Antaa jotenkin uskoa elämään. Että se prinssi uljasta (tai parikin ja niihin liittyviä kamalia kiemuroita) voi tulla vastaan minkä tahansa nurkan takaa. Nyyh. Ihanan komea.

nyyh1

nyyh2

Kyllä jokainen nainen tarvitsee tätä aika ajoin. Ruokaa, viiniä, ruokaa, komeita miehiä, ruokaa, suklaata, nyyhkimistä, löhöämistä sohvalla, ruokaa, koko viikoksi jonnekin unohdetun kuntosalikortin, ruokaa, ehtiihän sitä taas ensi viikollakin treenata, komeita elokuvasankareita… Mä katson vielä toisen leffan.

Tämä oli muuten katsomani elokuvan tunnusbiisi. Nyyh!

/Ämmä, ottaa ihan vähän vielä suklaata ja punaviiniä ja hakee lisää nenäliinoja