Täyttä elämää

Olen tässä nyt eilisestä lähtien pyörittänyt päässäni yhtä ajatusta. Vanhuutta. Minkähänlainen minä olen mummona? Kuinka pitkään pystyn elämään itsenäistä elämää? Joudunko minä vanhainkotiin vai saanko elää omassa kodissani elämäni loppuun? Mitä ajattelen elämästäni kun olen oikein vanha?

vammis3

vammis4

En oikein osaa selittää miten tai miksi, mutta eilen käydessämme esiintymässä vammalalaisessa vanhustentalossa tulin kovin mietteliääksi näistä kysymyksistä. Ehkä tajusin siellä elämän rajallisuuden. Jotenkin siellä minulle konkretisoitui ihan yhtäkkiä se, että elämä on nyt. Että minulla on oikeus elää elämääni juuri siten kuin haluan – että se on oikeastaan velvollisuuteni, jotta voin sitten vanhana todeta eläneeni. Että voin katsoa elämääni taaksepäin ja hymyillen todeta sen olleen täyttä elämää.

vammis5

/Ämmä, eilen kippurassa naurusta, tänään taas vähän mietteliäänä

 

Minun tapani elää

Mihin tämä elämä oikein vilahtaa! Jotenkin sitä aina havahtuu iltaisin, että viuh, taas meni yksi päivä. Vaikka oikeastaan sitä voisi myös ajatella niin kuin pari vuotta sitten yhdellä kurssilla keksimme: että päivä tuntuu pidemmältä kun sen jakaa kahteen osaan. Ensin on niin kuin työpäivä ja sitten sen jälkeen alkaa toinen päivä, oma päivä, vapaa-aikapäivä – miksi sen nyt ikinä haluaakaan nimetä. Tämä ajattelu toimii aika hyvin. Kun sitä olisi muuten niin helppo vaan töistä kotiin tullessa lysähtää sohvalle ja ajatella, että tässä tämä päivä nyt sitten oli eikä tässä nyt enää mitään ehdi. Ehtiipäs! Vaikka mitä!

Minulla nämä päivät tosin kulkevat jotain ihan omaa rytmiään, jossa kaikki tekeminen sulautuu toisiinsa. Ja siitä minä juuri tykkään. Se on minulle sopiva tapa elää. Välillä tehdään töitä, välillä käydään salilla, välillä koiran kanssa ulkona ja niin edelleen.

kesäkuu2

Tapasin tänään Terhin ja rupattelimme monta tuntia Strindbergillä niin työstä kuin yksityiselämästä. Tämäkin kuvastaa elämääni hyvin: että ystävien tapaaminen ja työasioista puhuminen sulautuvat toisiinsa saumattomasti.

kesäkuu1

Suunnittelimme mielenkiintoisia juttuja tulevaisuuteen, sinäkin tulet niistä kuulemaan pian lisää. Tekisi mieli jo kirjoittaa mitä keskustelimme, mutta jätetään ne vielä tuonnemmaksi. Pitää vielä vähän miettiä.

kesäkuu3

kesäkuu4

Pyörähdin ennen kotiin tuloa salilla hakemassa vähän virtaa. En ole herännyt tänään ollenkaan ja kahvia on kulunut litra! Mutta nyt on taas virkeä olo. On aika vastata psykologi Heli Heiskasen erityisherkkyystutkimukseen, jonka tuloksista saamme tietää enemmän syksyllä. Katso tästä Hesarin jutusta, kuka Heli on ja mitä erityisherkkyys tarkoittaa. Minulla on mielenkiintoinen mahdollisuus päästä mukaan hänen tutkimukseensa, ja kirjoitan aiheesta varmasti enemmän kun olen siihen paremmin perehtynyt.

Ei liene jäänyt epäselväksi sinulle, että jonkinasteisia herkkiä piirteitä minusta löytyy ja nyt pääsen niitä selvittämään! Siistiä!

Hyvvee yötä sinulle!

/Maija, pureutuen erityisherkkyyden maailmaan