Tinder.

En aio käännellä ja väännellä otsikkoa. Paljastakoon se totuuden siitä, kuinka minun uusi vuoteni on käynnistynyt.

Tinderissä.

Ja piste perään.

Vuoden viimeisinä tunteina sain koko 2015 hurjimman haasteen: on tehtävä jotain, mitä ei koskaan Suomessa tekisi. Perhe usutti minut Tinderiin, ja minä ajattelin, että nyt tai ei koskaan; Vegashan on paras paikka maailmassa tehdä hyppy tuntemattomaan. Sillä sitä tämä todella on, valtavan rajan ylittämistä minulle, joka ei ole koskaan perehtynyt yhteenkään netin deittipalstaan tai muihin sovelluksiin.

Jos et tiedä mikä Tinder on, älä välitä. Säästyt paljolta. Jäät tosin paitsi tästä

tinder2 tinder1

jännityksestä, valtavasta innostuksesta, naurusta, keskittyneisyydestä, hauskuudesta…

Olen ehkä vähän koukussa. Tai oikeastaan koko perheemme täällä on koukussa, sillä olemme yhdessä tutustuneet tähän deittimaailman supersovellukseen ja ihmetelleet sen logiikkaa. Voisinpa sanoa, että perheen vanhemmat ovat jopa minua vähän innostuneempia tästä touhusta…

Miten sinun vuotesi on alkanut? Millaisen rajan päätit tänä vuonna ylittää?

/Ämmä, ihmetellen, miksi tämä touhu piti jättää Amerikan reissun viimeiselle puolelletoista viikolle!!!

Mainokset

Kolmesataa sähäkkää sivua sutinaa odotellessa

No. Mä nyt otin sen sitte itselleni. Tämän

loistopakkaus

Se oli siinä edelleen. Iso pino kirjoja oli sunnuntaina jätetty talomme ala-aulaan ja kaikki muut siitä olivat kelvanneet, mutta tämä siinä on kököttänyt monta päivää. Kukaan ei ole selvästi sitä halunnut. Ja sitä paitsi mä lupasin ottaa sen. Facebook-seinälläni kun käytiin keskustelua tästä kirjasta kun eilen linkkasin tämän Avokadopastahanna-blogini sinne ja kuva kirjasta näkyi noston kyljessä.

Minä: ”Nyt on tultu tähän pisteeseen: tarttis vähän sutinaa! Kun Avokadopastahannakin on jo löytänyt uuden miehen, niin olisiko minunkin jo aika nostaa pääni pastakulhosta? Kuinka nopeasti voi hypätä uuteen suhteeseen eron jälkeen? Tällaisiin asioihin tarvitsisin sinulta neuvoja…”

Elina: ”Ui, mä diggailen Karen Salmansohnia. Tuo kirja ei tosin ole tuttu..  Oikea aika on heti, kun ponnahduslauta on jälleen kunnossa, siihen ei ole aikamäärettä, sen ajatustyön saattaa tehdä nopeastikin.”

Minä: ”Olisko mun siis kannattanutkin ottaa tuo kirja? Sitä ei näytä kukaan haluavan, vieläkin lojuu tuolla alakerrassa.”

Elina: ”…tai sitten voit antaa sen mulle.. Kerään kirjoja..” 

Minä: Nonni! Mä nappaan sen ja luen ja sit annan sen sulle (ellen rakastu siihen niin, etten voi luopua)! Onpahan jotain tekemistä tässä sutinaa odotellessa.

* * *

Niin. Otin sitten kirjan ja luin sen takakannen ensimmäistä kertaa vasta kotiin päästyäni

parisuhde

Ni on nyt sitten kolmesataa sähäkkää sivua miehenmetsästysohjeita luettavana. En edelleenkään tiedä kuka kettuilee ja kenen kustannuksella, mutta jos joku vielä sanoo minulle, ettei usko merkkeihin, niin minä sanon takas että luepa tätä blogia vähän tarkemmin ja katsotaan sitten uudelleen!

/Maija, sutinaa odotellessa

Mulla on tänään (vihjailevan viehkeä) nimipäivä!

Kukapa se kissan hännän ja niin edelleen. Taas. Mutta mulla on! Nimipäivä!

Olen aina miettinyt, että miksi nimipäiviä vietetään, mutta nyt sekin selvisi. Oli pakko googlata.

”Nimipäivän vietto juontaa juurensa keskiaikaisesta pyhimyskalenterista. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko nimesivät kalenteriin pyhimysten muistopäiviä, usein joko heidän syntymä- tai kuolinpäiviensä mukaan, ja nimipäivät vakiintuivat osaksi suomalaista arkielämää jo 1300-luvulla. Nimipäivät olivat tärkeitä vuodenkulunmerkkipäiviä; niiden mukaan ajoitettiin vuotuiset työt, kuten kylvö, sadonkorjuu, teurastus ja niin edelleen. Reformaatio karsi luterilaisesta kirkosta suuren osan katolisista perinteistä, mutta nimipäivien vietto oli niin vakiintunut käytäntö, että se jäi elämään.”, sanoo Wikipedia.

Että keskiaikaista traditiota tässä nyt eletään ja juhlitaan nimipäivää oikein rankalla kädellä. Saa onnitella!

Meinasin ensin laittaa tähän jutun yhteyteen tämän kuvan itsestäni juuri tällä hetkellä

todellinen

Mutta sitten onneksi tajusin riittävän ajoissa ennen kuvan postaamista, että tuo eilinen sutinapostauksenihan saattaa ohjata nyt tänne kaikenlaisia potentiaalisia mieskandidaatteja tutkimaan elämääni, joten laitankin tähän itsestäni mahdollisimman edustavan kuvan itsestäni ja kirjoitankin noiden keskiaikaistraditioiden sijaan (oikeasti Maija, mitä hittoa…!!) kiihkeään äänensävyyn:

”Heräsin juuri ja tajusin, että on nimipäiväni. Tältä näytän nyt juuri noustuani sängystä. Vedin päälleni nopeasti lattialta löytyneen vastapestyltä, kukkaispesuaineelta tuoksuvan kauluspaidan. Mielessä siintää tulevaisuus. Oo, ihana aamu! Mitähän jännää tämä päivä tuo tullessaan…?”

Joo, ja lisään siihen vielä vihjailevan viehkeän silmäniskuhymiön.

😉

kaunismaija

/Ämmä, aikoo oppia vielä nää hommat…