Haluatko päästä elämässä helpolla? Älä sitten ainakaan lue minun kirjoituksiani – Ymmärtääkseen yksinäisyyttä on mentävä matkalle minuuteen

Yleisön pyynnöstä kirjoittamiseni Hidasta elämää -sivustolle saa tulevaisuudessa jatkoa, kun jaan siellä havaintoja ajatuksistani ”Ihmisten keskellä”. Myös MaiLifeen tulen nostamaan nämä tekstini sellaisenaan, mutta – ainakin silloin tällöin – kirjoitan niihin liittyen myös pienen ”kommenttiraidan”, jatkoajatuksen kustakin tekstistäni ja sen taustoista.

Tänään haluan kirjoittaa helpoista vastauksista.

Ajatus tuohon tuoreeseen tekstiini ”Ymmärtääkseen yksinäisyyttä on mentävä matkalle minuuteen” Hidasta elämää -sivustolla syntyi palautteesta, jonka sain ensimmäisistä vieraskynä kirjoituksistani. Lukija koki, että jakaessani ”vain” vertaistarinaa siitä miten olen yksinäisyyden kokenut, kukaan toinen yksinäinen ei voisi saada mitään apua. Hän halusi minun kirjoittavan keinoista ja tarjoavan mallia siihen, millaisin askelein yksinäisyydestä voisi päästä eroon. Hän kyseenalaisti mahtaisinko itsekään tietää mitään ratkaisuista, vai kirjoittaisinko vain”minä-minä”-tarinaa paremman puutteessa.

VASTAREAKTIO, sellaisen olen kokenut itsekin kymmeniä kertoja. Olen lukenut valtavan määrän elämäntaito-oppaita ja imenyt itseeni niistä ajatuksia ihmisyydestä, milloin mistäkin näkökulmasta. On ihana seurata sellaisia selkeitä steppejä, jotka vapauttavat huolista, ohjaavat mahdolliseen muutokseen ja tarjoavat voimaantumisen hurmion. Mutta silloin, kun kohtaan jotain liian vaikeaa, minulta ajattelua tai toimintaa vaativaa tai törmään peiliin itsestäni ja omista vaikeimmista virheistäni, syntyy vastareaktio. En pidä kuulemastani, vaan haluan painaa kirjan kiinni.

Miten meistä on tullut sellaisia, että vaadimme vain helppoja vastauksia?

NOPEAT fiksaukset ja self help -kaavat tappavat toiminnan, ne tappavat ihmisen oman älyn ja toimintakyvyn. Ne tekevät tietoisuudesta naiivia ja elämästä itsestäänselvää. Kaiken ytimessä tulisi olla kyky tarkastella itseään kriittisesti, ei itsestäänselvyytenä tai helppoina ylhäältäpäin jonkun viisaamman kiteyttäminä yleistyksinä.

Oma elämä on helppo ulkoistaa erilaisiin oppaisiin, uskoa, että on kevyt tie, sellainen, joka viidellä askeleella voimaannuttaa ja vie vapauteen. Mutta voimaantuminen ei itsessään riitä muutoksen aikaansaamiseksi, se ei vapauta, vaan päinvastoin voi jopa tehdä entistä onnettomaksi, kun lukija saa mallin, että kaiken pitäisi olla niin helppoa, vaikkei sitten käytännössä elämässä kuitenkaan mikään muutu. Helppojen vastausten maailmaan ei voi jäädä loputtomiksi ajoiksi, jos haluaa jotain tapahtuvan.

Oman voiman täytyy antaa virrata toiminnassa. Tarvitaan toimintaa ja se puolestaan tarkoittaa pitkiäkin aikoja ja painiskelua turhauttavissa tunteissa, mutta juuri nuo todelliset tunteet on kohdattava.

Ah tätä kaunista maisemaa, jota nyt illasta toiseen auringonlaskun aikaan saan katsoa. Sen myötä toivotan sinulle levollista juhannusta!

 

JOKAISELLE elämänalueelle nykyisin ulottuvan self help -maailman suurin ongelma on se, että se kasaa meidät yhteen tuohon valtavaan voimaantumiseen toistamaan joukkohypnoosia muistuttavassa tilassa toinen toistaan itsestäänselvempiä mantroja siitä, kuinka muutos tapahtuu tai elämä muuttuu. Tuo hypnoositila poistaa kaiken itsekriittisyyden, virtaviivaistaa elämän jonkinlaiseksi kummalliseksi kauneudeksi, jota todellisuus ei ole ikinä tavannut.

