Kurvit käyvät koviksi – mutta ajovakausjärjestelmä pelaa…

Tämän kesän minä olen kulkenut vuoroin kahdella ja vuoroin neljällä kumilla. Opetellut pyöräilemään ja autoilemaan.

Tiedätkö mikä näille lajeille on yhteistä?

Se, että ei kannata ajaa ilman käsiä. Sä muistat sen, kun lapsena ajoi fillarilla, nosti kädet ilmaan ohjaustangolta ja huusi, että ”isi katoooooo”…

Ja sitten törmäsi puuhun.

Ihan puuhun asti minä en törmännyt Ahveniston moottoriradalla viikko sitten Onnellisten Ajokoulun autoslalom-treenissä, mutta aika syvää off roadia kyllä kynnettiin, kun sisäinen jarimattilatvalani heräsi ja auto… no, se pääsi vähän käsistä.

Ja päälle rapsahti kymmenen sekuntia penaltia sekä opettajamme Jiri Katteluksen saarna.

* * *

Se torstaipäivä ja olemme tulleet moottoriradalle testaamaan millaisia pujottelijoita Onnellisten Ajokoulun kuskeista syntyy. Ja minä olen juuri kaartanut hurjan mutkan kaasu yksi rengas ilmassa huutaen ja toinen asfalttia kuopsuttaen. Se missä ne kaksi jäljelle jäävää rengasta sijaitsevat tuolla hetkellä, siitä en ole edelleenkään varma…

Puff. Off road.

”Ajoasento, ote rattiin ja miten siitä pidetään kiinni. Missä katse? Nyt kuljettaja Ilmoniemi kertaa ne ja lähtee uusinta-ajolle”, opettaja läksyttää ja heilauttaa ruutulippua.

20378118348_d3ab8e40d0_o

Vasen jalka tärisee. Sitä on tullut painettua ajaessa lattiaan apinan raivolla – ihan kuin se antaisi lisää tukea heiluvalle autolle. Mutta tuo tuki ei ainakaan edellisellä kierroksella ole auttanut. Ärsyttää nuo toilailut ja typerät virheet. Täällä otetaan aikaa, ja kymmenen sekuntia on paha lisä kisaan. Vaikka eihän tässä kisata. Ainakaan toisia vastaan.

Hahhah. Eipä vissiin. Minä ainakin kisaan Piia ja Jenniä vastaan. Ne ovat kovia mimmejä ja minua ahdistaa, kun ne eivät aja off roadia vaan täydellisen taitavasti pitkin baanaa – ja kovaa.

Kymmenen sekuntia! Kuka amatööri ottaa kymmenen sekunnin penaltit!

20566122325_66b85c44dd_o

20379425669_424d6a6181_o

Mutta toilailuaja ja typeriä virheitä tänne ollaan tultu tekemäänkin jotta opittaisiin ja oltaisiin taas piirun verran onnellisempia ja taitavampia kuskeja. Onnellisten Ajokoulussa olemme tulleet tutkimaan sitä mitä normaalissa liikenteessä emme pääsisi kokeilemaan. Tavallaan onneksi, sillä arjen  ajossa tällaisten pikajarrutusten tekeminen ja mutkien kurvaaminen tarkoittaisi jotain vaarallista ääritilannetta. Mutta täällä me voimme kokeilla turvallisesi kuinka auto käyttäytyy ja toimii ääritilanteissa; jarrutuksissa ja kaarteissa.

Ja sitä paitsi, kilpailuvietti ei ole lainkaan huono asia tällä radalla. Kun se puskee läpi kehon, unohtuu turha yrittäminen ja autonkäsittelyharjoitus tulee siinä sivussa vähän niin kuin vaivihkaa. Erityisesti porukkamme aremmille kuskeille kilpailuelementti on pelastava enkeli – se innostaa meitä kaikkia kokeilemaan uudelleen ja uudelleen ja lähes kilpailemaan siitä kuka pääsee seuraavaksi radalle.

* * *

NIIIIIIIRSK.

Renkaat jyystävät rataa.

