Avokadopastahanna on uudessa suhteessa Juoksuvalmentajajoonaksen kanssa! Luin tästä iltapäivälehdestä! Ja Avokadopastahanna on eronnut paljon minun jälkeeni! Hemmetti! Huutomerkki!

Pitäisikö minunkin jo nostaa pääni pastakulhosta?

* * *

Oikeasti teen tässä nyt koko ajan töitä. Kirjoitan pää sauhuten loppuraporttia kohta päättyvän projektini summaajaksi, mutta en yksinkertaisesti saa rauhaa ennen kuin puran tämän asian pois aivostani. Jämähdin eilen Avokadopastahannan kuulumisten päälle lukemaan Loppukiri-nimistä blogia, jossa pari naista metsästää elämänsä miestä kertoen kuinka tämä prosessi etenee. Ja olen ihan kauhuissani! Oisko minunkin aika? Nyt?

Olen ollut jotenkin aina sellainen ihminen, että minusta ihmisen on hyvä hengähtää suhteiden välissä. Ottaa aikaa ja etäisyyttä ja pohtia itseään ennen kuin etsii jonkun laastarin. Eikä minusta ole paria etsimään, tekemään siitä tavoitteellista toimintaa, vaan odotan salaa hiljaa mielessäni, että se unelmien prinssi ratsastaisi vastaan tuolla kadulla ja katsoisi minuun ruskeilla silmillään ja minä lankeaisin polvilleni ja linnut kaartaisivat päällämme rakastuneesti ja maailmassa ei olisi ketään muuta kuin me ja aika pysähtyisi ja hempeä musiikki soisi korvissamme ja me ratsastaisimme auringon nousuun pitkin hiekkarantaa.

Mutta nyt! Tarvitsen apuasi! Mitä sinä olet mieltä: kuinka nopeasti voi hypätä uuteen suhteeseen eron jälkeen? Ja miten se unelmien suhde sitten löytyy? Minua on vaivannut ihan hirveästi viime aikoina se, että en tunnu elävän muualla kuin internetissä, enkä siis nyt puhu netin deittipalstoista – blogissani, tarkoitan. Pitäisi kai olla enemmän ihmisten ilmoilla. Vai miten tämä kuvio menee?

Nyt tarttis vähän sutinaa! Että miksen minä jos Avokaopastahannakin?

Moikka vaan exäni, kiva kun luet tätä!

Niin, mitä te olette mieltä siitä, milloin on hyvä aloittaa uusi suhde entisen jälkeen? Pitääkö olla lojaali exälleen ja pitää joku turvaväli suhteiden välissä? Ja miltä tuntuu, jos oma exä löytääkin uuden ennen minua? 

Hirveesti kysymyksiä! On juteltava myös Loppukirin tyttöjen ja Avokadopastahannan kanssa! Ehkä he osaavat auttaa.

En tiedä kuka kettuilee ja kenen kustannuksella, mutta taas löysin talostamme, tuolta alakerran käytävältä, kiertoon pistetyn asian. Kirjan, jonka nimi on ”Loistopakkaus – alehintaan”. Viimeksi kultainen sateenvarjo, nyt tämä. Niin miten se meni niitten merkkien kanssa…? En ottanut kirjaa mukaani. ISMO.

/Avokadopastamaija