Pieni katse, pieni kosketus, pieni teko – on monta tapaa auttaa

Voi miten otettu ja kiitollinen tänään olenkaan saamastani luottamuksesta ja kunniasta. Tulin eilen valituksi jännittävässä vaalissa Nuorten Mielenterveysseura Yeesin hallituksen jäseneksi. Nyt alkaa mielenkiintoinen matka. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että jo alkanut polku sai nyt uuden kurvin.

Muistko, kun vuosi sitten kävin vierailulla Yeesissä, ja kirjoitin sinulle näin…

 

Mielenterveys on suoraa puhetta ja toimintaa, ei turhia tabuja!

Istuin bussissa muutama päivä sitten. Katselin keskittyneesti ikkunasta ulos ja kuuntelin musiikkia iPhonestani. Jostain syystä minulle tuli yhtäkkiä kova tarve kääntää katseeni takaisin sisälle bussiin. Muutama penkki edessäni selkä menosuuntaan ja suoraan minua kohti istui nuori vaaleahiuksinen nainen. Hänkin kuunteli musiikkia kännykästään. Jokin hänessä sai kiinnostukseni heräämään ja minulle tuli tarve jäädä katsomaan häntä pidempään. Välillä oli pakko kääntää pää pois että hän ei olisi huomannut kiinteää tuijotustani. Hetken aikaa häntä katsottuani huomasin; hän itki vuolaasti. Kyyneleet pirskahtelivat silmistä poskille, ilme oli lohdutun ja kasvoilta paistoi epätoivo. Mieleni valtasi iso huoli, miksi hän itkee…

* * *

Kaksi sydäntäni hyvin lähellä olevaa asiaa ovat nuoret ja mielenterveys. Siksi saadessani kutsun olin enemmän kuin innoissani lähdössä tutustumaan Nuorten mielenterveysseura Yeesin toimintaan viime perjantaina.

Yeesi on Suomen ensimmäinen nuorten mielenterveysseura, jossa nuoret vapaaehtoiset järjestävät mielenterveyttä edistävää toimintaa nuorille.

yeesi1

– Tavoitteena meillä on saada nuoria 13-30-vuotiaita mukaan vaikuttamaan ja saamaan oivalluksia siitä mitä mielenterveys tarkoittaa oman hyvinvoinnin ja elämän kannalta, kertoo minut vastaanottanut projektipäällikkö Emmi Laurila.

Emmille nostan hattua. Tämä nainen on tehnyt ison työn ja rakentanut Yeesin nollasta, hankkinut sille RAY:n rahoituksen ja pyörittää nyt esimerkillistä vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa maanlaajuisesti. Vuonna 2011 Emmi tutki opinnäytetyössään Suomen Mielenterveysseuran tunnettuutta ja sai idean nuorten omasta yhdistyksestä; sellaista ei vielä ollut ja sitä juuri eniten tarvittiin. Ja tuumasta toimeen, kohta toiminta pyöri jo täysillä lähes sadan vapaaehtoisen avustuksella. Tällaista työtä minä arvostan!

yeesi3yes1

Paikalla Yeesin Pasilan toimistossa törmäsin myös ystävääni Fatbardhe Hetemajhin, jonka kanssa meillä oli suuri kunnia päästä keskustelemaan toimiston väen kanssa siitä, mitä mielenterveys meille tarkoittaa ja millä eri tavoin nuorten hyvinvointia voitaisiin edistää.

Kerta toisensa jälkeen keskustelumme ohjautui siihen miten suuri tabu mielen asiat vielä ovat tänä päivänä. Miksi on niin vaikea puhua siitä, jos oma mieli väsyy tai on muuten vaikeaa? Porukalla päätimme, että sitoudumme kukin toimimaan esimerkkeinä siitä, että on ihan ok, vaikka välillä voimat horjuvat. Kukaan ei ole superihminen, eikä kenenkään tarvitse olla sitä. Erityisesti tarvitaan vertaistukea, tosielämän tarinoita sekä nuorten ja heidän vanhempiensa vuorovaikutussuhteen vahvistamista. Tässä työssä minä haluan olla mukana.

