Keittiöfilosofi maalaa lavealla pensselillä: Joka aamu, joka päivä

Olen nyt tässä päivän mittaan miettinyt onko tämä aamulla Facebookiin postaamani mietteeni liian imelä. Kun minähän periaatteessa olen näitä hölöhölöhöpöhöpö-mietelauseita vastaan. Enemmän sellainen toiminnan nainen. Carpe diem my ass – muistatko kun kirjoitin sinulle tässä blogissani ajatukseni laiturinnokassa elämäntaito-oppaiden lukemisesta?

11798155_10153240382959457_486076778_n

 

No nyt tämä kuva, jossa julistan herääväni joka aamu kuin käsillä olisi elämäni ensimmäinen päivä.

Ällöttävää.

?

Ei.

Ei se ole, totesin vihdoin.

Kaikessa siirappisuudessaan tämä ajatus on täysin totta. Joka aamu, joka päivä pyrin muistamaan tuon ajatuksen. Vaikka elämä ei joka päivä alkaisi joka päivä aivan uudelleen ja alusta – ja luojan kiitos niin ei tapahdukaan – niin monta mahdollisuutta aloittaa elämä aivan tuoreesti tarjoutuu vastaan päivittäin. Minulla tämä ajatus on kaiken sen elämänenergian, -ilon ja -uskon takana, joka minusta huokuu. Eikä se ole minulle vain ajatus piirrettynä tekstinä tuon kauniin Tornion Kukkolankoskella viime lokakuussa ottamani kuvan päälle, vaan ennen kaikkea toimintaa. Jos en antaisi elämälle mahdollisuutta alkaa tuoreena joka ainoa aamu, se ei olisi näin ihmeellistä, mielikuvituksellista ja hauskaa. Sillä sitä se todella on.

Tänäänkin on ollut minulle eräällä tavalla elämäni ensimmäinen päivä. Olen miettinyt tänään paljon tulevaa syksyä. Siihen kuuluu paljon mielenkiintoisia juttuja, uusia alkuja ja jännitystä. Palan innosta kertoa niistä sinulle; toivottavasti pian!

Mielikuvituksellisuudesta ja jokaisesta päivästä puheen ollen. Tämän viestin kohtasin kulkiessani päivällä Rakkauden Saarella

every day

En tiedä onko tuo henkilö joutunut ostamaan tuollaisen hupparin siitä syystä, että häneltä kysytään niin usein ”käytsä usein täällä” eikä hän enää jaksa vaivautua ja vastata, vaan voi nykyisin vain osoittaa sormella takinselkämystään, josta kysyjä saa suoran vastauksen. Mene ja tiedä.

Mutta minut paita sai ajattelemaan. Me kaikki olemme täällä joka päivä. Tänään, tässä ja nyt. Mahdollisuudet uusille jännittäville avauksille ja aluille elämässä ovat täällä jokainen päivä. Ja jokainen päivä voi olla kuin elämämme ensimmäinen päivä – jos sen vain antaa olla. Ja jos muistaa, että tärkeintä on olla tässä. Just nyt.

Päivän haaste. Ehkä jopa jokaisen päivän tästedes? Sinulle! Miten sinun elämäsi voisi alkaa huomenna tuoreena ja uutena? Ja kuinka voisit olla vielä paremmin tässä – joka aamu ja joka päivä?

Toiveikasta torstai-iltaa, tonttuset!

/Ämmä, joka lähti maalaamaan nyt aika lavealla pensselillä, mutta minkäs teet, kun välillä se pieni keittifilosofi vaan nostaa päätään

Me and Harley

Johan ny oli päivä! Aamulla tuli kutsu Hyvinkäälle ja sittenhän sitä mentiin. Kaiken muun muassa pääsin hyppimään trampoliinilla, istumaan vuoden 1959 Harley Davidsonin selässä (ja kuulemaan se äänen…!!) ja vierailemaan ihan kunnon ehdan harrikkamiehen Akin (joka siis on tuunannut tuon kauniin turkoosin pyöränsä itse ihan alusta loppuun) kanssa ihan kunnon ehdalla Harrikkatallilla, jossa vähän pimpataan raidii! Ei kannata kysyä enempää. En itsekään tajua mitä taas tapahtui ja miten päädyin taas minne päädyin. Suosittelen olemaan avoin kaikenlaisille ehdotuksille, koska niistä saattaa tulla elämän parhaita päiviä!

