Syksy saa

Sanotaan, että kaikkiin sosiaalisen median palveluihin pitäisi julkaista eri asioita, mutta tänään en edes yritä keksiä mitään muuta näytettävää sinulle kuin tämän kuvan

Ehkä törmäsit siihen jo Facebookissani, Instagramissani tai Twitterissäni?

Tämä aamulla nopeasti nappaamani kuva sai minut oudolla tavalla pauloihinsa. Se oli minulle niin pysäyttävä, että haluan jakaa sen mahdollisimman monen silmän nähtäväksi. Siitä välittyy jokin käsinkosketeltavan vahva tunnelma ja ajatus, jota en oikein osaa purkaa sanoiksi.

Mitä sinulle tulee tästä mieleen?

Minä muistin tätä polkua aamulla kulkiessani sen erään koskettavan kappaleen, jonka olen ehdottanut sinun kuuntelevan jo joskus aikaisemminkin. Roads.

Siinä sanotaan:

There are roads in this life that we all travel
There are scars and there are battles where we roam
When we are lost or wherever we may go
They will always lead you home

There are roads that have lead me to another
To a friend or to a lover I have known
For every turn is a year that I have grown
As I walk along these roads

Some are long and some are weathered
Some will lead you through a storm
When you’ve gone astray you will find you way
As you walk along these roads

There were times when I stumbled and I wondered
But every choice and every step I don’t regret
Cause I have lived and I have loved like no other
I won’t fear what lies ahead

Some are long and some are weathered
Some will lead you through a storm
When you’ve gone astray you will find you way
As you walk along these roads

There are roads in this life that I have traveled
There are scars and there are battles, this I know
Cause I’d be lost, but no matter where I go
They will one day lead me home
They will one day lead me home 

 

Syksy saa. Ja niin saa pian viikonloppukin. Ystäväni, terveiset Jyväskylästä, missä olen tänään kävellyt pitkin lähes keskeltä kaupunkia löytyneitä pitkospuita ja viettänyt etätyöpäivää vetäen viimeisiä viivoja tälle hyvin kiireiselle työviikolle. On tunnustettava, että olen aivan valmis vetäytymään viikonloppuun. Näissä maisemissa jatketaan. Minähän olen nyt kotona! Kotona nuoruuteni maisemissa. Tämä on minun mielenmaisemani.

Lämpöä perjantaihin!

/Ämmä

 

Yksinäisen joulukalsaridisko ja muita aaton suuria juttuja

Tältäkö on tuntunut, kun herra Bell, tai mikä se nyt olikaan, keksi puhelimen ja maailman ensimmäinen puhelu on soitettu!

Minä soitin tänään Støn ensimmäisen puhelun. Tai ainakin oman ensimmäisen puheluni täältä. On nimittäin iloksemme ilmoitettu, että vuodenvaihteen jälkeen minun pikkuruinen puhelinliittymäni alkaa toimia Støssä. Netcom, se jolla Sonera operoi täällä, on ollut se ainoa jumalanhylkäämä liittymä, joka meidän kylällämme ei ole toiminut. Mutta nyt, pian!

Tai oikeastaan nyt, tänään! Kylällä on viime päivinä juoruttu kenttähavainnoista ja tänään minäkin sain kokeilla toimivaa puhelinta! Ihan yhtäkkiä verkko ilmestyi kännykkääni. Joskin vain noin kahdenkymmenen sekunnin ajaksi, jotta ehdin ilmoittaa äidille, päässeeni puhelimeen, ja sitten yhteys jo katkesi. Mutta ensi vuonna minäkin saan soittaa ehkä puheluita juuri silloin kuin haluan!

Jouluaatto on alkanut kaikilla tavoin erinomaisesti. Näin

paketti4

Tummapaahtoista kahvia. RUISPALA! NAISTENLEHTIIIIIII!!

