Rakas päiväkirja

Kirjoitatko sinä päiväkirjaa? Ottaisitko haasteen vastaan ja tallentaisit ensi viikkosi päiväkirjan kansiin muistoksi itsellesi?

Minä aion kirjoittaa ensi viikon ajan noloimmatkin ajatukseni päivittäin päiväkirjaan, jonka teen (tietty!) julkisesti tänne blogiini. Kokeilen kirjoittaa arjen tapahtumista ja suodattamattomista ajatuksistani päiväkirjalle, mitä en ole tehnyt vuosikausiin – bloginikin kun on viime vuosina keskittynyt enemmän niihin hieman tarkemmin harkittuihin teksteihin ja näkökulmiin elämästä sekä kokemuksistani.

Tämä siksi(kin), että sitten lauantaina radiolähetyksessäni järjestetään Päiväkirjaklubi ja puhutaan päiväkirjan kirjoittamisesta jakaen tietysti kaikki kamalimmatkin päiväkirjasalaisuudet.

Katsotaan nyt sitten miten tämän kanssa oikein käy.

 

Miksi hitossa sä pelkäät olla ihminen?

Torstaisen videoni julkistaminen oli todella vaikea paikka.

Monta viikkoa pidin videota itselläni. En halunnut julkistaa sitä, sillä se tuntui aivan liian henkilökohtaiselta. Vaikka olen jo useasti aiemmin kirjoittanut isoista elämän kysymyksistä itseni edessäsi avaten, tuntui elävän kuvan julkaiseminen monta kertaa raaemmalta.

Kuvasin pätkän alunperin vain siksi, että pettymykseni äärellä tuohon kukonlaulun aikaan tunsin tarvetta puhua jollekin. Kun ei ketään muuta ollut, sanoin ajatukseni kameralle. Vidota ei ollut editoitu, puhe kyynelineen tuli kuvaushetkessä juuri sellaisena kuin sen näit ja kuvakulmat valaistuksineen olivat epämairittelevia.

Oma kuvani hävetti. Alaston.

Koko julkaisupäivän pohdin mitä videon julkaisemisesta saattaisi seurata. Olin muutamaa päivää aiemmin kirjoittanut lapsettoman sinkun ajatuksista äitiydestä ja jopa hieman säikähtänyt palautteestanne. Itse en aina tajuakaan, kuinka vaikuttavia sanat voivat olla. Sain viestejä, joissa minun oletettiin epätoivoisesti haluavan äidiksi. Vaikka minulle tämä oli vain yhdestä näkökulmasta kirjoitettu ajatus siitä millaisia ajatuksia päässäni joskus liikkuu, moni teistä ajatteli, että äitiys on aina asia, jota elämässäni haluan.

Ja nyt videoni. Jos esittäisin itseni tällaisena, mitä muut ajattelisivat, miten he minut tulkitsisivat? Tuleeko minusta epäuskottava kaikessa heikkoudessani? Ajattelevatko muut, että olen ruma?

IMG_0681

Appropoo äitiys, eilen Ping Helsinki -tapahtumassa löysin itseni hoitamassa tuntematonta lasta, joka tyrkättiin käteeni sattumalta. ”Kato tätä hetki”, kuulin äänen ja siinä sitten oltiin. Lapsi palautui myöhemmin äidilleen hyvinvoivana.

Helsinki Real -keskusteluohjelmassa, jossa olen juontajana, kysymme jokaiselta haastateltavalta saman kysymyksen: ”Jos nyt voisit soittaa ajassa taaksepäin 20-vuotiaalle itsellesi, mitä hänelle sanoisit?”

97 % haastateltavistamme on sanonut saman asian: ”Älä välitä siitä mitä muut sinusta ajattelevat”, ja minä en voi lakata ihmettelemästä:

Jos me jokainen haluamme ohjeistaa itse itseämme olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, miksi hitossa me silti peläkäämme toimia kuten sydän sanoo huolimatta muiden ajatuksista? Miksi hitossa me pelkäämme olla ihmisiä, sillä jos jotain muut ihmiset ajattelevat, niin sitä, että kunpa ei tarvitsisi ajatella sitä mitä muut ajattelevat. Kieroa?

IMG_0701

Käväisin eilen myös virtuaalitodellisuudessa. Huh, mikä kokemus!

Vietin eilisen päivän Ping Helsinki -bisnesfestareilla Långvikissa. Tapahtuma oli tarkoitettu sosiaalisen median sisällöntuottajille, siis muun muassa bloggareille ja yrityksille. Toisin kuin tällaisesta sometapahtumasta olisi voinut kuvitella (someseminaareissa kun usein keskitytään opettamaan kuinka otetaan täydellinen kuva, saadaan paljon lukijoita ja niin edelleen), tässä tilaisuudessa nostettiin esiin sosiaalisen median vastuullinen puoli: se, kuinka tärkeää olisi tuoda ihmisyys takaisin someen ja näyttää se, ettei elämä ole vain täydellisiä hetkiä ja kauniita kuvia.

