Tämä luopuminen on vuoteni ikävin juttu

Huomenta rakkaat!

Kävin aamulenkillä, ja aloin puhua ajatuksiani Snapchatiin. Jostain syystä juuri tänään tämä ajatus nousi esiin. En ole siitä sinulle aikaisemmin kertonut, enkä oikeastaan aikonut kertoa ollenkaan (ANTEEKSI!!) sillä asia on tämän vuoden ikävin luopumiseni – symbolistikin se merkitsi minulle paljon.

Muistatko rakkaan koirani Hermannin? Tultuani Norjasta Suomeen keväällä, jouduin etsimään sille uuden kodin. Hermanni ei ole enää kuukausiin asunut luonani. Ja se sattuu. Kummallisen paljon juuri tänään.

Koirani oli minulle se viimeinen sidos aikaisempaan elämääni, sellainen turva ja kaveri joka pysyi vaikka maailma heitteli. Ainoa tyyppi, johon saatoin luottaa. Se, joka oli aina paikalla kun minuun sattui, ainoa, joka tarjosi minulle seuraansa ja vilpitöntä rakkauttaan. Ja sitten ison tutkiskelun kautta jouduin päätymään siihen, että koiran on parempi toisaalla. Ja nyt Hermannilla on nyt mahtava uusi perhe, joka pitää siitä hyvän huolen. Näin ajattelen asiasta tänään, katso videoni, jonka koostin Snapchatistani. Oikein muuta en osaa sanoa…

Oletko sinä joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistäsi? Milliaisia tuntemuksia se sinussa herätti?

 

 

Ohho. Miten ihmeessä tämä nyt tänään tulikaan? En ollut ollenkaan suunnitellut kirjoittavani tänään tällaista. No, joskus asiat vain kumpuavat jostain syvältä.

Snapchat sen ehkä sai nyt aikaan, sille on niin helppo jutella. Tällaisia juttuja minä esimerkiksi nyt siellä teen. Video on kiehtova väline ja sitä tulen myös blogissani käyttämään jatkossa enemmän. Millaisia videoita haluaisit Youtube-kanavaltani jatkossa katsoa?

/Ämmä, joka on nyt vähän että oho

 

 

Onnellinen Herra Hermanni

Huomenta! Me ollaan tänään näin

tänäännäin

Maailman paras tyyny on Herra Hermanni. Tällä kehräävällä ja lämpimällä päänalustalla aion tänään levähtää tovin jos toisenkin. Muutama v-kirjaimella alkava asia mielessä tänään. Viikonloppu. Vapaa. Väsymys.

Ja yksi oolla! Onnellinen. Nimittäin koira. Sen lisäksi, että Herra Hermanni on maailman paras tyyny, se on varmasti maailman onnellisin koira. Siltä ainakin kuulostaa kun se tässä pääni alla makaa. Kehrää kuin kissa. Norja ja Hermanni näyttävät sopivan hyvin yksiin. Katso nyt vaikka näitä kuluneen kuukauden aikana ottamiani kuvia siitä!

onnihermanni1 onnihermanni3 onnihermanni4 onnihermanni5 onnihermanni6 onnihermanni7 onnihermanni8hermannionni11

onnihermanni9

Kuinka onnellinen sinä olet tänään?

/Äm, toivoen onnellista viikonloppua

 

Assistentti myynnissä!

Tämä on näkymäni nyt

assistentti1

Tällä tehdään töitä! Oikein kahdella tietokoneella. Vakuuttavaa! Assistentti näemmä koettaa siirtää asioita ajatuksen voimalla läppärille. Ja pakko oli kaivautua tuonne jalkojeni alle. Rankkaa.

No tämä puolestaan oli näkymäni hetki sitten.

assistentti2

Kävin kampaajalla, ja kun takaisin, assistentti oli kokeillut hetken pomon paikkaa ja vetänyt takkini naulakosta alas. Taskuun oli jäänyt yksi koiran makupala. Oli muuten nöyrää poikaa kun tulin kotiin, eikä uskaltanut poistua Ikea-valtaistuimeltaan pitkään aikaan.

Tääl ois yks assari kaupan! Kuka ostaa? Hyödytön ja hirveän huonosti koulutettu. Ei maksa paljoa.