Täs on päivän parhaat. Sanoja ei tarvita! Vähänks oli siistii!

20140703-193909-70749386.jpg

20140703-194219-70939624.jpg

harrikka6

harrikka2

 

harrikka7

harrikka3

harrikka4

harrikka10

/Ämmä ja semmonen päivä tänään.

 

 

Impulssit ja ihmiset – ja huutavat pikkuböördit

Sunnuntai! Pakko tunnustaa, että tuo elämän ihme ikkunalaudallani on välillä myös ihan hemmetin rasittava juttu. Nuo pikkuböördit alkavat huutaa ruokaa AAMUKUUDELTA! Ja sitten herää myös ihminen, joka yrittää saada edes yhtenä aamuna nukuttua vähän pidempään. Ei auta vaikka ikkuna olisi kiinni, kun ne HUUTAA IHAN HITOKSEEN KOVAA!

Havaintoni ovat tarkentuneet. Ei se huuto nimittäin vaikenekaan koskaan, vaikka niin taannoin väitin. Keissi menee näin: rääkyminen alkaa klo 6.00 aamulla ja päättyy klo 22.00. Jatkuvalla syötöllä ikkunan ohi vilahtaa varjo ja kuuluu sellainen ”tömps”-ääni, kun lintu tömähtää tuohon peltiselle ikunalaudalle (ehkä osaat kuvitella äänen?). Ja tässä kohtaa tulee tarkennus edelliseen: ei se huuto lakkaakkaan siksi ajaksi kun äitilintu tai isälintu (kumpi nyt sitten syöttövuorossa onkaan) tömähtä ikkunalaudalle mato suussaan, vaan SE KOVENEE SELLAISEKSI HUUTORÄÄYNNÄKSI! Ja tässä kohtaa tulee se hetkellinen ärsyyntyminen ihmiselle, joka joutuu kuunelemaan tätä elämän helevetin kovaäänista ihmettä päivästä toiseen.

Näin.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että on aika siistiä perehtyä tähän lintujen perhe-elämään näin läheltä.

Minulla on tasan yksi kuva eiliseltä ja se on tämä.

eikannatatulla

Ei tuosta kuvasta sen enempää, mutta se jotenkin kiteyttää eilisen päivän hauskuuden. Raahustin illalla väsyneenä Lotan luokse. Tarkoitus oli vaan pyörähtää parantamassa maailman epäkunnossa olevat osa-alueet ystävän kanssa ja tulla aikaisin kotiin nukkumaan. Maailma parannettiin ihan joka osalta (vähän jopa yli odotusten), ja sitten ei yhtäkkiä enää väsyttänytkään. Olin käynyt salilla ja sen jälkeen vain pikasuihkussa meikkaamatta ja pesemättä hiuksia, olin pukeutunut psykedeliakalsareihini (siis näihin) eikä minulla ollut lompakkoa mukana, mutta silti otimme kutsun vastaan liittyä illanviettoon erääseen meille tuntemattomaan seurueeseen. Erinomainen päätös!

Kaksi asiaa: 1) impulssit ja suunnittelemattomuus sekä 2) ihmiset! Nämä ovat minun oppini tältä viikonlopulta. Elämä on vaan niin paljon hienompaa, kun ei suunnittele asioita liian pitkälle etukäteen, vaan tarttuu impulsseihin ja tilaisuuksiin. Ja ihmiset. No, sä tiedät tämän mun ihastuksen ihmisiin. Miten mahtava oli taas tavata iso joukko uusia, upeita ihmisiä tänä viikonloppuna! Ihmisten on tarkoitettu kokoontua yhteen, olla yhdessä, jakaa tarinoita, nauraa… Sillä yhdessä me voimme hyvin. Se on selvästi tämän viikonloppuni iso oivallus.

/Ämmä, joka tajus just, että ne linnut olikin äsken muutaman minuutin ihan hiljaa. Ehkä niillä oli päiväunet.