Self help -maailman mahdollisuus puolestaan on siinä, että se sysää ihmisen liikkeelle ja hän itse tajuaa, että tämä kaikki vaatii valtavasti työtä asettuakseen arkeen. Se sysää halun kohdata todellisuus ja toimia itsenäisenä, aktiivisena yksilönä, joka ei hypnoosin haalentuessa anna tahdon toimia haihtua helposti.

Siksi tarvitaan kirjoittajia, jotka sanovat sen mitä lukija ei osaa odottaa, tai halua kuulla päästäkseen itse helpolla; kirjoittajia, jotka kertovat vain oman totuutensa. Tuo totuus on se, joka lopulta tarjoaa vastauksia, herättää kysymyksiä edelleen ja sysää lukijansa liikkeeseen.

Jos vain pakenemme alituisesti, vetäydymme turvallisten ja valmiiksipureskeltujen ideoiden äärelle, mikään ei muutu. Me emme muutu.

En halua tarjota helppoa, vaan oivallukseni elämästä tekevät myös kovasti kipeää, ja minun lailla lukijani joutuu kohtaamaan myös itsensä. Juuri siihen minä työlläni pyrin ja siksi en tarjoa aina vain valmiita vastauksia. Enhän minä muuten tarinaani näin avoimesti jakaisi, juuri tällä tavoin, jollen tietäisi sen liikuttavan toisia ja olevan tarpeellista myös muille.

Mikä muu merkitys on kirjoittamisella ja tarinoiden jakamisella, jos niiden tarkoitus ei ole palvella toisten hyvää? Kirjoitukseni eivät ole mitään, jos ne eivät sysää sinua jollain tavoin liikkeelle, ajatteluasi uusille ja, kyllä, itseäsi haastaville ja ravisteleville radoille.

 

Tämä mielessä pitäen, tässä sinulle luettavaksesi uusi kirjoitukseni, joka on nyt julkaistu Hidasta elämää -sivustolla:

 

Ymmärtääkseen yksinäisyyttä on mentävä matkalle minuuteen

Kirjoitin keväällä Hidasta elämää -vieraskynässä kolme kertomusta yksinäisyydestäni. Tekstien ilmestyttyä sain viestin eräältä lukijalta.

”Pelkästään vertaiskokemukset eivät auta ketään kohti parempaa, pitäisi olla jotain käytännön keinoja, edes jotain pientä, joilla voisi yrittää vaikuttaa omaan mieleen. Tuskin Maijakaan selvisi yksinäisyyden kokemuksesta pelkästään ajattelemalla ”tämä on tunne mutta ei todellisuus”, lukija kirjoitti.

Kiitollisena tästä tärkeästä ajatuksesta jäin pitkäksi toviksi pohtimaan pieniä keinoja, joilla voittaa yksinäisyys. Kuinka sellaiset olisivat kiteytettävissä ja toisen ihmisen kopioitavissa käytäntöön?

Kunpa voisin kertoa yhdellä kertaa kaiken mitä olen oppinut, mietin tuskissani. Siihen en kuitenkaan kykene, sillä yksinäisyys ei ole ratkaistavissa yhdessä blogitekstissä, ei kenties kymmenessäkään. Haluan kuitenkin yrittää syventää ymmärrystä yksinäisyydestä, sen olemuksesta ja ratkaisuista, ja siksi kirjoitan jatkossa aiheesta vielä jatkossa lisää tässä blogissa.

”Yksinäisyys on minuuteen elämän varrella nakertuva käsitys itsestä yksilönä ja suhteessa muihin – se on minuuden määritelmä ihmisten keskellä”, olen kiteyttänyt viime aikoina yksinäisyyden olemuksen.

Ensin on tehtävä selväksi kaksi tärkeä asiaa: Yksinäisyyttä ei voi koskaan kokonaan poistaa tai ratkaista, mutta tunnetta voi vähentää. Minä en ole ”selvinnyt yksinäisyydestä”, se ei ole mahdollistakaan. Yksinäisyys tulee aina olemaan osa elämääni, mutta nyt, ymmärtäessäni sitä paremmin, osaan hallita sitä – vain irrottamalla haitalliset ajatukset kokemuksistaan voi yksinäisyyden haitallista voimaa ja otetta omasta elämästä pienentää.

Ja toiseksi: Mikään ulkoa annettu ohje ei tuo täydellistä muutosta. Ainoa keino käsittää yksinäisyys on ensin pysähtyä, kohdata itsensä ja oma tarinansa sekä tunnistaa ja tunnustaa tunteensa itselleen. Yksinäisyys on kunkin ihmisen henkilökohtainen prosessi, oma yksityinen polku.