Alan tajuta: Katse on pidettävä riittävän kaukana.

Tämä on nyt taas sitä ennakointia, jota ajokoulu on minulle joka kerta opettanut. Viimeksi taloudellisen ajon näkövinkkelistä, nyt rallin.

Kierros kierrokselta alan hahmottaa paremmin kuinka tärkeää ajamisessa on se, että keskittyy siihen mihin on menossa, eikä siihen missä tällä hetkellä ajaa. Ihan kuin normaalissa liikenteessäkin! Kierros kierrokselta alan uskaltaa painaa lisää kaasua.

”Ei niitä kaasuttamalla rikki saa!”, huutaa joku radan laidalla.

Painan vähän lisää kaasua. Offroad-mutka lähenee, huomaan, ja höllään pienen piirun verran.

Rrrooom. Näin se menee. Ei penalteja.

20557173762_d827fb2539_o

Akin kanssa pohdittiin autoilun syvintä olemusta.

 

Minulle on suuri yllätys se, miten luotettavia ja turvallisia nämä allani rullaavat Mazdat ovat. Pääsen kokeilemaan niistä monta ja huomaan, että ajovakausjärjestelmä ei petä vaikka kurvit käyvät koviksi. Autot pysyvät käsissäni, vaikka revittelen nyt jo tuhatta ja sataa! Alan myös oivaltaa, missä kohtaa pitää malttaa jottei käsistä lähtemisen – ja off roadin – vaaraa ole.

”Mä olen joskus miettinyt, että pitäisikö viedä bensakuitit kelaan joka kerta kun ajaa radalla. Täällä ei juuri arjen huolia tule mietittyä, kun keskittyminen tiehen ja ajamiseen on niin kokonaisvaltaista. Päänuppi relaa!” huikkaa eräs kouluttajistamme.

Niin. Minäkään en ole miettinyt kertaakaan mitään muuta kuin:

  1. tietä edessäni
  2. Piia ja Jenniä edessäni
  3. Piia ja Jenniä takanani (mitä ei tapahdu koskaan)

Olen onnellinen. Suorastaan täynnä energiaa ja testosteronia. Kyllä tämä ajokoulu lupauksensa pitää. Tänään olemme hioneet kuntoon omaa ajovakausjärjestelmäämme; siitähän tässä on ollut ensisijaisesti kyse. Ja nythän se pelaa taas piirun verran paremmin.

”Vien kuitit Kelaan”, päätän.

20539869006_af727c7f82_o

Mutta ennen Kelaan marssimista ajan vähän Mazdaa ja treenaan ensi viikonlopun Eco Run -kilpailuun. Kyllä, minut haastettiin taloudellisen ajon kisaan kokeilemaan kykyjäni. Onhan se nyt päivän selvää, että yhdellä taloudellisen ajamisen harjoittelulla ja yhdellä rallipäivällä, olen valmis kisakuski…

Tästä viikosta tulee hurja. Jos siitä selviän, niin varmaan taas pykälän vahvempana ihmisenä pääsen starttaamaan syyskuun.

Lauantaina nimittäin lähtee Mazdan kisatiimi Lahteen ja polkaisee kaasun pohjaan. Voin kertoa, että tästä tulee jännää. Ajaessani autolla olen oivaltanut, että nämä tällaiset haasteet, jotka vaativat taitoa, eivätkä vain päättäväistä päätä ja kykyä vetää oma fysiikka huippuun, ovat kaikista pelottavimpia. Ja sitten tietysti sunnuntaina, se 140 kilometrin Tour de Helsinki -pyöräily….

Niin nyt ihan oikeasti leikki sikseen, tätä tyttöä pelottaa… Jos pääsen maaliin, on sekin juhlan arvoinen suoritus.

