Hiihtäjäeliölaji – luontodokumentti mystisestä hiihtästä

Vauhdikkaasti kulkevat päivät Lahdessa. Tänään on ollut kisoissa välipäivä, siis vapaapäivä minulle, ja olen ehtinyt tehdä sinulle pienen koosteen tärkeimmistä.

Nääs hiihtäjistä.

Koska mä nyt olen työkeikalla Lahden MM-hiihdoissa, olen päässyt tekemään läheistä tuttavuutta jos jonkinlaisen hiihtäjän kanssa. On siis aika luontodokumentin. Lähdin hiihtäjäeliölajin jäljille, ja koetin selvittää tämän kansalliseläimemme ikiaikaisen mysteerin. Yhtään hiihtäjää ei ole vahingoitettu tämän dokumentin tuotannossa… Kovin paljoo ainakaan.

 

Tämän ja muun erikoisen infon lähteille pääset myös jatkossa, kun tilaat Youtube-kanavani.

Nurua alkavaan viikkoon!

/äm

Mainokset

Mun 15 minutes of fame: Hiihtäjäeliölaji

Elämässä hienointa on se, kun saa tehdä sitä mikä on hauskaa ja innostavaa – olkoonkin sitten ihan sekopäistä. Jos ryssin nyt tässä oheisessa käsikirjoitus- ja dubbaustyössä unelmani omasta luonto- ja seikkailuohjelmasta, niin tässähän sitten menee, oli sen arvoista. Saan kuitenkin näillä 15 minutes of famellani takuuvarmasti vuoden luontoäänipalkinnon. Vai mitä olet mieltä…

Meillä Letskissä oli nimittäin unelma: tehdä hiihtotreenivideoita, jotta sinäkin pääsisit valmistautumaan hiihtokauteen. Mutta saattaa olla, että nyt syntyikin jotain ihan muuta, onhan Hiihtäjä eliölajeista utopistisin.

Tervetuloa mukanamme maailmaan, joka on vaarassa kadota. Tämä sarja kertoo eliölajista, jota uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, jollemme me kaupunkilaistuneet, digitalisaation kourissa kamppailevat lajitoverit ole valmiita tekemään jotain… Letski luontoon!

/Ämmä, joka toivoo, että kuitenkin ensi luonto-ohjelmatuotantoon saa rinnalleen ihan vähän osaavamman editointiporukan. Mut mä tiiän, sä annat anteeksi ja jos sä oot tuottaja, sä varmaan annat mulle luonto-ohjelman tällä työnäytteellä 😉

Tästä siinä kaikessa on kyse!

Tiäks milt tuntuu, ku kello on 18 ja näyttää tältä ja sä tiedät, että sun, joka oot heränny aivan liian aikaisin aamulla, pitäis pinkaista vielä 2,5 tunniksi pilkkopimeään ja sateesta tulvivaan metsään (kuvassa parkkipaikan takana) juoksemaan mummokävelysauvojen kanssa mäkiä?

metsä

Tiäks milt tuntuu, ku sua vastassa parkkipaikalla on intoa puhkuva, ylipirteä hiihto-opettaja ja sä oot ihan sillai et miks pitää tunkea just tämän intoa puhkuavan, ylipirteän hiihto-opettajan kanssa just nyt kaikista maailman päivistä 2,5 tunniksi pilkkopimeään ja sateesta tulvivaan metsään (kuvassa parkkipaikan takana), kun ainoa mihin sä haluaisit itsesi ja tämän intoa puhkuavan ylipirteän hiihto-opettajan tunkea on alas sillalta johonkin jorpakkoon?

Tuntuu ihan hemmetin hyvältä.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ!

Hiihtourpolla meinasi tehdä eilen vähän tiukkaa ennen Letskin hiihtokoulun alkamista. Korvatakseni kaikki viime viikkoina polvivamman ja keuhkoputken tulehduksen takia väliin jääneet hiihtokoulukerrat, olin fiksuna tyttönä luvannut vetäväni kaksi tuntia putkeen yhdellä kertaa – niin TimmiMimmit kuin TehoTiimin treenit. Hyvä ajatus sillai kaukaa ja etäältä, mutta sitten totuuden hetkellä marraskuun synkimpänä ja kuolettavimpana päivänä idea ei enää tuntunutkaan niin innostavalta.