Elämäntaito-oppaiden aikakaudella olemme tottuneet, että tunteiden käsittelemiseen, selviytymiseen tai itsensä voittamiseen pitäisi olla tarjolla helppoja, muutaman askeleen malleja. Mitä enemmän yksinäisyyteen perehtyy, sitä tarkemmin hahmottaa, kuinka monimutkaisesta kudelmasta kokemuksia yksinäisyys syntyy ja miten syvälle omaan minäkäsitykseen tuo tunne kietoutuu.

Jotta voi ymmärtää yksinäisyyttä, on hyväksyttävä, ettei helppoja malleja ole, ja aivan aluksi on lähdettävä matkalle minuuteen.

Minun matkani alkoi kahdeksan vuotta sitten elämänmuutoksen yhteydessä. Etsin itseäni monissa eri paikoissa asettuen kussakin vaiheessa hyvin erilaisiin rooleihin. Ajattelin, että kyseessä on uuden suunnan ja ammatin löytäminen, mutta pian huomasin, että pohjalla olikin isompi kysymys: Minuuteeni tiukasti kietoutunut kokemus yksinäisyydestä, joka oli seurannut elämäni kaikissa vaiheissa. Oivalsin, että voidakseni löytää paikkani uudelleen, minun olisikin selvitettävä yksinäisyyteeni.

On vaatinut vuosia ja ääretöntä rohkeutta astua itseni eteen vastustamatta. On täytynyt löytää sille aika ja sitoutua tekemään töitä sekä hyväksyä, että tällä matkalla koko käsitys itsestä muuttuu. Se on pelottavaa, mutta juuri siksi, että se asettaa pelkojen äärelle, tuo matka minuuteen vapauttaa vähitellen.

Tulet teksteissäni tapaamaan jatkossa muiden muassa Samppanjapissiksen, Urheiluvaimon, Kalastajanapulaisen ja sen ehkä kaikista käänteentekevimmän, Nimettömän linnun, jolle yksinäisyyden vyyhti alkoi vähitellen purkautua. Kaikki nuo hahmot olen minä, minuuteni ilmentymiä elämäni eri vaiheissa, joihin tutustuminen – niin toivon – antaa myös sinulle avaimia ymmärtää sekä käsitellä yksinäisyyttä. Kirjoitan omista kokemuksistani ja yksilötasolta, mutta myös havainnoistani ihmisten keskellä, sillä ratkaisut yksinäisyyteen ovat yksilön lisäksi myös yhteiskunnan käsissä.

Toivon, että hyväksyt ajatukseni, että vain tällä tavoin, päästämällä sinut lähelleni voin auttaa ja olet sen avulla myös valmis ottamaan turvallisen riskin pysähtyä oman elämäsi äärelle.

Aiemmat vieraskynä-kirjoitukseni voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Mainokset

Longboard – paras elämäntaito-opas evö!

Tiedättekö miksi meidän kaikkien suomalaisten pitäisi longboardata? Siksi, että se paras elämäntaito-kurssi, jonka olen koskaan käynyt: juuri tällaista kulttuurinsiementä Suomeen pitäisi kylvää. Tämän minä tajusin, kun viiletin longboardilla pitkin Suvilahden asfaltteja iltahämärässä Lena Salmen kanssa viime viikolla.

lonkka2

Minut siis haastettiin kokeilemaan longboardia. Olen kyllä horoskooppimerkiltäni vaaka, mutta sen lähemmäs näitä tällaisia tasapainojuttuja ei minun elämässäni juuri ole päästy… En ole ikinä aiemmin seissyt minkäänlaisella laudalla, saati sellaisella jossa on pyörät alla. Hätäpäissäni haasteen kiertääkseni yritin käyttää ikäkorttia: ei tämän ikäinen enää opi tuollaisia taitoja, mähän olen jo yli kolkyt eikä mun tasapainoaisti tai taidot enää anna myötä! Mutta ei toiminut. Kuusikymppinen Lena on opetellut itse longboardaamaan vasta muutama vuosi sitten – näinhän teille kerroin.

lonkka1

Päättäessäni ottaa haasteen vastaan en voinut uskoa, miten isosta jutusta minulle tässä oli lopulta kyse. Longboardaus ei ollut vain pelottavaa itsensä haastamista (ja okei, nolaamista tässä Marrymedingdong meets Sex and the City -tutussa), vaan todella merkittävä paalu ja symbolinen piste minulle. Tämän kokemuksen myötä päätin alkaa elää; heittää nurkkaan elämäntaito-opaat ja keskittyä tekemiseen, olemiseen ja kyydistä nauttimiseen! Koska juuri siitä longboardauksessa on kyse. Että ollaan yhtä jengiä, toinen toista varten sekä osataan ottaa rela ja nauttia kyydistä. Buli!