20378121680_47632c7408_o

Tässä muuten esittelyssä meidän Eco Run -tiimi: Jaana tulee kartturiksi. Paitsi on vielä vaarana, että roolit muuttuvat jos pupu tulee pöksyyn…

 

//Ämmä, kaasu pohjassa uuteen viikkoon

Liikenneturva vastaa: pyöräilyturvallisuus on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä

Vaikka olen valmis koettelemaan rajojani hyvin eri tavoin ja mitä hullummissa ja älyttömämmissä haasteissa, yhdessä asiassa en ole valmis leikkimään edes Hullun Pokasussa – liikenneturvallisuudessa. Koska olen liikenneopettajan tytär ja Onnellisten Ajokoululainen, koen suorastaan velvollisuudekseni myös nostaa liikenneturvallisuuden tämän haasteeni keskeiseksi teemaksi.

Pyöräilyharrastuksen suosio lisääntyy koko ajan ja maantiellä näkee kesäisin paljon fillarilla matkaa taitavia ihmisiä. Yhteispeliä liikenteessä tarvitaan pyöräilijöiden, jalankulkijoiden, autolijoiden ja raskaan liikenteen välillä. Liikenneturvallisuus on jokaisen osapuolen vastuulla. Minä kirjoitin pyöräilijän turvallisuudesta Ämmän Polkasun yhteydessä jo hankkiessani pyöräilkypärää, muistatko tämän: ”Fillaritreeni alkaa yläpäästä”?

turvallisuus

Ihana-Petterin kanssa Intersport Forumissa valitsemassa kypärää.

 

Nyt ennen lähtöäni keskustelin liikenneturvan tiedottajan Minna Saarisen kanssa pyöräilyturvallsuusasioista, ja tällaisia huomioita hän teki Ämmän Polkasu -rupeamaa ajatellen sekä yleisesti pyöräilijöiden parhaasta liikenneturvallisuudesta.

Minä kysyin, ja Minna vastasi:

Olen lähdössä polkemaan 345 kilometriä maantieajoa. Millaisia asioita minun olisi huomioitava pyöräilyturvallisuuden osalta matkaan lähtiessäni?

Jos erillistä pyörätietä ei ole, pyöräilijä polkee maantiellä joko ajokelpoisella pientareella tai niin lähellä oikeata reunaa kuin se on turvallista. Pyöräreissulle lähtiessä kannattaa huolehtia, että pyörä on kunnossa, jarrut, soittokello, valot, heijastimet, vaihteet yms. toimii ja että renkaissa on kunnolla ilmaa. Mukaan kannattaa pakata pikapaikkausvälineet ja mahdollisuuksien mukaan myös vararengas. Jos rengasrikko iskee tien päällä, niin renkaan vaihdolle kannattaa katsoa sopiva ja turvallinen paikka, pikapaikat toimivat hyvänä pikaratkaisuna.

Pyöräilijän varustukseen kuuluu hyvä ja omaan päähän sopiva kypärä. Havainnointia auttaa myös näkyvä ajoasu. Esimerkiksi huomioliivi tai kirkkaan värinen pusakka auttavat autoilijoita yms. havaitsemaan pyöräilijän.

Mukaan otettavat tavarat kannattaa kuormata huolellisesti ja tasaisesti pyörän kyytiin, esimerkiksi molemmin puolin tarakkaa asettuviin pyörälaukkuihin.

Pyöräilemään kannattaa lähteä virkeänä ja muutenkin pitää mieli ja keskittyminen liikenteessä. Myös korvat kannattaa pitää auki, eli kuulostellaan ympäröivää liikennettä, tuleeko autoja, eikä esimerkiksi kuulokkeilla musiikkia.

Tällaiseen polkasuun ei niin kuulu tämä vinkki, mutta noin yleensä retkipyöräilyssä kannattaa kuluttaa hetki reitin etukäteissuunnitteluun. Reitinvalinnassa voi suosia pyöräteitä tai pyöräreittejä ja koota inhimilliset päiväetapit myös maaston mäkisyyden tms. huomioiden. Myös keli kannattaa tarkistaa etukäteen.

Mitkä ovat pyöräilijän vastuut maantieliikeneessä ajaessa?