 

Kaikil ei oo kaverii!

Oho. Meinasi tuo eilisillan nyyhkysinkkubridgetjones-moodi jäädä vähän päälle. Olin herätessäni aika latistuneessa tunnelmassa. Tai en ehkä latistuneessa, vaan ennemminkin sellaisessa haikeassa. Tai jotain. Juhannusaatto ja minä seuraan ikkunastani koko ajan hiljaisemmaksi käyvää kaupunkimaisemaa. En voinut lähteä pois kaupungista monesta syystä, ei oikeastaan olisi ollut mitään paikkaakaan mihin mennä, ja nyt sitten nökötän yksin. Niin. Yksinäinen se aamun tunnelma oli. Ei latistunut, ei haikeakaan, vaan yksinäinen.

Havahduin jotenkin aamulla siihen huomioon, että hitaasti kohti kesää mennessä nämä yksin ikkunan ääressä vietetyt hetket ovat lisääntyneet. Vaikka ympärilläni on ihmisiä, vietän silti suurimman osan ajasta yksin. Työni on yksinäistä, elämäni tämänhetkiset raamit rajoittavat extempore-matkoille lähtemisen ja niin edelleen. Yksin oleminen sopiikin minulle, mutta sitten taas tavallaan ei. Tarvitsen yksinoloa, mutta samalla tarvitsen äksöniä. Ja ihmisiä. Tällaisina juhlapäivinä yksinäisyys tuntuu tavallistakin ahdistavammalta. Kun ”kaikki muut” ovat ystäviensä ja perheidensä kanssa, mutta minä olen täällä yksin.

Tulin ajatelleeksi kaikkia niitä ihmisiä, jotka jäävät tänäkin juhannuksena yksin kotiin. Ne mummot, ne papat, nuoret vailla ystäviä. Ihan pieneltä osalta pystyn samaistumaan heihin. Moni yksin jäävistä haluaakin olla yksin, mutta moni myös on siihen eri tavoin pakotettu. Ja tällaisia ihmisiä on paljon enemmän kuin osaamme ehkä kuvitellakaan.

Niin sen minä vain haluaisin sanoa tänään, että vaikka tämä Suomen juhannuskeli onkin vähän harmaa, ja vaikka taivaalta sataisi lunta ja se makkarakin käristyisi grillissä liian mustaksi, niin rakkaat blogiystäväni: halatkaa tänään toisianne juhannuksen vietossa. Rakastakaa, arvostakaa ja kiittäkää toisianne, että saatte olette yhdessä. Se ei ole itsestään selvää. Ei ole. Kaikilla ei ole kaveria!

Onneksi minulla on tämä: Mösjöö Hérmanni! Toivotamme sinulle ja rakkaimmillesi mitä ihaninta juhannusta!

mösjöö

Rakkaudella, kunnioituksella ja kiitoksella, Ämmä

Railakas perjantai-ilta

Perjantai kääntyy iltaan, vaikka tässä valoisassa Suomen keväässä sitä ei kyllä oikeastaan uskoisi. Mutta illalta kyllä tuntuu. On ollut aika ramaiseva olo koko päivän aamun rankan salitreenin jäljiltä. Olisin jo ihan valmis nukkumaan. Mutta vielä viime hetken valmistelut huomista improkurssia varten. Olen niin innoissani, paikalle on tulossa tosi mielenkiintoinen ja innostava porukka. Kunpa vaan tietäisivät mikä heitä odottaa… Ja kunpa te, jotka ette paikalle ette ole tulossa, tietäisitte mitä menetätte… Onneksi aina on mahdollista tulla toisella kertaa. Voipi olla että järjestän toisen kurssin vielä jossain vaiheessa pian.

Herra Hermanni näyttää tosin olevan sitä mieltä, että nyt pitäisi jo lopettaa työt. Tapansa mukaan rojahti papereitteni päälle ja yritti jäystää mustekynän kappaleiksi. Mutta niin taidan tehdäkin, päättää tämän työpäivän. Kaikki on valmiina.

hermannitöissä

Tällaista railakasta perjantai-iltaa täällä. Hyvää viikonloppua sinulle!

 

 

 

Herra Hermanni on tullut kotiin!