* * *

Huh, miten vaikeaa voikaan itsensä liikkelle saaminen olla näinä aikoina vuodesta! Pimeys painaa ja väsyttää. Voin myöntää, että jos ei olisi Letskin tiistaista hiihtokoulua Helsingin Paloheinässä, en olisi eilen saanut itseäni enää töiden jälkeen liikkeelle.

Mutta en voi sanoin kuvailla miten hyvä tuli heti, kun iskin sauvat käteen ja otin ensimmäiset askeleet. Liike iskeytyi kehoon, syke alko nousta ja iloinen jutustelu muiden koululaisten kanssa siirsi ajatukset pois pimeydestä. Energiaa niin keholle kuin mielelle. Me olimme kaikki taistelleet itsemme pimeyden ja väsymyksen yli ja nyt yhdessä toisiamme tsempaten viiletimme pitkin metsiä. Se, että ne olivat edelleen pilkkopimeitä ja sateesta tulvivia, menetti merkityksensä silla sekunnilla kun lähdimme liikkeelle.

Tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Juuri nyt.

Edelleen hiihtokoulun jälkeisenä päivänä energia virtaa. Töissä olen ollut tuottavimmillani kuin pitkiin aikoihin – en kai vain ole vähän innostuntukin?! Uskomatonta, mitä urheilu ulkoilmassa saa aikaan. Uskomatonta, miten vähällä olin jäädä paitsi tästä tunteesta.

Letskin hiihtokouluissa – lumilla tai ilman – on kyse juuri tästä: opista, kannustuksesta ja energiasta, siitä, että pääsee liikkeelle ja tajuaa miten tärkeä voima ulkoliikunnalla on. Me hiihtokoululaiset olemme tiimi, joka toinen toistamme tsempaten hyppää sysimustaan metsään, treenaa, nauraa, juttelee syvällisiä sekä imee hiihdon iloa ja oppeja itseemme.

skiteam

Jos olen ihan rehellinen, minä tajusin vasta eilen todella, miksi me Heidin ja Hannan kanssa olemme perustaneet ihan koko Letskin. Ei kyse ole todellakaan meistä itsestämme tai ainoastaan hiihdosta lajina. Kyse on tästä jengistä, teistä! Meistä kaikista! Siitä, miten innostuneet ihmiset saadaan kokoontumaan yhteen ja lähtemään liikkeelle rakastuen siinä sivussa hiihtoon ja oppien lajin saloja. Siksi Letski on perustettu. Ja minä olen ihan järjettömän kiitollinen juuri nyt.

Minä toivoisin, että sinäkin tulisit tähän tiimiin mukaan, ja siksi tarjoan sinulle nyt mahdollisuuden tulla tutustumaan ihan ilmaiseksi. Tiistaina 24.11. Helsingin Paloheinässä klo 18 starttaavat TimmitMimmit ja 19.15 TehoTiimi. Minulla korvattavaa aiemmista kerroista riittää vielä moneksi viikoksi, joten olen itse mukana molemmissa ryhmissä. Nähdään siis jommassa kummassa, eikö vaan? Pistä vaan viesti Hiihtokoutsi-Hannalle hanna@letski.fi, niin pääset mukaan! Lisää voit sivultamme www.letski.fi

/Ämmä, kuvassa parkkipaikan takana

Kohti (häiriintynyttä) hiihtokautta

Maanantai on mahtipäivä. Ei oikeastaan kyllä ole, sillä olen puolet päivästäni viettänyt köhien keuhkojani irti ruumistani. Keuhkoputkentulehdus. Yllättäen.

Harmittaa erityisesti, sillä huomenna olisi Letskin hiihtokoulu, mutten nyt pääse mukaan sairastamiseltani.

Niin Letski. Kaikenlaisia seikkailuja (lue: sekoiluja) minäkin olen tehnyt, mutta mahdollista on, että tämä Letski-projektini on niistä kaikista häiriintynein. Tällaista kuitenkin tulevalla hiihtokaudella luvassa. Ja tuo twerkkaus tuossa videon lopussa, se on vasta alkua… Just wait.

 

Jos oot ikinä kelannu aloittavas hiihtoharraatuksen, ni nyt ois maan parasta hiihtoseuraa tarjolla. Tule mukaan jos uskallat…

/Ämmä, maanantaimeiningeissä

Minä sanoin TAHDON, sanoisitko sinäkin?

Muistatko Letski-projektin, jossa olen mukana? Sen, jossa kaiken muun mahtavan lisäksi minun olisi tarkoitus oppia taas hiihtämään lähes kahden vuosikymmenen tauon jälkeen? Kerroin siitä joitakin aikoja sitten sinulle esimerkiksi näin: ”Hiihtourpo but still a Queen”.

