Äitini sai äitienpäivälahjaksi aktiivisuusrannekkeen, ja nyt se (siis äiti) on aivan sekaisin. Ja ehkä minäkin hieman, sillä yksi ikuisuusongelma on nyt ratkaistu. Äiti vastaa nykyään puhelimeen! Syy selvisi soittaessani hänelle äitienpäiväpuhelua: vaikka kännykkä olisi missä tahansa kassin pohjalla, eikä hän sitä kuule (kuten aina yleensä), nyt äidin ranne tärisee merkiksi puhelusta.

Oi siunattu digitalisaatio!

”Tarviitko sä kaikkia niitä tietoja, joita rannekkeestasi saat? Miten ajattelit hyödyntää sitä?”, tivasin häneltä puhelimessa kiinnostuneena.

”Nooohh… ennnn… oikein tiedä”, kuului vastaus.

Kuva: Markus Kiili

AKTIIVISUUSRANNEKKEITA TAITAA TÖRÖTTÄÄ nyt joka toisen ihmisen ranteessa. Ja nämä rannemittarit ovat vain yksi tapa mitata ja selvittää omaa hyvinvointiaan tai suoritustaan.

Oi siunattu digitalisaatio!

Jos olen rehellinen, en ole itse oikein varma siitä, mitä näistä laitteista ja sovelluksista ajatella. Eikö enää riitä, että tyrkkää kaksi sormea kaulalle ja laskee näpeillään lyöntejä minuutin? Tai että puolen vuoden välein katsoo kuinka monta istumaanousua jaksaa vetää arvioiden siitä corealueensa kehityksen? Suoraan lautaseltakin voi kai tsekata, että siinä on täydellisen, ala-asteella opetetun lautasmallin kuva.

Ei. Näpit eivät enää riitä. Eikä tarvitsekaan, sillä mielenkiintoisia äppejä, siis mahdollisuuksia ymmärtää itseään ja kehonsa toimintaa paremmin on tarjolla. Jos minun kuusikymppinen äitikin seuraa itseään digitaalisesti, pitäisikö minunkin kiinnostua jutusta? Vai voinko edelleen olla se, joka luottaa sydämen ääneen välikappaleista viis?

Tällä viimekesäisellä pyöräilyhaasteellani, josta tämän kirjoituksen kuvat ovat peräisin, testasin jo suhteellisen innostuneena uutta Ambit3-kelloani (luitko jo, miten kävi polkiessani kylmiltään 350 km 3 päivässä, katso tästä lisää...). Vielä pitkään reissun jälkeenkin käytin kelloa treeneissäni, mutta en osannut hyödyntää saamaani tietoa kunnolla ja siksi into laantui.

OI SIUNATTU DIGITALISAATIO, minä ehkä vähän angstaan koko juttua.  Digi siellä, digi täällä, huudetaan ja hypetetään ja ostetaan laitteita ja ollaan cool – noin niinku kärjistetysti kuvattuna.

Hössötys digitaalisesta tulevaisuudesta on saanut aika isot mittasuhteet, vaikka digitalisaatio on jo täällä ja tarkoittaa lopulta kaikessa yksinkertaisuudessaan teknologioita ja ajatusmalleja, viitekehystä, jonka kautta esimerkiksi tuottavuutta ja tehokkuuttaa voidaan tarkastella sekä johtaa uudelle tasolle.*) Laite laitteen takia minua ei oikein innosta, mutta entä niiden mahdollisuudet? Vaikutukset? Hyödyt? Tavisihmisen arjessa? Jotta kiinnostuisin jostain, minun on ajateltava isosti. Ja nyt isossa kuvassa minä pohdin: Millä eri tavoin yksilö voi itseään nykypäivänä mitata ja miten hän voi saamaansa tietoa käyttää?

Tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääntyminen on digitalisaation varmasti suurin mahdollisuus. Kun yksilö mittaa itseään erilaisin keinoin, voisi ajatella, että saadulle tiedolle olisi käyttöä myös organisaatioiden tasolla. Mitä yritykset voisivat tehdä tällaisella yksilöä koskevalla datalla, jota monet meistä jo nyt tuottavat automaattisesti päivittäin? **)

Ja sitten on tietysti tulevaisuus. Palaavatko äpit tulevaisuudessa ihmisen näppeihin? Yhdistyvätkö kaikki nyt rakennetut aparaatit joskus joksikin ihmisen ihon alaiseksi tehomuistikortiksi, joka ohjaa ihmistä analysoiden automaattisesti hänen kehonsa?

Kuva: Stepi Sundberg

PITKÄLLE AJATUSMATKALLE ja isoihin kysymyksiin äidin aktiivisuusranneke minut heitti…

Oikeastaan olen pohtinut tätä asiaa jo jonkin aikaa – myös muuten kuin pyöräilyn tai muiden urheilusuoritusteni osalta. Olen nukkunut viime aikoina jotenkin kummallisesti. Vaikka saatan olla untenmailla yhdeksänkin tuntia, silti väsyttää. Nukunko laaduttomasti? Olen ollut sairaana, viime viikkoinen treenileiri yhdistetyn maajoukkuuen kanssa ei ehkä tullut ihan parhaaseen saumaan, sillä kova treeni pitkitti flunssaani. Miten olisin voinut tietää, millä tavoin voin treenata, olisiko joku sisäinen tietokone voinut ohjata suoritustani? Ruokailuni puolestaan ovat olleet jo pitkän aikaa melko yksipuolisia. Kanaa, riisiä ja salaattia. Vähän suklaata ja samppanjaa. Johtuuko väsymykseni ja voimattomuuteni ruoan laaduttomuudesta? Miten minun tulisi syödä?

