Kurvit käyvät koviksi – mutta ajovakausjärjestelmä pelaa…

Tämän kesän minä olen kulkenut vuoroin kahdella ja vuoroin neljällä kumilla. Opetellut pyöräilemään ja autoilemaan.

Tiedätkö mikä näille lajeille on yhteistä?

Se, että ei kannata ajaa ilman käsiä. Sä muistat sen, kun lapsena ajoi fillarilla, nosti kädet ilmaan ohjaustangolta ja huusi, että ”isi katoooooo”…

Ja sitten törmäsi puuhun.

Ihan puuhun asti minä en törmännyt Ahveniston moottoriradalla viikko sitten Onnellisten Ajokoulun autoslalom-treenissä, mutta aika syvää off roadia kyllä kynnettiin, kun sisäinen jarimattilatvalani heräsi ja auto… no, se pääsi vähän käsistä.

Ja päälle rapsahti kymmenen sekuntia penaltia sekä opettajamme Jiri Katteluksen saarna.

* * *

Se torstaipäivä ja olemme tulleet moottoriradalle testaamaan millaisia pujottelijoita Onnellisten Ajokoulun kuskeista syntyy. Ja minä olen juuri kaartanut hurjan mutkan kaasu yksi rengas ilmassa huutaen ja toinen asfalttia kuopsuttaen. Se missä ne kaksi jäljelle jäävää rengasta sijaitsevat tuolla hetkellä, siitä en ole edelleenkään varma…

Puff. Off road.

”Ajoasento, ote rattiin ja miten siitä pidetään kiinni. Missä katse? Nyt kuljettaja Ilmoniemi kertaa ne ja lähtee uusinta-ajolle”, opettaja läksyttää ja heilauttaa ruutulippua.

20378118348_d3ab8e40d0_o

Vasen jalka tärisee. Sitä on tullut painettua ajaessa lattiaan apinan raivolla – ihan kuin se antaisi lisää tukea heiluvalle autolle. Mutta tuo tuki ei ainakaan edellisellä kierroksella ole auttanut. Ärsyttää nuo toilailut ja typerät virheet. Täällä otetaan aikaa, ja kymmenen sekuntia on paha lisä kisaan. Vaikka eihän tässä kisata. Ainakaan toisia vastaan.

Hahhah. Eipä vissiin. Minä ainakin kisaan Piia ja Jenniä vastaan. Ne ovat kovia mimmejä ja minua ahdistaa, kun ne eivät aja off roadia vaan täydellisen taitavasti pitkin baanaa – ja kovaa.

Kymmenen sekuntia! Kuka amatööri ottaa kymmenen sekunnin penaltit!

20566122325_66b85c44dd_o

20379425669_424d6a6181_o

Mutta toilailuaja ja typeriä virheitä tänne ollaan tultu tekemäänkin jotta opittaisiin ja oltaisiin taas piirun verran onnellisempia ja taitavampia kuskeja. Onnellisten Ajokoulussa olemme tulleet tutkimaan sitä mitä normaalissa liikenteessä emme pääsisi kokeilemaan. Tavallaan onneksi, sillä arjen  ajossa tällaisten pikajarrutusten tekeminen ja mutkien kurvaaminen tarkoittaisi jotain vaarallista ääritilannetta. Mutta täällä me voimme kokeilla turvallisesi kuinka auto käyttäytyy ja toimii ääritilanteissa; jarrutuksissa ja kaarteissa.

Ja sitä paitsi, kilpailuvietti ei ole lainkaan huono asia tällä radalla. Kun se puskee läpi kehon, unohtuu turha yrittäminen ja autonkäsittelyharjoitus tulee siinä sivussa vähän niin kuin vaivihkaa. Erityisesti porukkamme aremmille kuskeille kilpailuelementti on pelastava enkeli – se innostaa meitä kaikkia kokeilemaan uudelleen ja uudelleen ja lähes kilpailemaan siitä kuka pääsee seuraavaksi radalle.

