Kun muuttuu, mielessä on monta kysymystä: pärjäänkö, osaanko, pystynkö. Kun etsii uutta, kaikki askarruttaa. Mihin suuntaan kulkea, mikä ovi avata? Kun hyppää tielle tuntemattomaan, moni asia pelottaa, innostaa ja kiinnostaa – kaikkea tätä yhtäaikaa. Kuka minä olen, mistä tulen ja kuinka paljon joudun tekemään töitä jotta saan sen, mitä haen? Entä jos epäonnistun tavoitteessani, entä, kun joku himottu ovi sulkeutuu edessäni? Mitä sitten, kun saan sen, mistä unelmoin? Pärjäänkö, osaanko, pystynkö… sama rulla alusta uudelleen.

Trust me, I know that shit, sanoisi amerikkalainen.

Monta ihmistä työllistäneestä nuoresta yrittäjästä, joka väsyi, jätti yrityksensä ja päätti lähteä uuden ammatillisen unelman jäljille, olen kulkenut aikamoinen matka, joka on ollut kaikille avoin tässä blogissani. Olen tehnyt töitä ihan järjettömästi ja yksin, mutta saanut samalla valtavasti ja päässyt vihdoin upealla tavalla eteenpäin.

Tiedän tarkalleen, millaisia asioita mielessä käy, kun etsii oikeaa suuntaa ja kuinka pienikin voisi helpottaa omaa hämmennystä.

Itse kaipasin matkani varrella kaikista eniten apua, tukea ja peiliä ajatuksilleni. Tarvitsin jotain ihmistä, joka voisi sparrata haaveissani, nähdä jonnekin, johon en omin voimin ylettynyt.

Sellaisia ei ihan itsestään nurkan takaa tarjoutunut. Olin itse aktiivinen ja hain tällaista tukea, ja kovin kiitollinen heille, jotka antoivat omasta ajastaan pienen hetken minulle.

Tällä viikolla julkaistiin haastattelu, jonka annoin omasta urapolustani ja muutoksestani. Jutun voit lukea tämän linkin takaa: ”Itsensä likoon laittaminen avasi Maija Ilmoniemelle uuden uran media-alalla”. Tuosta saat käsityksen siitä, millaisen polun olen kulkenut, ja missä tänään olen.

Luettuani jutun, jäin pohtimaan, että ehkä nyt on aika antaa taas takaisin saamastaan? Niin, nyt kysyn näin:

Etsitkö mentoria muutostilanteessa – voisinko olla avuksesi?

Haluaisin tarjota työelämään liittyvää mentorointijeesiä yhdelle ihmiselle, joka kenties samaistuu tarinaani. Tapaisimme muutaman kerran yhdessä sovitun mukaan ilman muodollisuuksia ja kaverina kaverille.

Jos haluat minut peiliksesi juttelemaan matkastasi, laita minulle viesti maija(a)ilmoniemi.com ja kerro kuka olet sekä miksi sinä tarvitsisit mentorin. Otan vastaan viestejä noin viikon verran, 24.4. asti, ja valitsen niiden joukosta sellaisen henkilön, jolle koen voivani parhaiten olla avuksi. Voit olla myös mistä tahansa maailman kolkasta, sillä meillähän on internet ja kaikenmaailman videolliset viestikanavat! Tai sitten parhaimmillaan pääsemme kohtaamaan kasvokkain.

Tämmöinen yksinkertainen ehdotus tänään. Tiedän muuten, että homma toimii, sillä aikoinaan tarjosin tällä samalla tavalla jeesiä pienyrittäjälle, ja siitä muodostui mahtava kahden ihmisen välinen matka ja kohtaamisten sarja, joka antoi molemmille osapuolille, myös minulle, valtavasti.

Rakkauvvella, Ämmä

Ja Ps ihan by the way, tämä on ihan hiton hyvä idea kenen tahansa kopiotavaksi, pölli menemään! On niin monia tilanteita elämässä, joissa voisimme toimia peilinä jollekin toiselle, auttaa häntä ja kasvaa samalla itse!

Kuva: Arctic Media / Arctic Challenge 2016 (joka olikin sitten ihan oma seikkailunsa tämän matkani varrella. Uraani tai tähän asiaan se ei liity mitenkään (mutta sopii niin hyvin tähän teemaan), mutta ihan järjettömän suosittu blogiteksti siitä tuli: ”Kun sinkku lähti sokkotrefeille tunturiin”.