Neljä seinää ja kaksi keppiä

Nonni. Pää on lopullisessa sekoamispisteessä. Piti julkaista tämä taidepläjäys eilen, mutta en näköjään ikinä ollutkaan painanut julkiaise-nappia. Sortsit. Saattaa olla, että tänään illalla tulee vielä toinen postaus, mutta en vaan voi olla jakamatta kanssasi tätä iloa, jonka piti livahtaa julkisuuteen jo eilen….

 

Koska suhteellisen pienet kortit on nyt annettu, ni niillä on mentävä. Ja koska minulla on neljä seinää ja kaksi keppiä, niiden seinien sisällä on syntynyt tänään uusia, syvempiä ystävyyksiä.

Ni, sä tiiät sen Tom Hanksin leffan?

Castaway!

Hänksi joutuu yksin autiolle saarelle ja tekee itselleen kaverin lentopallosta.

Ni, tällä yhden naisen autiosaarella, lukittuna neljän seinän sisään yli 3 kuukaudeksi, alkaa olla vähän samoja virityksiä ilmastossa. Ja koska näistä kahdesta kainalosauvasta nyt on tullut rakkaimpia ystäviäni, puhalsin niihin sitten viime viikolla saamallani muovailuvahalla vähän vielä eloa lisää.

Paljon kivempi nyt jutella niille!

Siin o Sirpa (saattaa olla Selänne) ja Donald!

img_4783 img_4792

Onkohan niitten suut vähän liian alhaalla…?

/Äm, virallisesti hajoamassa

Minusta tulee TV-dokumentaristi!

Syksy täyttyy nyt valtavasta vipinästä. Iloiten voin myös sinulle ilmoittaa, että taidan kohta osatakin jotain ihan oikeasti! Minut nimittäin valittiin opiskelemaan TV-dokumentaristiksi, ja puolentoista vuoden päästä saan TV-alan tutkinnon suoritettua. Jee!

Koko homma tipahti eteeni niin nopeasti ja hakuni tapahtui aivan viime metreillä suhteellisen impulsiivisesti, joten vieläkään en ole ihan täysin sisäistänyt kaikkea – etenkään sitä, että todella tulin valituksi. Mutta mitä enemmän tätä olen muutaman viimeisen päivän aikana ajatellut, sitä hienommaksi koko homma muuttuu. Olen paljon opetellut asioita oman kantapään kautta (moneen toki aiempi viestinnän yliopistotutkintoni jo antaa osaamisen) ja viime aikoina tehnyt myös harjoituksia Youtube-videoissani.

Ja nyt sinä mietit, miksi TV, eikä Youtube, vaikka sanotaan, että televisio kuolee pian somen ja muun uuden median alla. Minulla on kolme tavoitetta:

1) ALA: Haluan oppia tv-alan ammattilaiseksi sekä yhdistää tähän some- ja sisältömarkkinointiosaamiseni, jotta saadaan kentälle kokonaisvaltaisia monimediallisia ohjelmakonsepteja. Uudella tavalla ajattelevia ja kanavarajoihin kangistumattomia tarvitaan just nyt!

2) SISÄLLÖT: Tahdon päästä tekemään säväyttävää suomalaista sisältöä, vähän niinku palauttamaan omakin uskoni median tarinankerrontavoimaan ja siihen, että muukin kuin tissit myy (vaikkei tisseissäkään mitään vikaa ole).

3) OMA BRÄNDI: On vihdoin aika tehdä täysillä sitä mistä olen aina unelmoinut sekä valjastaa kaikki jo somebrändini ja MaiLifen kautta tekemäni työ isommille areenoille.

Näin. Opiskelu työn ohella tarkoittaa tietysti, että tekemistä riittää, mutta hei; jos jotain haluaa, täytyy olla valmis tekemään töitä. Tästä se lähtee! Sanoinko jo, että JEE!?!

* * *

Näillä seuraavilla kuvilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Paitsi viikonlopun. Olin nääs Tampereella yleisurheilukisoissa mäkihyppyhommissa. Loogista.

Elämä on. Loogista. Aika harvoin tosin. Mutta nämä kuvat niin mainioita, että pakkohan ne on kanssasi jakaa näin hienojen opiskelu-uutisten kunniaksi. Keikka Tampereelle oli hauska, vaikka työparini Hiltusen sairastapauksen vuoksi jouduin tällä kertaa hurmaamaan koko Suomi-Ruotsi-ottelun yleisön ihan yksikseni. Mutta sepä olikin lopulta hieno haaste. Sai taas vetäistä itsensä jännälle alueelle, kun piti olla ihmisten joukossa tämän näköisenä ilman parin turvaa.

14191915_1233586660024940_1561666384516624301_n

14232986_1234341453282794_5071952084935940167_n 14225397_1233586696691603_1815004967775378330_n 14212686_1234341389949467_4180629832649791631_n 14202639_1233586406691632_3607132990549596228_n

Mutta onneksi löysin lopulta maailman hienointa seuraa.

14045931_1233586716691601_5379500758473925228_n

Kuvat: Lahti2017

 

Niin. Olihan toi Antti Ruuskanenkin ihan ihana! Mut poliisit… no, sä tiiät!

Iloa iltaan ja keskiviikkoon!

/Äm

Ilta Bridget Jonesina – kyllä jokainen nainen tarvitsee romantiikkaa

Oikeastaan tämän kertominen nolottaa ihan hirveästi, mutta samalla tää nyt on vaan niin ihanaa. Kun täällä nyt yksin juhannus kaupungissa vietetään, niin voihan sitä vähän heittäytyä Briget Jones -henkisesti sinkkunyyhkyksi, katsoa romanttisia leffoja, syödä välillä suolaista ja välillä suklaata ja juoda punaviiniä ja kamalassa ähkyssä itkeä tihruuttaa romantiikalle ruudun takana.

Eikö voikin? No, niin minä nyt ainakin olen tämän illan tehnyt. Nyt vähän oksettaa (mätetty ruoka, ei romantiikka!). Pariin otteeseen naureskelin ääneen itselleni, koska tämä minun asetelmani on kuin jostain Bridget Jones -elokuvasta.

Katsoin juuri ehkä maailman siirappisimman Suomi-filmin, mutta olihan se nyt ihana. Antaa jotenkin uskoa elämään. Että se prinssi uljasta (tai parikin ja niihin liittyviä kamalia kiemuroita) voi tulla vastaan minkä tahansa nurkan takaa. Nyyh. Ihanan komea.

nyyh1

nyyh2

Kyllä jokainen nainen tarvitsee tätä aika ajoin. Ruokaa, viiniä, ruokaa, komeita miehiä, ruokaa, suklaata, nyyhkimistä, löhöämistä sohvalla, ruokaa, koko viikoksi jonnekin unohdetun kuntosalikortin, ruokaa, ehtiihän sitä taas ensi viikollakin treenata, komeita elokuvasankareita… Mä katson vielä toisen leffan.

Tämä oli muuten katsomani elokuvan tunnusbiisi. Nyyh!

/Ämmä, ottaa ihan vähän vielä suklaata ja punaviiniä ja hakee lisää nenäliinoja