Paluu arkeen

Helsingissä ollaan! Olin jotenkin ihan hirveän ahdistunut kun tulin kotiin. Oikeastaan oli aika kamala ja turha pääsiäsireissu, kun hommat ei menneet niin kuin suunnittelin. Oli tarkoitus ulkoilla, treenata ja tehdä kevättöitä mökillä. Mutta se hitsin flunssa muutti menon. Vasta eilen illalla alkoi helpottaa ja minä siis käytännössä makasin sängyssä koko reissun. Ja sitten kun tulin tänne tyhjään kotiin, niin jotenkin vaan pisti sellaisen alavireen päälle, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin uhmata universumia ja lähteä salille, vaikka olo oli vielä aika väsynyt. En olisi vaan voinut jäädä kotiin makaamaan. Nyt sitten tämä tauti joko lähtee lopullisesti pois treenin ansiosta tai sitten tulee joku kamala jälkitauti…

Senkin uhalla: kannatti! Mieli on kirkas ja olo on erinomainen. Jotenkin vaan tuo salitreeni on pudonnut nyt minuun ihan täysillä. Ihana mennä juuri silloin kun itselle sopii, pistää musiikki pauhaamaan korville ja painaa menemään. Idealfit, sali jossa käyn, on yllättänyt minut todella positiivisesti. Siellä on aina just riittävä määrä ihmisiä, ei tarvitse odotella mihinkään, mutta kuitenkin on sellainen kiva vipinä. Ja Tiian tekemä huomio oli, että tuolla salilla treenaa suhteessa tosi iso määrä hyvännäköisiä miehiä, eipä siitäkään haittaa ole… 🙂

kotona

Nyt sitten palataan arkeen askel kerrallaan. Äidin lihapadat vaihtuivat tähän perusmössöön, joka on ruokalistallani sellainen kestosuosikki. Kattilallinen tätä, ja siitähän sitten riittää moneksi päiväksi. Ja välillä vaihdan jauhelihan kanaan, niin maistuu taas ihan uudelta. Ehkä joskus sitten on taas se aika, että tulee kokattua kotona monipuolisemmin, nyt ei vaan jotenkin kiinnosta. Tämä riittää, ja on itse asiassa tosi hyvää.

kotona2

Sellainen pääsiäismaanantai. Ihanaa arjen alkamista sinulle!

/Maija, nappaa vielä vähän lisää riisimössöä lautaselle

Kun mieli tökkii, pistä sun äässi sheikkaamaan!

Eilinen kertomukseni näytti kiinostaneen ja koskettaneen monia teistä. Kiitos kommenteistanne ja viesteistänne! Minun oloni on suoraan sanottuna vähän outo. Tuli kerrottua asia, joka todella on painanut mieltä; en ole kokenut voineeni kirjoittaa täysipainosesti, kun en ole uskaltanut kertoa romahduksestani. Mutta nyt kun sen tiedät, niin minä olen oikeastaan aika helpottunut. Ei tarvitse salailla, eikä kierrellä asioita – joskaan en myöskään tiedä kuinka paljon enää aiheesta kirjoitan. Katsotaan miten elämän lehdet kääntyvät. Mutta sydämellinen kiitos voimantoivotuksistanne ja aidosta välittämisestä! Ilman teitä en olisi tässä.

Voimia minulle tuo erityisesti tämä treeniprojektini. Kävin aamulla treenaamassa, ja sen jälkeen maailma tuntuu taas aivan mahtavalta paikalta (ohjelmani kolmososa, funktionaalinen treeni, jossa mennään kovalla sykkeellä). Sitä viestiä haluan myös sinulle välittää – pistä kehosi liikkeelle, jos mieli tökkii. En tiedä tulenko toistamaan tämän joka kerta kun liikunta-aiheesta kirjoitan, mutta tämä Fitnesszilla-projektini on parasta mitä olen itselleni tehnyt. Saan treenistä valtavat kicksit – korostaen nyt vielä, että tämä ei ole mikään anoreksiaprojekti. Tilanteessa, jossa ei pysty kontrolloimaan maailmaa ympärillään, sitähän on kovin helppo alkaa kontrolloida sitä ainoaa, mitä hallita voi – omaa kehoaan. Mutta minä haluan puhua terveellisen liikunnan puolesta. Se on kullekin meistä erilaista omista lähtökohdistamme käsin. Sinulle se voi tarkoittaa lyhyitä kävelylenkkejä ja jollekin toiselle taas rääkkitreeniä. Pääasia, että kun mieli on maassa, sä pistät sun äässin sheikkaamaan!

huhtikuuntreeni

/Maija, todella äässiään sheikanneena…

Oot mahtava!

20140325-161718.jpg
Ei mulla muuta. Paitsi että en voi kävellä rappusia. Kävin salilla. Mutta en postaa tänään yhtään treenikuvaa, lupaan. En voikaan, koska en edes ottanut yhtään. Voitko uskoa!? Mutta tämän kuvan löysin yhden oven ikkunasta tänään. Sä oot mahtava! Ja niin mäkin kun jaksoin treenata. Vaikka tämä tuntuu nyt aika ylitsepääsemättömältä…

20140325-162759.jpg

20140325-162810.jpg
/Maija ja Hoosiannadaavidinpoikamunjalat

Project Fitnesszilla: Ruokapäiväkirja

Aurinkoinen huomen, te ihanat! Jahas. Nyt minä sitten aloitan tämän hyvinvointi- ja kuntoprojektini, jonka nimeän nyt ”Fitnesszillaksi”. Niinku tyyliin ”Maija the Fitnesszilla”… ”Maija the Hormonizillahan” teille onkin jo tuttu!

Tutkimme yhtenä osana tätä projektia yhdessä Tiian kanssa miten syön ja millaisilla pienillä tarkennuksilla ruokavaliooni voisimme tukea treenaamistani ja hyvinvointiani. Ja minä kirjaan nyt sitten viikon ajan ylös kaiken mitä suuhuni pistän. Aamun ensimmäiset suupalat on nyt kirjattu päiväkirjaan.

Minähän siis tavoittelen tällä projektilla sitä, että saisin treenin sulavasti osaksi arkeani ja sen avulla jaksamista, voimaa ja energiaa jokaiseen päivään. Ruokavaliota tutkimalla emme mieti miten voisin itseäni laihduttaa tai tehdä syömisestä kummallista hifistelyä, vaan sitä, kuinka ravinto, jota saan auttaa minua jaksamaan. Esimerkiksi usein kun käyn aamulla treenaamassa, väsähdän aina tietyssä kohtaa päivää, ja Tiia kertoi sen johtuvan juuri ”vääränlaisesta” syömisestä.

Nyt siis jokainen suupalani, tämäkin pelottavan vihreä vehnänorasjuomani, syynätään, jotta voisin voida paremmin. Let’s go!

ruokapäiväkirja

/Maija the Fitnesszilla