Mulla oli niitä murheita,
teki mieli tehä murhia,
kun kapuloita rattaisiin
urakalla tungettiin.

Mut mikään ei enää pidä mua kii,
antaa tulla tänne sitä äksönii.
Kiipeen korkkareissa puuhun huutamaan:
kato kun mä meen, kato kun mä teen
aukee silmät, rupee jengi uskomaan
nainen kenkineen kipee taivaaseen.

Nainen kenkineen kiipee taivaaseen.
Nainen kenkineen kiipee taivaaseen.

Kaikenlaisia aamuja
se täs onkin niin parasta.
Joku tarjoo samppanjaa,
mä oon kuiva autiomaa.

Ei saa jäädä siihen makaamaan,
mua ei luotu tänne suremaan.
Meen pari metrii polvillaan
sitten nousen seisomaan.

Mut mikään ei enää pidä mua kii,
antaa tulla tänne sitä äksönii.
Kiipeen korkkareissa puuhun huutamaan:
kato kun mä meen, kato kun mä teen
aukee silmät, rupee jengi uskomaan
nainen kenkineen kipee taivaaseen.

Nainen kenkineen kiipee taivaaseen.
Nainen kenkineen kiipee taivaaseen.

Ohi kulkien onnea oottamaan
tien vieressä elämää venaamaan.
Aina jauhamaan
paskaa puhumaan,
älä jää.
Me tullaan täältä, me kruisaillaan,
me sisko kyytiimme poimitaan,
me toinen toistamme tuetaan.

Kiipeen korkkareissa puuhun huutamaan:
kato kun mä meen, kato kun mä teen
aukee silmät, rupee jengi uskomaan
nainen kenkineen kipee taivaaseen.

Nainen kenkineen kiipee taivaaseen.
Nainen kenkineen kiipee taivaaseen…

San: Tuomela & Ilmoniemi 2016

Äksönii tiisatai-iltaan, tyypit! Ettehän anna minkään pitää itseänne kii!

/Äm, nainen sauvoineen