Tyhmä, tyhmempi, MINÄ!

Anna Perho on kirjoittanut tänään Iltasanomissa erinomaisen kolumnin ”Tyhmä, tyhmempi, missi”. Minäkin katsoin Miss Suomi -kisoja sunnuntaina ja heräsin yhtäkkiä siihen, että tunsin myötähäpeää näitä neitoja kehotaan kun he latelivat hassuja vastauksiaan juontajien kysymyksiin ja esittelivat pikkubikinejään Turkin aurinkorannalla. Pyörittelin päätäni ja huokailin ääneen; miten nämä tyttöset altistavat itsensä tällaiseen ja puhuvat noin hemmetin tyhmiä ja siis nuohan on ihan tavallisen naapurintytön näköisiä?

Sitten iski syyllisyyden tunne. Muistin tämän; minähän sain hyvin aiheellista palautetta aiemmin tästä aiheesta kirjoittaessani blogin ”Miehen näkökulma treenattuihin kroppiin ja pumpattuihin tisseihin”. Itse ajattelemattomuuttani kun sukelsin tuolloin tähän samaan nettikiusaamisen suohon ja nyt missikriitikkona sama rulla alkoi pyöriä…

palaute

 

Sitten haastoin itseni; vaihdoin näkökulmaa ja totesin, että itse asiassahan nuo missit ovat suloisia nuoria tyttöjä! Minä itsekin olen ollut joskus nuori ja mielipiteeni ovat olleet varmasti vielä hassumpia jonkun silloin minua vanhemman ja kokeneemman näkökulmasta. Kuinka monta kertaa minulle onkaan pyöritelty silmiä tai ajateltu, että ”voivoi, oppii sitten kun vähän kasvaa”. En ole osallistunut ulkonäöllisten rajoitteideni takia missikisoihin, mutta keskittänyt oman mielenkiintoini toisiin asioihin ja tehnyt omia juttujani. Ja olen ollut varmasti yhtä suloisen tietämätön monesta asiasta. Miksi siis tuntisin myötähäpeää tai parjaisin näitä nättejä tyttöjä! Maailma tarvitsee myös missejä!

Ehkä tuon Annan otsikon kuuluisikin olla: ”Tyhmä, tyhmempi, MINÄ!” Koska se on niin oivallinen, nappaan sen itse…

 

missit

Anna twiittasi jo sunnuntaina missikisojen jälkeen tästä asiasta, ja minä kommentoin tämän oivalluksen hänen hänen twiittiinsä. Siksi olin iloinen myös huomatessani, että Anna oli tarttunut aiheeseen syvemmin.

Olen usein miettinyt mikä tekee missien ja erilaisten tukiaisten kiusaamisesta yleisesti hyväksyttyä, kun minkä tahansa muun ihmisryhmän kohdalla me tuomitsemme sellaisen käytöksen kuten kuuluukin… Poikkeuksellisen kaunista ihmistä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Miksi?”, hän kirjoittaa. 

Tätä samaa asiaa, ihmisten syrjimistä heidän ulkonäkönsä perusteella, pohdittiin myös tiistaisessa Älä laihduta -päivän paneelissa. Keskusteluussa siitä, kuinka paino- ja laihduttamiskeskustelussa ja näissä länsimaisissa kauneusihanteissa ihannoidaan langanlaihuutta, Demi-lehden päätoimittaja Anni Lintula totesi, että aivan yhtä syrjivää tämä keskustelu on luontiasesti hoikille. Heitä syyllistetään anorektikoiksi, vaikka he hiki hatussa söisivät itsensä ähkyyn suklaalla ja roskaruoalla. Kun he eivät vaan lihoa! Ja sitten saavat niskaansa syömishäiriöisen polttomerkin.

Tutkija Monica Ålgars kysyi tilaisuudessa osuvasti: ”Voisiko fokus tyttöyden tai naiseuden määrittelemisessä olla joskus joku muu kuin ulkonäkö: voisivatko tytöt olla joskus vaikka rohkeita, hauskoja tai fiksuja?”

Anna Perho kysyy kolumnissaan: Mitä misseiltä näyttävien naisten sitä paitsi pitäisi itselleen tehdä jos klassinen kauneus julistetaan pannaan? Pistää pussi päähän tai hankkia helvetillinen akne?

Ja minä kysyn: Voisimmeko me lopettaa toistemme kahdehtimisen ja olla iloisia siitä miten monenlaisia, eri taustaisia ja eri intressisiä  ihmisiä maailmaan mahtuu! Meille kaikille on täällä oma hyvä paikka!

mitäootmieltä

Vai mitä oot mieltä?

/Ämmä, joka, ugh, on nyt puhunut.

 

 

Mainokset