Ja kuukautiset sitten! Niiden lähestyessä minusta tulee ihmiszombie. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tämä naisen kuukauden riemukkain aika vaikuttaa mieleeni ja selviytymiseeni arjessa. Ja se mieli, appropoo… Tunteita laidasta laitaan. Aivan liikaa. Miten erilaiset mielentilat vaikuttavat suorituskykyyni tai tehokkuuteni ?

Näistä monen mittaamiseen taitaa jo löytyä ratkaisu. Millaisia ne ovat? Ja millaisia ratkaisuja on juuri nyt kehitteillä?

Batman ei juuri viime kesän urheilusuorituksessa mittareita tarvinnut, mutta entä me muut kuolevaiset; miten äpit voisivat auttaa meitä tuntemaan itseämme (ja toisiamme) paremmin? Kuva: Stepi Sundberg

MINÄ EN TIEDÄ. En ymmärrä. Mutta kiinnostaa kovasti.

Koska en ymmärrä, on pakko selvittää. Koska en tiedä, haluan hahmottaa. Koska mieli kulkee jo tulevaisuuteen, haluan luodata: miltä digitaalinen itsensämittaaminen voisi tulevaisuudessa näyttää ja kuinka paljon terveempiä, tehokkaampia ja onnelisempia meistä voisi tulla mittaamalla ja hyödyntämällä saamaamme tietoa oikein?

Siksi haluan tehdä nyt ihmiskokeen!

Haluan kokeessani perhetyä siihen, miten digitalisaatio vaikuttaa tavisihmisen elämään ja tehostaa sitä – siis sitä millaista hyötyä suoritusta ja hyvinvointia mittaavien digitaalisten sovellusten käyttö ja kenties erilaisten sovellusten käytön yhdistäminen tuottavat yksilölle? Lisäksi haluan hahmottaa millaisia mahdollisuuksia yksilön itsensämittaaminen voisi tuottaa yrityksille ihmisten johtamiseen; millä tavoin yksilön erilaiset mittaustulokset kehon ja mielen toiminnasta olisivat relevantteja esimerkiksi heidän työyhteisöilleen?

Nyt etsin mahdollisimman monta ja erilaisia digitaalisia ratkaisuja ihmiskokeeseeni. Tarjoudun koekaniksesi! 

Onko yritykselläsi jokin ihmisen hyvinvointia tai suoritusta mittaava digitaalinen ratkaisu? Valmis tuote tai vasta betavaiheen äppi? Sillä voidaan mitata treeniä, ruokailua, hyvinvointia, hormonaalista toimintaa, unta – enhän minä oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea, sitähän minä juuri haluan tutkia! Tärkeintä on, että saisin mahdollisimman kattavan otoksen testiini, ja mikä hienointa: mukaan mahdollisimman monta ihan uutta juttua. Heitä siis omasi testiin tai pistä tämä postaukseni kiertämään edelleen sille, jonka ratkaisun kannattaa olla mukana. Laita minulle sähköpostia osoitteeseen maija@ilmoniemi.com, niin sovitaan tarkemmin testistä. Kokeen suoritan touko-kesäkuun aikana tutkien minulle tarjotut erilaiset laitteet ja aplikaatiot arjessani.

Olen tosissani. Tästä tulee hauskaa, mielenkiintoista ja erityisesti: tulevaisuutta luotaavaa, sillä sinnehän digipuheenkin pitäisi suunnata. Tässä sinunkin kannattaa olla mukana!

Siinä niitä tietoja siirretään, näpeistä äppeihin 350 kilometrin fillaroinnin jälkeen Norjan Altassa.

/Äm, odottaen innolla miten käy ja saadaanko ihmikoe aikaan

Tämä postaus ja huima ihmiskokeeni on osa Soneran ja PING Helsingin yhteistyötä, jossa tutkitaan digitalisaatiota. PING Helsinki on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin bisnessfestivaali, joka tuo yhteen yritysten viestintä- ja markkinointipäättäjät sekä sosiaalisen median sisällöntuottajat. Se järjestetään tämän viikon perjantaina, ja minulla on ollut suuri kunnia tulla valituksi mukaan tapahtumaan. Minun lisäkseni mukana on muuten aika komea joukko niin sisällöntuottajia kuin yrityksiä!

Tässä hyvää pohdintaa digitalisaatiosta: http://blogit.sonera.fi/category/uuskasvun-polut/

*) http://www.slideshare.net/Sonera/uuskasvun-polut-digitalisaation-lupaus-52535522/59

**) http://www.slideshare.net/Sonera/uuskasvun-polut-digitalisaation-lupaus-52535522/41