Miksi ystävät jättävät hädän hetkellä?

Luin Helsingin Sanomien juttua parin vuoden takaisesta Bulevardin perhesurmasta. Tapahtumassa menehtyneen naisen äiti, Liisa Ahti kertoo haastattelussa kokemastaan. Pisti hiljaiseksi.

Erityisesti yksi ajatus kolahti minuun. Liisa kertoi, kuinka vaikean ajan keskellä moni hänen ystävistään käänsi hänelle selkänsä ja jätti yksin suruunsa. Niin kävi minullekin. Jotkut ihmiset poistuivat takavasemmalle, kun saivat tietää minun olevan hädässä. Monesta tuttavasta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun romahdin. Mielenkiintoinen kokemus on myös ollut se, kun monet kohdatessaan minut välttelevät asiaa, eivät kysy kuulumisiani, vaan mieluummin jättävät tulemasta puhumaan ollenkaan ja katsovat etäisyyden takaa oudosti. Mitä he ajattelevat? Onpa säälittävää? Vai haluaisivatko he tulla juttelemaan, mutteivät uskalla?

Miksi on helpompi kääntää selkä kuin tulla tueksi? Mitä pelkäämme hädässä olevassa?

Jännä juttu on, että samalla kun selät kääntyvät, blogini alkoi saada tuhansia lukijoita. Mitä karumpi tarinani on ja huonommin minulla menee, sitä enemmän juttujani luetaan. Turvallisesti on hyvä tirkistellä. Ja se on minulle enemmän kuin ok, siksi blogiani kirjoitan – että pääsisit turvallisesti kaikkien ihmiselämän kokemusten ja tunteiden äärelle. Aloin vain miettiä tätä asiaa; että mikä tekee hädässä olevan joillekin niin luotaantyöntäväksi, mutta etäisyyden takaa mielenkiintoiseksi seurata. Sillä ei se tukeminen ole sen vaikeampaa kuin tirkistely netissä.

liisahesari

Aivan kuten Liisa, olen itsekin oman rohmahdukseni keskellä huomannut (vaikka tarinani on vain murunen siitä mitä Liisa on joutunut kokemaan) kuinka pientä ystävän tuki ja lohduttaminen voi olla. En minä ole tarvinnut muuta kuin ystävän vierelle istumaan ja kuuntelemaan kun olen halunnut puhua. En ole odottanut häneltä neuvoja tai edes yhtään puhetta.

”Mitään ei tarvitse sanoa. Riittää että ottaa kädestä. Koskettaa olkapäähän. Halaa. On vierellä.”, kiteyttää Liisa.

20140420-135326.jpg
Onko meillä kenelläkään varaa olla istumatta ystävän viereen jos hän on hädässä? Onko meillä varaa jättää ystävämme hädän keskellä? Entä jos hätä kohtaa joskus sinut?

/Maija, kiitollinen kaikista ystävistä, jotka ovat jääneet vierelle