– On tosi tärkeää, että ihan tavallinen, tervekin nuori pysähtyisi miettimään, miten hyvää mieltä ja omia voimavaroja voisi lisätä, ja tähän me haluamme tarjota erilaisia konkreettisia mahdollisuuksia, Emmi ja hänen työkaverinsa pohtivat. Tapaamisemme jälkeen naiset suuntasivat suoraan Helsingin Narinkkatorille järjestämään onnellisuuspäivän katuliitutempausta. Hyvän mielen saaminen ei isoja operaatioita tarvitse, vaan hymyn voi saada kasvoille tarjoamalle toiselle käteen liidun ja pyytämällä piirtämään kuvan asfalttiin. Sanoisinpa siis, että meillä kaikilla on aika helppo mahdollisuus saada tuotettu hyvää oloa itselle ja muille!

yeesiyeesi2

Yeesi toimii RAY:n rahoituksella vuoteen 2016 asti. Sen jälkeen jatko on avoin. Minä sanon: TÄMÄ toiminta jos joku ansaitsee kaikki mahdolliset rahat. Muistatko, kun kirjoitin jo vuosi sitten ajatuksistani joita heräsi nuorten graffittitaiteilijoiden kanssa graffittiseinällä? Tällaisia mahdollisuuksia omien unelmien toteuttamiseen ja mielen pitämiseen virkeänä jokainen nuori tarvitsee. On tärkeää, että yhteiskunta osallistuu tähän työhön sillä näin saatamme välttää monta isompaa ongelmaa.

* * *

Bussissa tuijotin tyttöä herkeämättä. Tuli kova tarve tehdä jotain. Olin ollut itse vain reilu vuosi sitten se, joka itki bussissa. Enhän minä voi mitään tehdä, ajattelin. Mitä minä voisin tehdä? Voiko toisen elämään puuttua? Pysäkkini lähestyi. Tovoin, että hän jäisi pois samalla pysäkillä. Kokosin tavarani näyttävästi, jotta saisin hänen huomionsa. Kuljin hänen ohitseen, kosketin olkapäälle ja hymyilin hänelle ajatellen: ”Sinä selviät. Mitä ikinä sinulla onkaan nyt menossa, sinä selviät.” Hän katsoi minua ja kyynel vierähti hänen silmästään.

* * *

Jos voin jotain tänään toivoa on se se, että me kaikki uskaltaisimme osallistua ja toimia. Pieni katse, pieni kosketus tai pieni ääneen lausumaton ajatuskin voi muuttaa toisen ihmisen mielen paremmaksi. Tärkeintä on viestiä: Minä olen tässä!

* * *

Tänään, vuosi tämän kertomuksen jälkeen tahtoisin viestiä sinulle aivan samoin. Ketä jeesiä kaipaavaa sinä voisit tänään koskettaa?

/Äm

Ps. Jutussa todettua rahoitusta saatiin lisää, ja Yeesin toiminta sai jatkoa. Tärkeälle toiminnalle tarvitaan kuitenkin rahaakin lisää jatkossa.

Mainokset

Tajuuks kukaan tätä Ämmäenergiaa ja Muijavoimaa?

On pakko tunnustaa, että olen ehkä aiemmin väheksynyt yhtä asiaa. En tarkoita vähäksymistä dissausmielessä, mutta ollut vain yksinkertaisesti tajuamatta tätä:

Ämmäenergiaa ja Muijavoimaa.

Olen tehnyt paljon töitä miesten kanssa ja ystävänikin ovat usein olleet poikia; olen sellainen ämmä äijien joukossa ja aina vähän ajatellut, että miesten kanssa on jotenkin helpompaa ja mielekkäämpaa toimia.