lonkka3

Nämä mahtavat alakulttuurit tuovat Suomeen aivan uudenlaista ilmapiiriä. Just sitä mitä kaikki hidastamisoppaat ja elämäntaitokirjat meille paasaavat: hetkessä kiinni olemista, rentoa kruisailua, jatkuvaa uuden kokeilemista sekä kaikkien välistä välittämistä ja rakkautta. Longboardaus on välitöntä olemista, heittäytymistä, toiseen luottamista ja remakkaa naurua!

Niistä tässä kokemuksessa oli minulle syvimmiltään kyse. Ja se lonkkaaminen – se tuli siinä tehdessä itsessään. Kuvasimme sinulle tämän videon (linkkaan sen blogin loppuun), jotta voit nähdä miten kehityin puolessatoista tunnissa. Ja varsinainen lonkkariprinsessahan minusta kuoriutui! Ensin Lena piti kädestä kiinni ja kohta jo kruisailin itsekseni alamäkeen. Ja kerran Mirkun, joka kuvasi alamäessä, päälle – senkin kohdan näet videolta.

lonkka7

Yhdessä illassa Lenasta tuli minulle idoli: hän rikkoo rajoja ja osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Ikä ei ole este, sukupuoli ei ole este, elämäntilanne ei ole este! Sen lisäksi että Lena lonkkaa, hän (vain muutamia mainitakseni) tekee sirkusta, hyppii uimahyppyjä – ja on juuri tällä hetkellä Tukholmassa fudis-fanireissulla. Tätä naista ei voi kansiin ja kirjoihin kitetyttää, hänet pitää nähdä – onneksi olemme koonneet sinulle tämän videon. Ja nyt meillä on yhteinen juttu, jonka jaamme; longboardaus on todella koukuttava laji.

lonkka5

Ensi kerralla kun tuntuu, että haluan päästä elämän syrjään kiinni, löytää läsnäolon ja nauttia pienistä hetkistä lähden lonkkaamaan kaverin kanssa! Se on bye bye elämäntaitokirjat!

Tässä Maija oppikoulu longboardauksen maailmaan… enjoy! Kiitos rakkaalle Mirkku Merimaalle ja Mirkku Merimaa Photographylle upeista kuvista ja elämää suuremmasta videosta, sinuun voin aina luottaa! ❤

/Ämmä, Marrymedingdong!

 

Mihin sinä haluaisit minut haastaa? Johonkin rajoja rikkovaan, heittäytymistä vaativaan? Ehkä rohkeaan repäisyyn tai mielikuvitukselliseen juttuun? Johonkin uuteen tai jännään vanhaan tuttuun? Hulluttelun hetkeen tai mielenkiintoiseen retkeen?

MaiLife Haaste on kutsuni sinulle heittätyä kanssani leikkiin. Opettaa minulle joku uusi taito tai laittaa minut pelkojeni äärilaidoille. Sinä päätät. Ja minä – niin, jos minulla on pokka – otan haasteen vastaan, suoritan sen ja raportoin siitä tekstein, kuvin ja videoin.

Lue lisää MaiLife Haasteesta tästä!

Diippishittipäivä: antaudun!

Tänään on vähän tällainen ”diippishittipäivä”, tekee mieli pohtia vähän syvällisempiä. Ehkä siitä syystä, että pieni takapakki on tullut otettua omissa ajatuksissa, Ruotsiin palaamisesta ei tullutkaan niin hauskaa kuin toivoin. Olen viime aikoina miettinyt paljon muutosta, kehittymistä ja oppimista monella elämäni osa-alueella. Opettelen tuntemaan itseäni paremmin, hyväksymään itseni ja olemaan yksin itseni kanssa. Koetan oppia sietämään epävarmuutta ja epätasapainoa elämässäni. Yritän kehittyä paremmaksi vuorovaikuttajaksi parisuhteessa. Näitähän riittää! Hyvin konkreettiseksi muutos, oppiminen ja kehittyminen tulivat minulle golfkentällä. Opettelen uutta urheilulajia ja uusia asioita ja hallittavaa on niin paljon, että pääni tuntuu räjähtävän. Toki mukaan mahtuu iloisia oppimiskokemuksia, mutta suurin osa muutoksesta, uuden oppimisesta ja kehittymisestä tuottaa tuskaa ja tuntuu pahalta. Tuntuu, etten opi mitään; kun menen yhden askeleen eteenpäin, putoan heti kaksi taakse.