* * *

NIIIIIIIRSK.

Renkaat jyystävät rataa.

Alan tajuta: Katse on pidettävä riittävän kaukana.

Tämä on nyt taas sitä ennakointia, jota ajokoulu on minulle joka kerta opettanut. Viimeksi taloudellisen ajon näkövinkkelistä, nyt rallin.

Kierros kierrokselta alan hahmottaa paremmin kuinka tärkeää ajamisessa on se, että keskittyy siihen mihin on menossa, eikä siihen missä tällä hetkellä ajaa. Ihan kuin normaalissa liikenteessäkin! Kierros kierrokselta alan uskaltaa painaa lisää kaasua.

”Ei niitä kaasuttamalla rikki saa!”, huutaa joku radan laidalla.

Painan vähän lisää kaasua. Offroad-mutka lähenee, huomaan, ja höllään pienen piirun verran.

Rrrooom. Näin se menee. Ei penalteja.

20557173762_d827fb2539_o

Akin kanssa pohdittiin autoilun syvintä olemusta.

 

Minulle on suuri yllätys se, miten luotettavia ja turvallisia nämä allani rullaavat Mazdat ovat. Pääsen kokeilemaan niistä monta ja huomaan, että ajovakausjärjestelmä ei petä vaikka kurvit käyvät koviksi. Autot pysyvät käsissäni, vaikka revittelen nyt jo tuhatta ja sataa! Alan myös oivaltaa, missä kohtaa pitää malttaa jottei käsistä lähtemisen – ja off roadin – vaaraa ole.

”Mä olen joskus miettinyt, että pitäisikö viedä bensakuitit kelaan joka kerta kun ajaa radalla. Täällä ei juuri arjen huolia tule mietittyä, kun keskittyminen tiehen ja ajamiseen on niin kokonaisvaltaista. Päänuppi relaa!” huikkaa eräs kouluttajistamme.

Niin. Minäkään en ole miettinyt kertaakaan mitään muuta kuin:

  1. tietä edessäni
  2. Piia ja Jenniä edessäni
  3. Piia ja Jenniä takanani (mitä ei tapahdu koskaan)

Olen onnellinen. Suorastaan täynnä energiaa ja testosteronia. Kyllä tämä ajokoulu lupauksensa pitää. Tänään olemme hioneet kuntoon omaa ajovakausjärjestelmäämme; siitähän tässä on ollut ensisijaisesti kyse. Ja nythän se pelaa taas piirun verran paremmin.

”Vien kuitit Kelaan”, päätän.

20539869006_af727c7f82_o

Mutta ennen Kelaan marssimista ajan vähän Mazdaa ja treenaan ensi viikonlopun Eco Run -kilpailuun. Kyllä, minut haastettiin taloudellisen ajon kisaan kokeilemaan kykyjäni. Onhan se nyt päivän selvää, että yhdellä taloudellisen ajamisen harjoittelulla ja yhdellä rallipäivällä, olen valmis kisakuski…

Tästä viikosta tulee hurja. Jos siitä selviän, niin varmaan taas pykälän vahvempana ihmisenä pääsen starttaamaan syyskuun.

Lauantaina nimittäin lähtee Mazdan kisatiimi Lahteen ja polkaisee kaasun pohjaan. Voin kertoa, että tästä tulee jännää. Ajaessani autolla olen oivaltanut, että nämä tällaiset haasteet, jotka vaativat taitoa, eivätkä vain päättäväistä päätä ja kykyä vetää oma fysiikka huippuun, ovat kaikista pelottavimpia. Ja sitten tietysti sunnuntaina, se 140 kilometrin Tour de Helsinki -pyöräily….

Niin nyt ihan oikeasti leikki sikseen, tätä tyttöä pelottaa… Jos pääsen maaliin, on sekin juhlan arvoinen suoritus.