Eihän minulla ollut videoni suhteen vaihtoehtoja. Se oli julkaistava, sillä sen sanoma on juuri se, jota tässä maailmassa eniten tarvitaan. Se oli sanottava, sillä tiedän sanojeni koskettavan oikealla tavalla, laittavan sinutkin miettimään. Oikeastaan se on koko syyni tuottaa tätä blogia ja vieläpä se asia, josta koko minun tuleva unelmien urani koostuu.

Eilisessä tapahtumassa tajusin, että olen täydellisen oikealla tiellä ja tehnyt juuri oikeat valinnat. Tämä on minun työni. Tämä on minun unelmani. Jos vielä joskus jään sinulle kiinni pohtimasta uskallanko sanoa jotain, olla edessäsi meikittä tai pelkään tekemisteni seurauksia, läpsäisethän minua poskelle!

 

kauneusmaailma

Tämän ajatuksen esitin sinulle jo joulukuussa 2014.

 

Videon julkaiseminen oli taas yksi uusi raja, joka minun piti ylittää. Kiitos kommenteistanne ja ajatuksistanne, joita olette kanssani jakaneet!

Mitä sinä muuten sanoisit parikymppiselle itsellesi?

IMG_0676

/Äm, joka festarihipsteri-hengessä sanoisi tänään parikymppiselle Maijalle, että ”take it easy, honey!”

Linkit tekstissä johtavat sinut viittaamiini aiempiin kirjoituksiini/videoihin. Käy katsomassa myös ne.

Flowta ei voi pysäyttää – näin ideani syntyvät

Tänään piti pitää vapaapäivä. Mutta flowta ei näköjään voi pysäyttää. Kaikenlaista on tullut tehtyä. Ja mikäs siinä; silloin kun intoa riittää, niin mitäpä sitä itseään kahlitsemaan. Niitä hetkiä tulee varmasti, kun ei jaksa ja haluaa vain levätä. Otetaan nyt sitten kaikki irti tästä hyvästä vireestä.

Aamupäivällä kävin sadekävelyllä, tarkoituksenani vain hengitellä. Mutta sitten… No, menepä Snapchatiini katsomaan mitä tapahtui. Minua voit seurata nimellä maijailmoniemi. 

Videoillani (jotka ovat näkyvissä huomisaamuun asti) kiteytän sen miten työtäni teen ja kuinka luon uusia tekstejä ja luovia ideoita – sitä kun olette minulta niin usein kysyneet.

  
Iloa lauantaihisi!

/Ämmä, ideoita pursuten

Rakkaus, vapaus, yksinolo

”Opetuksessani tärkeintä on rakkaus. Rakkaus, joka vie totuuden itsensä äärelle, voi syntyä ainoastaan tietoisuudesta käsin – ei kehosta, vaan kaikkein sisimmästä olemuksesta käsin. Halu kumpuaa kehosta; rakkaus syntyy tietoisuudesta. Mutta ihmiset eivät tunne tietoisuuttaan, ja tämä väärinkäsitys jatkuu jatkumistaan – he erehtyvät luulemaan halua rakkaudeksi. Rakkaus ja meditaatio ovat kuin kaksi siipeä, jotka tasapainottavat toisiaan. Rakkauden ja meditaation tilassa voit kasvaa ja tulla eheäksi, kokonaiseksi.” – Osho

Mitä puhuinkaan eilen oikean energian hehkumisen merkityksesta! Eilen innostusenergioissani, kulkiessani tapaamisesta toiseen törmäsin (kirjaimellisesti epähuomiossani kävelin päin näyteikkunaa) minulle aivan tuntemattomaan kirjakauppaan Helsingin Alppilassa. Sen nimi ei antanut minulle muuta vaihtoehtoa kuin kävellä sisään: Tiedostamo!

Minulla on ”ekankirjan” taktiikka: menen kirjakauppaan, ja ostan sieltä ensimmäisenä käteeni tarttuvan kirjan. Se toimii aina ja niin tälläkin kertaa.

Ensimmäisenä silmiini osui Oshon kirja ”Rakkaus, vapaus ja yksinolo”. Se kertoo rakkaudesta ja ihmissuhteiden kolmesta ulottuvuudesta. Tämä on minulle hyvin ajankohtainen aihe. Olen viimeisen vuoden tutustunut rakkauteen aivan uudella tavalla; niin rakkauteen itseäni kohtaan kuin toiseen ihmiseen. Ja näissä minulla on vielä paljon työnsarkaa. Siksi näköjään universimi vei minut Tiedostamoon ja ohjasi minut ostamaan tämän kirjan. Juu, olen vähän hörhö! Mutta ylpeä siitä.

Luettuni kirjan kerron sen herättämistä ajatuksista lisää.

tiedostamo

Tähän ikkunaan törmäsin

osho

Ja tämä kirja tarttui ensimmäisenä käteeni