Tämä nainen ei ole kovin suuressa suosiossa Støssä tällä hetkellä. Hän on Elisabeth Aspaker, Norjan kalastusministeri. Ministeri on juuri ilmoittanut, että kalastus loppui nyt. Tämän vuoden kalastuskiintiöt ovat hänen mukaansa täynnä ja ensi yönä klo 0.00 siimat on nostettava merestä. Maanantain jälkeen koljaa ei enää saa nostaa merestä.
Tieto iski yllätyksenä ja shokkina Støhön. Koko kylämme on nyt lamaannuksen vallassa. Täällä oltiin siinä tiedossa, että vuosittaista kalastuskiintiötä olisi jäljellä vielä puoli miljoonaa kiloa ja töitä aina jouluun asti. Mutta ministeri sanoi ”stop”, ja kaukana meidän arjestamme tehdyn poliittisen päätöksen johdosta Støn valot sammuvat huomenna.
Me ollaan nyt sitten työttömiä.
* * *
Rannikkolaivat, ne joilla täällä Støssä kalastetaan, luokitellaan pituuden mukaan. Jokaiselle kokoluokalle annetaan vuosittain rannikkolaivastokiintiöstä oma ryhmäkiintiö, siis vähimmäismäärä, jonka kukin alus saa kalastusvuoden aikana kalastaa. Koko kiintiötä ei kuitenkaan jaeta, vaan osa jää puskurivarastoksi. Koska aina on passiivisia aluksia ja kaikki eivät saa kiintiöitään kalastettua, alusten on ollut mahdollista kalastaa viime vuosina lähes rajoituksitta. Tätä varastoa ministeri olisi vielä voinut käyttää ja antaa meidän tehdä töitä vielä muutama viikko lisää kuten aiempina vuosina. Kalastajat luottivat puskuriin ja siksi tilanne yllätti kaikki totaalisesti. Kalastusta voidaan jatkaa vastaa uuden kiintiövuoden alkaessa tammikuussa.
Vähän liian rajua toimintaa, ajatellaan Støssä. Aspaker haluaa kovilla otteillaan ohjata rannikkolaivaston toimimaan enemmän markkinoiden mukaan. Siten, että kalastettaisiin tasaisemmin; enemmän koljaa vuoden alussa sekä keskikesällä ja että turskaa säästettäisiin myös syksyyn eikä kaikkea kalastettaisi alkuvuonna. Ongelma on se, että turskaa ei näillä alueilla ole kuin lyhyen aikaa vuodesta. Syksyllä kalastajien on siis mentävä Ruijaan jos turskaa mielivät, ja se on aina pitkä reissu. Kahden kuukauden kesälomiaan kalastajat eivät taas suostu siirtämään loppuvuodeksi.
Kyllähän täälläkin ollaan sitä mieltä, että kalastuskiintiöt ovat isossa mittakaavassa hyvä juttu, mutta näin ruohonjuuritasolla arvioidaan virkaintoisen, ensimmäisen kauden ministerin toimivan nyt vähän liian vauhdikkaasti ja yrittävän puskea muutosta liian nopeaan tahtiin. Mutta ministerillä on näytön paikka kaukana Oslossa ja otetteet kiristyivät nopeammin kuin meidän elämänrytmimme ymmärtää.
Yritysmaailman lait ovat kaukana kalastajien ajattelusta. Kalastus on elämäntapa, eikä moni osaa suhtautua siihen kuten yritystoimintaan. Tulevaisuudessa rannikkolaivaston on kuitenkin sopeutettava toimintansa kalamarkkinoihin ja luovuttava osasta periteisistä oikeuksiaan. Norja pienine rannikkolaivoineen on vielä toistaiseksi ainutlaatuinen tapaus koko maailmassa ja kovan muutospaineen alla. Stø puolestaan on täysin poikkeuksellinen koko Norjassa. Siimalaivasto ja sen aikaansaama elämäntapa on ehkä mahdollista säilyttää, mutta ei ilman rajuja muutoksia.
Toinen vaihtoehto, se ministerin ideologiaa lähellä oleva, on täysin vapaa kiintiökauppa, rannikkolaivaston kuihtuminen ja valtamerilaivaston vahvistuminen. Se täällä Støssä pelottaa. Miten käy siimakalastuksen?
Tällainen pikku twisti tuli nyt tähän kohtaan vuottani Norjassa. Ehdinhän minä jo kokonaista kaksi viikkoa olla töissä… Minun kalastajani Fritz pakkaa kamansa ja puksuttaa Eliaksen kanssa pois Støstä. Toinen kalastajamme Tom saa onneksi jatkaa toistaiseksi, sillä hänen toimintansa kuuluu toiseen kiintiöön. Mutta hänenkin kalastuksensa voi loppua hetkenä minä hyvänsä. On hurjaa olla mukana todistamassa sitä miltä tuntuu täällä pienen ihmisen tasolla kun poliittiset päätökset vaikuttavat näin kouriintuntuvasti. Ehkä pieni napinpainallus ministerille, mutta hemmetin iso meille.
Nyt minä, kuten koko muu kylän väki, ihmettelen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kaikki tapahtui nopeasti vain parissa päivässä. Olo on hämmentynyt. Miten tästä eteenpäin?
Seikkailemaanhan minä tänne tulin, ja nyt sitä seikkailua näyttää ropisevan oikein taivaan täydeltä. On asetettava taas ajatukset uuteen asentoon. Tappiomieliala ei auta, ja minulla henkilökohtaisesti on ihan varma olo siitä, että asiat järjestyvät oikein. Nyt saan aikaa jollekin muulle. En tiedä vielä mitä se on, mutta toivottavasti se lähipäivinä ilmaantuu. Nyt otetaan vastaan mitä tahansa työtä, sillä ei tämä juttu pyhällä hengellä kulje.
Varmaa on se, että Stø hiljenee nyt viikoiksi. Yhdellä sanalla saatiin yksi pieni kylä alas. Suomalaiset ovat lähdössä kotiin, ja niin tekevät kaikki muutkin tänne muualta tulleet. Sen olen oppinut näinä viikkoina, että kalastajakylän elämä on arvaamatonta. Elämme luonnon ja nyt myös politiikan armoilla.
Miten minun käy?
Se toivottavasti selviää seuraavien päivien aikana.
/Ämmä, joka aikoo nyt hengitellä hetken ja toivoo, että huomenna kun menet töihin, maanantaivalituksen sijaan halaisit työkavereitasi ja pomoasi – ihan vaan siitä riemusta, että saatte tehdä töitä yhdessä
Jos kiinnostut enemmän kalastuskiintiöstä, lue tämä Laurin avustuksella rakennettu tietopaketti: Norjan kalastuskiintiöt – näin homma toimii. Myös tässä kirjoituksessa kalastusfaktat on tuotettu yhdessä Lauri Pietikäisen kanssa.