Ihme ja kumma

Nonni. Nyt ollaan tässä. Huomenna tuolla ja ylihuomenna siellä. Sitten. No. En tiedä. Se selvinnee. Suhinalla ovat päivät kulkeneet ja paikat vaihtuneet. 43 tunnin matka veti voimat totaalisesti ja väsymyksen lisäksi olen potenut kovaa migreeniä. Keho taitaa vähän osoittaa mieltään.

Nyt olen Tampereella. Huomenna matkaan pariksi päiväksi Helsinkiin hoitamaan asioita. Olen irtolainen. Se on jännää.

Mutta vielä jännempää on se, miten hassulta tuntuu olla taas täällä. Pää on pyörällä pienistä arjen asioista. Viimeiset kuukaudet rauhallisessa Støssä lähes eristyksissä muusta maailmasta ovat irroittaneet tehokkaasti kaikesta. Liikennevalot jännittävät. Ihmiset ympärillä kummastuttavat. Kaupunkien valo häikäisee. Kaupan hajuvesiosasto pyörryttää. Suomenkieli radiossa naurattaa. Yhtäkkiä tiheään pirisevä puhelin ahdistaa. Roskaruoka-ateria huumaa.

Ihme ja kumma.

ik ik2

Ihmeellistä alkavaa viikkoa sinulle!

/Ämmä, joka voi vielä seuraavien päivien aikana kirjoitella harvakseen, sillä pää lyö kirjoittamisen suhteen aika tyhjää…

 

Mainokset

Paluu arkeen

Helsingissä ollaan! Olin jotenkin ihan hirveän ahdistunut kun tulin kotiin. Oikeastaan oli aika kamala ja turha pääsiäsireissu, kun hommat ei menneet niin kuin suunnittelin. Oli tarkoitus ulkoilla, treenata ja tehdä kevättöitä mökillä. Mutta se hitsin flunssa muutti menon. Vasta eilen illalla alkoi helpottaa ja minä siis käytännössä makasin sängyssä koko reissun. Ja sitten kun tulin tänne tyhjään kotiin, niin jotenkin vaan pisti sellaisen alavireen päälle, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin uhmata universumia ja lähteä salille, vaikka olo oli vielä aika väsynyt. En olisi vaan voinut jäädä kotiin makaamaan. Nyt sitten tämä tauti joko lähtee lopullisesti pois treenin ansiosta tai sitten tulee joku kamala jälkitauti…

Senkin uhalla: kannatti! Mieli on kirkas ja olo on erinomainen. Jotenkin vaan tuo salitreeni on pudonnut nyt minuun ihan täysillä. Ihana mennä juuri silloin kun itselle sopii, pistää musiikki pauhaamaan korville ja painaa menemään. Idealfit, sali jossa käyn, on yllättänyt minut todella positiivisesti. Siellä on aina just riittävä määrä ihmisiä, ei tarvitse odotella mihinkään, mutta kuitenkin on sellainen kiva vipinä. Ja Tiian tekemä huomio oli, että tuolla salilla treenaa suhteessa tosi iso määrä hyvännäköisiä miehiä, eipä siitäkään haittaa ole… 🙂

kotona

Nyt sitten palataan arkeen askel kerrallaan. Äidin lihapadat vaihtuivat tähän perusmössöön, joka on ruokalistallani sellainen kestosuosikki. Kattilallinen tätä, ja siitähän sitten riittää moneksi päiväksi. Ja välillä vaihdan jauhelihan kanaan, niin maistuu taas ihan uudelta. Ehkä joskus sitten on taas se aika, että tulee kokattua kotona monipuolisemmin, nyt ei vaan jotenkin kiinnosta. Tämä riittää, ja on itse asiassa tosi hyvää.

kotona2

Sellainen pääsiäismaanantai. Ihanaa arjen alkamista sinulle!

/Maija, nappaa vielä vähän lisää riisimössöä lautaselle

Menneisyyden vihasta tulevaisuuden valoon

Olen ollut nyt pari päivää tosi vihainen. En mitenkään vähän pahalla tuulella, vaan jostain syystä joku syvältä kumpuava vihan tunne puskee nyt ulos minusta. Tiedän, että tämä johtuu siitä, että olen nyt viimeiset päivät jäänyt pyörittämään menneisyyden peikkoja mielessäni.

Siksi onkin ollut aivan ihanaa, kun tänään kaikki yhtäkkiä soljuukin kevyesti eteen päin. Päivä on lähtenyt rullaamaan hyvällä energialla. Mieli suuntaa tulevaisuuteen ja näkee valoa.

20140314-132646.jpg

20140314-132715.jpg

20140314-132815.jpg
Aloitin aamun piristävällä treenillä ja palkitsin itseni herkullisella palautusjuomalla. Olen saanut tehdä töitä rauhassa toimistolla ja nauttia ihanasta japanilaisesta lounaasta ja hyvästä lounasseurasta suunnitellen uusia hauskoja kuvioita.

Arki on aika jees kun katse on oikeaan suuntaan – tulevaan. Menneisyys ja sen lonkerot irrotkoon ja katketkoon minun puolestani!