20378121680_47632c7408_o

Tässä muuten esittelyssä meidän Eco Run -tiimi: Jaana tulee kartturiksi. Paitsi on vielä vaarana, että roolit muuttuvat jos pupu tulee pöksyyn…

 

//Ämmä, kaasu pohjassa uuteen viikkoon

Vainoharhainen Ministerimazdanainen

Tämä on nyt vähän ehkä sairasta, mutta voipa ihminen olla iloinen, kun se tuntee, että sen sääressä saattaa olla joku lihas tulehtunut…

Viitaten toissapäiväiseen polvipaniikkiini, jännitysnäytelmä jatkuu. Polvea vihloo edelleen ja se naksuaa aika ajoin. Mutta sitten välillä vihlonta tuntuu siirtyvän pohkeen ja säären alueelle ja nyt suurin toiveeni on, että polveni ja jalkani alueella olisi joko rasitusvamma tai tulehtunut lihas. Mitään isompaa ei saa olla mennyt rikki! Nyt ei muu auta kuin antaa polvien levätä – nähtäväksi jää miten viikon päästä sunnuntaina olevan Tour de Helsinki -pyöräilyni käy.

Jännällä tavalla tässä testataan ihmisen mieltä. Sen lisäksi, että mieli todella rakentaa jos jonkinlaisia omia kuvitelmia siitä mitä kaikkea kamalaa nyt varmasti tapahtuu, joutuu taistelemaan jälleen kerran järkevyyden ja järjettömyyden rajalla. Halu pyöräillä ja vetää kunnon urheilusuoritus olisi kova, mutta koko ajan on muistettava, ettei yksikään seikkailu ole oman terveyden menettämisen arvoinen. Vaikka kuinka haluaisi suoritua haasteista, sitä ei tehdä polven tai minkään muunkaan oman kehon osan kustannuksella. Siksi on suhtauduttava nyt lempeästi ja maltillisesti; jos alkuviikosta siltä tuntuu, on siirryttävä kannustusjoukkoihin. Mutta nyt on vielä toivoa. Pitäisi vaan saada ajatukset keskitettyä johonkin muualle.

No onneksi minulla on tänään toinenkin paniikki, johon voin huomioni siirtää. Se on Mazdapaniikki. Kävin juuri hakemassa menopelin, uuden Mazda6:n. Kyllä, tällä tytöllä on nyt kunnon ministeriauto! Just sopivan kokoinen egolleni, mutta ei kyllä näille Rakkauden Saaren kadunvarsipysäköintipaikoille… Ajoin auton parkkiin ja siirsin sitä viisi kertaa eri kohtaan ennen kuin uskalsin jättää sen. Ensimmäinen tunteeni on se, että haluan vain autosta eroon! Aivan liikaa vastuuta, ja tuntuu, että olisi koko ajan pakko mennä katsomaan että se on kunnossa… Ja sitä paitsi, vaikka varmasti osasin tulkita pysäköintisääntöjä, silti epäilyttää että sakko rapsahtaa lasiin.

Vainoharhainen nainen, se minä olen! Vähän tällainen karu päivä tämä… Mutta hei sen piristykseksi, katsopa tämän päivän kuvat suoraan Instagramista, mitäpä minä niitä samoja tähän lisäämään. Siellä näet Ministerimazdani ja tekemäni mainosvideon, jolla esitän kuinka ei tehdä mainosvideota suoraan Instagramista! Pääset seuraamaan minua nimellä @maijailmoniemi tuosta blogin oikean laidan fiidistä!

Huomenna on uusi päivä, ja kerron enemmän mitä tapahtui viime viikolla Ahveniston moottoriradalla. Siellä nimittäin otin kimiräikkösista ja jarimattilatvaloista mittaa.

Parempaa lauantaita sinulle! Ja hei kiitos eilisen blogini herättämistä ajatuksista. Palaan niihinkin myöhemmin.

/Äm ja Ministerimazdanaisen kokonaisvaltainen paniikkitila