Digimates täyttää puoli vuotta – Akin sydäntäsärkevä kirjoitus

Tää on tällai vähän imelä viikko, näitä imeliä ajatuksia sataa nyt ovista ja ikkunoista, mutta pakko imeltää vielä vähän lisää koska oon vaan niin ylpeä tästä uudesta työpaikastani ja jengistä, jonka kanssa teen töitä. Jotenkin koen, että minulla on vähän niinku oikeus nyt leijua, sillä enpä ole pitkään aikaan voinut todeta olevani yhtä hyvässä (työ)paikassa ja tekeväni maailman mageimpia juttuja maan siisteimpien, samat arvot ja intohimot kanssani jakavien tyyppien kanssa kuin just nyt. Kelaa, että sanon näin, olenhan itsekin ollut yrittäjä ja työnantaja! Tämä startup-yritys on toki minulle paras paikka olla töissä siksikin, että täällä saa painaa töitä yrittäjäasenteella ja osallistua kaikkeen tekemiseen. Se on ainoa oikea tapa minulle.

Digimates täyttää tänään puoli vuotta, ja pomoni Aki kirjoitti Facebook-sivulleen niin sydäntäsärkevän kauniin kuvauksen ajatuksistaan ensimmäisistä kuukausista yrittäjänä, että on jaettava se kanssasi. Tällaisella rehellisellä ja nöyrällä otteella sekä innostuksella, rakkaudella ja hemmetin kovalla osaamisella tehdään ihmeitä – siksi kaikki haluavat meidän asiakkaaksemme.

akinpostaus1 akinpostaus2

Tällainen on Digimatesjoukkue. Mää rakastan mun poikia!

/Ämmä, kiitollisna ja onnellisna ja eiliseen kirjoitukseen viitaten todeten: onhan tässä saavutettu jo vaikka mitä

Puhetyöläisen huhhuh-maanantai

Huhhuh, mikä päivä. Huhhuh ihan ensisijaisesti siksi, että en voinut etukäteen arvatakaan kuinka eilinen kirjoitukseni on teitä taas liikuttanut. Viestejenne ja ajatustenne määrä on ollut valtava, kiitos ihan jokaiselle! Toivottavasti tässäkin aiheessa olen voinut antaa tukea ja tsemppiä samassa tilanteessa oleville aivan kuten viimeksi kirjoittaessani työttömyydestä. Näille isoille aiheille, elämän peruskysymyksille näyttää olevan tilaus, ja olen onnellinen, että minulle on annettu ehkä pieni ripaus tavallista enemmän uskallusta käsitellä aiheita, joista monet vaikenevat.

Kaikki tämä vain sinun vuoksesi ❤

Huhhuh, mikä päivä myös siksi, että aamulla herätessäni luulin kuolevani allergiseen kohtaukseen tai vähintäänkin menettäväni ääneni kokonaan – sehän ei oikein toimenkuvaani puhetyöläisenä soveltuisi. Onneksi asianmukaisella lääkityksellä ja aamupäivän levolla sain vähän helpotusta olooni ja iltapäivällä pääsin sovitusti töihin radiospotin nauhoituksiin. Äänikin kulki ihan kirkkaasti ja kuuluvasti näitten kaljupäitten komennuksessa.

rs1

rs2

Muuten tämä päivä on sujunut aika pitkälti vaaka-asennossa. Ihanaa, että kesä tulee, mutta tämä siitepöly ei sovi minulle ollenkaan. En ole tosin ihan varma, onko tämä vain allergiaa vai onko minulla myös flunssa. Ja sehän taas ei sovi nyt kuvionhin lainkaan sekään: torstaina on Bodom Trail -polkujuoksutapahtuma ja minun pitäisi juosta siellä. Tänäänkään ei mennä treenaamaan kammottavan olon takia ja nyt alkaa vähän jännittää kuinka torstain käy.

Sellainen maanantai se. Kunhan ajatukseni kirkastuvat ja olo paranee, vastailen lopuillekin teille, jotka lähetitte viestejä eilisen kirjoitukseni johdosta.

Kirkasäänistä ja kuuluvaa viikkoa sinulle, ystäväiseni!

rs3

/Äm

Uusi työpaikkani

Terveiset Jyväskylästä! Saavuin tänne hetki sitten. Edessä on pappani hautajaisviikonloppu, joten seuraavina päivinä rauhoitun täällä ja saattaa olla että blogissakin on vähän hiljaisempaa. 

  

Mutta tuossa on nyt sitten tiedote, kun olette sitä niin hirveästi udelleet. Aloitan huomenna Digimatesilla Somekuningattarena ja luovana tuottajana. Paitsi että onneksi huomenna on Vappu, työnjuhla ja vapaapäivä, niin lähtee oikeasta päästä liikkeelle tämä homma! Joka tapuksessa, kohta tuulee ja kovaa. 

Uusi työ ja alku tulee näkymään myös MaiLifessa mielenkiintoisina uusina sisältöinä ja seikkauluja, tästä tulee hauskaa.

Lämmintä vappua, ystäväiseni!

/Äm

Tässähän taitaa syntyä firma…

firma2

Loppuvuodesta kävin tällaisen Facebook-keskustelun. ”Ei mua Helsinki nyt kiinnosta”, julistin tuolloin Timolle. Norjan komennus tuntui silloin olevan vielä kovin kesken. Ja sitten tänään, muutama kuukausi tuosta keskustelusta, istun saman tyypin kanssa helsinkiläisessä kahvilassa ja huomaan perustavani hänen coachauksessaan omaa yritystä. Mitä opimme tästä? Nopeat ovat ihmisen mielenliikkeet. Tai jotain…

Mutta nyt sitä mennään, ihan pian syntyy jotain uutta ja hurjaa ja minä taidan kohta tituleerata itseäni taas yrittäjäksi. Somekuningattaren lisäksi, tietysti 🙂 Aijjaij, kun on niin kutkuttavan kamalaa tehdä tällaisia mystisiä päivityksiä blogiini. Mutta onneksi sinä jaksat vielä hetken odottaa. Tuossa on muuten Timo. Ja tuossa muuten taisi syntyä yksi firma.

firma

Onhan tämä nyt vaan kerrassaan ihan hurjan jännää mahdollisuuksien aikaa minulle. Päiväni koostuvat erilaisista juonitteluista eri ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Juonimme, pistämme toteutukseen ja katsomme mitä syntyy. Kirjoitan sinulle pian aivan tarkkaan mitä kaikkea on tapahtunut ja tulee tästedes tapahtumaan. Mutta se on sanottava, että tästä oikeasti alkaa aika jännittävä matka, jonka lopputulemasta minulla ei ole nyt mitään tietoa.  Jotenkin tuntuu ihan siltä, kuin nämä sanat olisin kirjoittanut jo joskus aiemmin… Varmaa on vain se, että itsensä likoon pistämistä ja heittäytymistä sekä toisin tekemistä vaaditaan tästä(kin) eteenpäin ja paljon. On kaksi suuntaa, joihin voi mennä: menestys tai floppi.

Mutta näin voi toimia se, jolla ei ole mitään menetettävää. Minä olen sen verran onnekas, että kuulun tuohon joukkoon ihmisiä, joka voi tehdä ihan mitä vaan. Mites sä, onko sulla jotain menetettävää?

Pusipusi!

/Ämmä