Mutta mitä vielä! Tänä syksynä päästyäni taas kunnolla yrittämisen ja työnteon makuun, olen huomannut mikä valtava naisenergia tässä maassa on. Saan jatkuvasti tavata omilla aloillaan ansioituneita innostuneita ja inspiroivia naisia, joilla on valtava tekemisen meininki. Siis sellainen draivi ja asenne, jota tämä maa nyt tarvitsee.

Katso nyt vaikka uutisia tänään; nuutuneet Hallituksen Herrat harmaissa puvuissaan hilseet olkapäillä työntyvät silmillemme viestien valtavaa epätoivoa ja sekasortoa, kun samalla täällä Suomen kalpeitten kasvojen ja jumittuneen kuoren alla kytee tällainen muutosdraivi.

Ämmäenergia ja Muijavoima, jossa ei keskitytä jauhamiseen, vaan tekemiseen suurella antaumuksella ja rohkeudella toinen toistaan kannustaen! Minä olen tajunnut tänän syksynä, että Suomeen on kasvanut viime vuosina valtava joukko naisia, jotka todella haluavat muuttaa maailmaa tarttumalla asioihin konkreettisesti ja sitkeydellä – ei toinen toistaan alentaen, peläten seurauksia tai juosten pensaaseen piiloon kun menee perseelleen. Se kaikki on niin last season meille. Me olemme tekijöitä, näkijöitä ja toimijoita, joilla on ideoita, ajatuksia, virtaa, ja kykyä toimia sekä vaikuttaa. Ja olla ylpeästi aitoja omia itsejämme. Mikä hienointa, täällä pinnan alla nämä erilaiset naiset yhtyvät erialaisiin kokoonpanoihin puhumaan työstä, Suomen tulevaisuudesta, asenteesta sekä luomaan yhdessä esimerkiksi yrityksiä.

Tajuuks kukaan mitä täällä on?! Tämän Ämmäenergian ja Muijavoiman on päästävä tarttumaan toimeen vieläkin enemmän ja vahvemmin.

mmuijat

Olen ollut onnekas kohtaamisissani. Ihan kuin näitä ämmiä työnnettäisiin jostain eteeni, ja meidät olisi tarkoitus suistaa syviin ja merkityksellisiin keskusteluihin sekä tekemään asioita yhdessä. Toivon voivani tehdä työtä omalta osaltani saadakseni meidän äänemme kuuluviin ja kättemme jäljen näkyviin.

Eilen tapasin monta supermuijaa, ja oli kaikin puolin ihan järjettömän hieno päivä, jonka tuloksista ja seurauksista kuulet sinäkin varmasti pian. Muiden mimmien joukossa kohtasin nämä kaksi: Markkinoinnin Muijat Speakersforumista. He ovat startanneet vasta puheenpalo.fi-medianjossa puhe, tarinan voima sekä puhuja-alan ajankohtaiset ilmiöt ja asiantuntijuus kohtaavat. Sonja (kuvassa vas) ja Susanna ovat päättäneet luoda areenan, jolla puhujat ja esiintyjät kohtaavat sekä voivat jakaa tarinoitaan, ja nyt palavan poltteen lailla tekevät työtä sen eteen, että voivat saada meidän erilaisten puhjien kertomukset koko maailman kuuluviksi. Ja luulenpa, että he aikovat omassa työssään tukea sitä, että ämmät pääsevät ääneen.

Tällai ilman ylisanoja kuvailtuna.

Voit arvata kuinka enrgisoituneena tästä tapaamisesta lähdin. Niin sekaisin Muijavoimasta, että päiväksi minusta taisi tulla feministi…

Iloa, valo ja Ämmäenergiaa viikonloppuusi!

/Ämmä

Ps. Hei, Hallituksen Herra, haluutsä kuulla meitä ? Soita, niin me kyllä tullaan valaisemaan teidät Ämmäenergiallamme!