Jaahas. Se on maanantai. Ja Herra Hermanni on taas kotona parin viikon poissaolon jälkeen. Eilen jaettiin tässä huushollissa kohtuullisen paljon rakkautta ja rapsutusta tässä huushollissa.

herkku4

herkku1

herkku2

Tassut minun olalla ja sitten se lipsuttaa kielellään kaulaani. Mitä ihanaa pyyteetöntä rakkautta ja uskollista ystävyyttä! Vaikka pako kyllä tunnustaa, että tuli eilen vähän outo olo, kun koira tuohon tupsahti. On ollut niin kova vauhti viimeisen parin viikon aikana, että vastuu alkoi painaa. Onhan se elämä helpompaa ja vapaampaa kun koira ei tässä ole. Miten selviän taas tämän koiran kanssa yksin kasvavien kiireiden keskellä? Taas on kirjattava koiranpissatukset kalenteriin…

/Ämmä, toivottaen iloista maanantaita!

Karvahommia

Herravarjele sentään mikä aamu! Aloitin aamiaisen jälkeen raivopäisen koirannyppimissession. Karvaa on ollut nyt siis ihan joka puolella kotiani ja meinasin tulla hulluksi. Siksi oli pakko tarttua toimeen ja poistaa ylimääräiset pois koirasta kevään tieltä. Nämä Parson Russellin terrierit trimmataan nyppimällä (siis vetämällä karvat käsin irti koirasta) ja minä hullu olen päättänyt tehdä sen itse sen sijaan että veisin koiran trimmaajalle.

nyppi3

Hermanni vihaa tätä operaatiota ja niin vihaan minäkin. Olen aivan mustelmilla ja naarmuilla (nypin tänään ensimmäistä kertaa koiran yksin ilman ihmistä, joka kiinnittäisi sen huomiota muualle ja antaisi välillä sille palkinnoksi nameja). Ja vasta kaksi kolmasosaa koirasta on hoideltu. En yksinkertaisesti pystynyt enempään eikä koirakaan olisi enää kestänyt karvojen poistoa.

käsi

Minun käteni on pieniä hampaanjäkiä täynnä ja tuo otus puolestaan näyttää siltä, kuin se olisi pahoinpidelty. Kamalan näköinen, karvat ihan epätasapainossa. Yhdessä paikassa pilkottaa vaaleanpunainen iho, toisessa karvatukkoja töröttää epätasaisesti…

nyppi2

nyppi4

Pakko olisi jatkaa tätä hommaa vielä toisena päivänä, mutta en tiedä jaksanko. Plus että tämän operaation päälle tein hirmusiivouksen ja nyt en kyllä jaksa muuta ajatella kuin tuota vieressäni töröttävää kahvikuppia. Sitten pitäisi taas jaksaa lähteä lenkille koiran kanssa….

/Maija, riemuiten siitä, että on koiranomistaja… tai sitten ei.

Tuholaiseläin

Ohhhohhoh. Herra Hermanni tuottaa hankaluuksia. Sillä on nyt joku eroahdistuskausi meneillään, eikä koskaan tiedä mitä töistä tullessa kotoa löytää. Herra osoittaa mieltään!

Tässä on nyt jo muutama päivä suojattu sängyn kulmaa jätesäkillä, kun piski on keksinyt pissata mielenosoitukseksi siihen jo useita kertoja.

Ja tänään mellakka oli yritetty synnyttää säilytyskorin kanssa.

20140317-164041.jpg

20140317-164050.jpg
Nyt se raukka parka ei uskalla tulla pois tuolta sängyn alta. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä nuo eläimet on paljon fiksumpia kuin mitä me uskotaankaan – Herra tietää tasan tarkkaan mitä väärää on tullut tehtyä!

Herra Hermannin syntymäpäivä

Tämä pieni karvainen otus.

20140218-145024.jpg
Täyttää tänään 6 vuotta. Juhlimme synttäreitä kokonaista 30 sekuntia, ehkä vähän vähemmänkin; niin nopeasti maksalaatikkokakku hotkaistiin kitaan.

20140218-145238.jpg
Tämä rakas ystäväni. On tuonut niin paljon iloa ja vilskettä elämääni etten tiedä missä olisin ilman sitä. Uskollinen, rakas Herra Hermanni! Onnea pikkupalleroni!