Yleisellä tasolla jokaista tienkäyttäjää koskee yleinen varovaisuusvelvoite (tll 3§), eli tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Pyöräilijä on lisäksi ajoneuvon kuljettaja, jota koskevat samat velvollisuudet kuin muitakin kuljettajia. Eli liikennesäännöt, ml. väistämissäännöt, on syytä hallita ja kulkea niiden mukaan.

Ennakoiva ajotapa on kunniaksi myös pyöräilijälle: valitaan ajolinjat ja näytetään suuntamerkit ajoissa. Esimerkiksi risteystilanteissa pyöräilijä voi myös auttaa havainnointia hidastamalla vauhtia ennen risteyksiä. Maltillinen vauhti auttaa kääntyvien ajoneuvojen kuljettajia huomaamaan lähestyvän pyöräilijän ajoissa. Soittokelloa sopii myös käyttää.

Ryhmässä kannattaa välttää isossa rykelmässä kulkemista. Poljetaan peräkkäin järkevinä kokonaisuuksina ja riittävin turvavälein. Jos edessä ajava joutuu jostain syystä jarruttamaan, on itsellä turvavälin ansiosta pelivaraa toimia ja välttää peräänajo.

Ryhmän kesken kannattaa myös sopia ennakkoon selkeät merkit, joilla kommunikoidaan, kuten mikä tarkoittaa pysähtymistä. Ohittaessaan toisiaan polkuporukan kannattaa myös tehdä se vain turvallisessa paikassa.

Entä autoilija, miten heidän on hyvä varautua esim kesälomaliikenteessä kasvavaan fillariliikenteeseen? Mitä huomioitava? Mistä vaaran paikat syntyvät?

Yleisesti ottaen, autoilijan on osattava katsoa ja huomioitava pyöräilijä liikenteessä. Etenkin kesällä pyöräilijöitä on enemmän, joten tieosuudella, jolla ei aikaisemmin ole kaksipyöräistä tullut vastaan, voikin nyt fillaristi polkea. Kannattaa siis asennoitua siihen, että hei, liikenteessä kulkee myös pyöräilijöitä, muistanpa heidätkin. Kannattaa myös huomioida, että eritoten kesällä pyörällä liikkuu paljon koululaisia ja iäkkäitä.

Tarkkana on oltava eritoten risteystilanteissa: autoilijan on muistettava tehdä havaintoja myös pyörätien suuntaan. Varsinaisesti väistämissäännöt ovat selkeät kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvoitteesta, eli kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävän tien pyöräilijöitä (ja kävelijöitä).

Linkit kuviin kahdesta hankaluuksia aiheuttavasta tilanteesta:

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375790705/in/album-72157634119958730/ (autoilijan huomio kiinnittyy vasemmalta tuleviin ajoneuvoihin ja kuljettaja voi unohtaa havainnoida myös oikealta tulevaa pyöräliikennettä)

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375786435/in/album-72157634119958730/ (kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä)

Kapeat, mutkaiset ja mäkiset tieosuudet, joilla ei ole ajokuntoista piennarta, voivat olla myös hankalia paikkoja. Autoilijan on kiinnitettävä erityistä huomiota ohitustilanteessa: pyöräilijäkin ohitetaan vain turvallisessa paikassa, eli ohittajalla on vastuu ohituksen turvallisesta suorittamisesta. Kevyemmän pyöräilijän kohdalla on olennaista huolehtia riittävästä turvavälistä myös sivusuunnassa. Henkilöautollakin saati raskaammalla ajoneuvolla pelkkä ilmavirta voi tempaista pyöräilijän heilumaan ja jopa kaatumaan.

Lisää pyöräilijöiden liikenneturvallisuudesta voit lukea Liikenneturvan sivuilta.

* * *

Muistathan, ystäväni että liikenneturvallisuus on meidän jokaisen oma vastuu. Se on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä hyvässä hengessä!

bussista

/Ämmä, toivoen rentoja ja turvallisia kesälomareissuja kesäliikenteeseen sekä lähetellen terveisisiä bussista matkalla Ylläkselle ja kertoen lisää tarinaa reissun varrelta myöhemmin Ämmän Polkasu -tapahtumarymässä ja Instagramissa