lyönti

Golfkentällä palloa tahkoessani mieleeni nousi eräs ajatus Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima, ja oivalsin hyvin tärkeän asian muutosta ja oppimista koskien. Kotiin palatessani oli tarkistettava sanasta sanaan, mitä Tolle oikeastaan näistä puhuu. Ne olivat niin viisaita ajatuksia, että käytän nyt hetken siteeratakseni niitä peilaten omia kehittymiskohteitani niin golfkentällä kuin muussa elämässäni. Ehkä oivallamme jotain yhdessä?

tii

Minä yritän, yritän ja yritän. Pusken ja pusken. Haluan oppia golfaamaan, haluan laskea tasoitustani. Tai, kerta toisensa jälkeen mietin, miksi taas sorruin huutamaan miehelleni, vaikka tavoitteeni on selkeä; olla hänelle parempi puoliso. Tiedostan missä minun tulisi kehittyä, sen kuinka minun tulisi toimia ja minulla on selkeä tavoite, johon pyrin. Mutta kun en pääse siihen heti, kun en taaskaan onnistu, hermostun. ”Tekeminen ja tapahtuminen ovat yhtä ja samaa prosessia. ”Miten” on aina tärkeämpi kuin ”mitä”. Mieti, voitko kiinnittää enemmän huomiota itse tekemiseen, kuin siihen tulokseen, johon tekemiselläsi pyrit. Keskity täydellisesti siihen, mitä mikin hetki tarjoaa. – – ”Älä siis huolehdi tekojesi hedelmistä. Keskity itse tekemiseen. Hedelmät tulevat ajallaan.” ”Ota tavaksi kysyä itseltäsi: Mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä? Tuo kysymys ohjaa sinua oikeaan suuntaan. Mutta älä erittele, ainoastaan tarkkaile. Suuntaa huomio sisäänpäin. Koe emootion energia.”

bägi

MInä paiskon mailaa, olen vihainen kun en osaa; olen valmis lopettamaan koko homman, kun siitä ei tule mitään. Tai vaikka olen lukenuyt lukuisia elämäntaito-oppaita, olen valmis heittämään hanskat tiskiin ja suutun itselleni, kun en vieläkään uskalla vain antaa mennä ja luottaa siihen, että minun elämästäni tuleee pian tasapainoisempaa.  ”- – on parempi antaa myöten elämän virralle kuin vastustaa sitä – – Antautuminen merkitsee läsnä olevan hetken hyväksymistä ehdoitta ja varauksetta. Luovut vastustamasta sitä mikä on. – – Kun hylkäät vastustamisen, tietoisuutesi laatu paranee ja samalla paranee myös kaiken tekemäsi ja luomasi laatu. Sinun ei tarvitse huolehtia tekemisistäsi, sillä niistä heijastuu tuo uusi ominaislaatu. – – Kun saavut tähän – – muutos tapahtuu usein hämmästyttävällä tavalla ilman, että sinun tarvitsee tehdä juuri mitään.”

swing

Olen aina ollut sellainen, että kun tunnistan itsessäni jonkin kehityskohteen, alan väkipakolla miettiä kuinka saan asian korjattua, mitä kaikkea minun on tehtävä ja miten toimintaani muutettava sillä samalla sekunnilla. Haluan tulla täydelliseksi hetkessä, ja hoitaa kaikki vikani kerralla. ”Antautumisen tilassa näet selvästi, mitä on tarpeen tehdä ja teet sen – – Älä keskity niihin sataan asiaan, jotka tulet tekemään tai jotka sinun on ehkä tehtävä joskus tulevaisuudessa, vaan siihen yhteen jonka voit tehdä nyt. – – Toimintasi ei ehkä kanna hedelmää välittömästi. Odota – älä vastusta sitä mikä on – – muutos tapahtuu usein hämmästyttävällä tavalla ilman, että sinun tarvitsee tehdä juuri mitään. – – Antautuminen ei muuta sitä mikä on – – Antautuminen muuttaa sinua. Kun sinä muutut, koko maailmasi muuttuu.” 

kieli

Odota – älä vastusta sitä mikä on. Muutos tapahtuu usein hämmästyttävällä tavalla. Antautuminen muuttaa sinua. Kun sinä muutut, koko maailmasi muuttuu.

❤ Maija, päästää irti vastustuksesta ja antautuu. Nyt heti.

Kursivoidut lainaukset Eckehart Tollen kirjasta Läsnäolon voima