Sain joulupaketin vanhemmiltani. Ruispalapusseja oli kolme, ja koska minulla on maailman pienin pakastin, vein kaksi pussia tuonne kalastusrakennuksen pakastehuoneeseen. Siellä ne nyt roikkuvat syöttikalojen ja säilössä olevien siimapönttöjen kanssa sulassa sovussa pussissa, jossa lukee isolla minun nimeni. Ettei kukaan vaan nappaisi niitä mukaansa. Vaikka eivät nämä norjalaiset kyllä niitä huolisi. Syövät maailman kamalimpia leipiä täällä!

Nyt on kaikki hyvin. Tai oli siihen asti, kun pääsin naistenlehdessä sivulle, jossa kerrottiin Helsingin erilaisista ihanista kahviloista. Pieni viilto sydämessä. Mutta sitten käänsin sivua, haukkasin ruispalaa ja katsoin ikkunastani aukeavaa merta ja kauniissa lumisateessa kaartavaa kotkaa. Pieni lämpö sydämessä.

Paketissa oli myös pyjama, Suomenlipun värinen. Tänne mukaan ottamani kahdet pyjaman housut – tämänhän sinä haluat tietää – ovat revenneet. Toiset takapuolesta ja toiset sisäreisistä. Ja nyt äiti oli ostanut minulle lahjaksi kaksi numeroa liian suuret pyjaman housut.

?

Olenko minä kuten se kaskelottiherra, josta eilen kerroin? Minä kelasin tulla täältä Norjasta vielä kerran kutemaan sinne tropiikkiin ennen kuin vetäydyn neljänkympin yksinäisyyteen. Tosin kaskelottimaailmassa naiset elävä koko ajan laumassa tropiikissa eiväkä joudu lähtemään lihottamaan itseään Norjaan. No, ehkä se on ihmisillä vähän toisin…

Yhtä kaikki, ruispalat hotkittuani minä pidin päätin kuunnella musiikkia. Ei joululauluja, ei irtoa edelleenkään, mutta niitä kauniita, ihania nostalgisia voimabiisejä, joita olen viime vuoden aikana Spotifyn soittolistalle kerännyt (kiitos vaan luojalle Spotifyn offline-soittotoiminnosta saatan täällä nettijumaltenkin hylkäämässä kyläpahasessa kuunnella soittolistojani). Että jos kuitenkin pieni kyynel tirahtaisi yksinäisen jouluun.

 

 

Aloitin näillä, kahdella minulle tärkeimmällä. Niiden kauneus ja sanoma koskettavat joka kerta. Ja niiden päälle pitää aina laulaa. Eläytyä!

Ikinä ei muuten arvaisi, mikä on viime vuonna eniten kuuntelemani biisi Spotifyn mukaan. Tämä!

 

Kuuntelin sen ja tajusin, että mitäpä tässä nyt nostalgisoida ja surra ihan turhaan. Ei se kyynel tule. Ja sittenhän se repesi: kalsarijouludisko.

kalsaridisko

Näin näköjään vietetään yksin joulua. Joraamalla yksin.

Sitten tajusin, että enhän minä edes ole yksin, ja raahasin Herra Hermannin joramaan kanssani. Kyllä se tykkäsi. Luulisin.

kalsaridisko2

Støssä on satanut lunta eilisen illan ja tämän aamun välillä ihan valtavasti. On niin upean jouluisaa. Jouludiskon jälkeen lähdimme Hermannin kanssa jouluaaton kävelylle.

kalsaridisko3

Kaikki on hyvin. Lumisade tosin yltyy yltymistään. Kohta lähden joulukirkkoon, tuonne tuossa kuvassa. Sitten syön Fazerin sinistä, jota myös sain paketissa. Ja syön leivänpaahtimessa paahdettuja ruispaloja voilla ja juustolla. Sen parempaa jouluateriaa ei voi olla!

Näin näköjään vietetään yksin joulua. Suuria juttuja voi kokea yksinkin.

Rauhaisaa jouluaattoa sinulle oletpa sitten yksin tai yhdessä.