Tänään kirjoitin Letskin blogiini näin. Haluan jakaa blogini kanssasi siksi, että minulla on sinulle kutsu hiihtotreeniryhmään kanssani!

Nyt meillä olisi mahdollisuus saada aikaan vaikka ihan ikioma MaiLifen hiihtotreeniryhmä! Mitäs oisit mieltä?

* * *

Minä olen nainen, joka on kokeillut elämänsä aikana jos jonkilaisia urheilu- ja liikuntalajeja. Kuntonyrkkeilystä tennikseen, polkujuoksusta body pumpiin – kaikki on jossain vaiheessa elämää testattu ja hyväksi koettu. En ole koskaan varsinaisesti sitoutunut yhteen lajiin tai treeniin, vaan hakenut monipuolisia muotoja liikkua. Jossain vaiheessa liikuntakeskuksen ryhmäliikuntatunnit alkoivat käydä liian tutuiksi, enkä enää innostunut siitä, että minun pitäisi sitoa itseäni johonkin tiettyyn aikaan tai paikkaan. Vaihdoin kuntosalin puolelle ja juoksemaan metsään, sillä sisäliikunnan lisäksi minulle heräsi kova tarve päästä ulos urheilemaan.

Nykyisin haluan liikkua niin pajon ja juurin silloin kuin itse voin ja haluan. Janoan monipuolisia ja kokonaisvaltaisesti kehoa liikuttavia lajeja. Rakastan luontoa, ja haluan olla ulkona mahdollisimman paljon. Treenissä haluan haastaa itseäni ja pistää omat kyvyt ja kestävyyden välillä äärirajoille. Toisaalta taas haluan nauttia rennosta liikunnasta ja raittiista ilmasta ulkona. Haen erinomaista kuntoa ja hyvää mieltä; haluan jaksaa, olla energinen ja voida hyvin. Tarvitsen myös haasteita, mahdollisuutta heittäytyä uusiin kokeiluihin. Siksi jatkuvasti tutkin mikä olisi minulle parhain tapa urheilla ja pitää itseni liikkeessä.

Ja ajattele, kaikki nämä vuodet! Kaikki nämä lajit, joita olen kokeillut! Yhtä en ole sitten kouluvuosien kohdannut silmästä silmään – hiihtoa. Vaikka juuri se olisi vastaus kaikkiin liikunnalle asettamiini tavoitteisiin.

Tästä syystä, kun Toppatakkinainen Heidi ja Hiihtomutsi Hanna keväällä kysyivät haluaisinko lähteä mukaan Letski-projektiin ja oppia taas hiihtämään, en voinut muuta kuin huutaa ääneen: ”TAHDON!!” Ja monta huutomerkkiä perään!

* * *

Mitäpä jos sinäkin sanoisit “tahdon”? Nyt tulevana tiistaina 6.10. klo 19.15-20.15 Helsingin Paloheinässä starttaamme nimittäin Hiihtokoutsi-Hannan kanssa uuden Letskin hiihtokoulun treeniryhmän. Se on 2-tason ryhmä, joka on tarkoitettu jo vähän treenitaustaa ja pohjakuntoa omaaville liikkujille. Sellaisille henkilöille (siis niin naisille kuin miehille) kuten minä, jotka kaipaavat haastetta ja monipuolisuutta treeniinsä ja haluavat ensi talvena päästä hiihtämään varmistaen, että tekniikka on kunnon lisäksi kohdillaan.

Haluaisin, että sinä tulisit mukaani! Hanna valmentaa ja me treenaamme – hiki- ja hurmostakuulla! Erityisen innostunut olen siitä, että hiihtoa voi treenata myös ilman lunta ja peruskunnon hiihtoladulle voi hakea jo ennen suksien laittamista jalkaan. Tällä me myös aloitamme tiistaina. Hanna lupaa tehotreeniä esimerkiksi intervallitreenein ja sauvajuoksuin, mutta hauskalla otteella. Treenaamme toki hiki hatussa, mutta emme tiukalla pipolla. Minä toivon, että saisimme mukavan treeniryhmän kasaan, jonka kanssa voisimme vaikka yhdessä lähteä talvella hiihtoretkelle! Ja me kaikki saamme myös harjoitusohjelmat hiihtokoulun ohella tehtäväksi omatoimiseksi treeniksi, joten luvassa on upean aktiivinen treenisyksy.

* * *

On tosi helppoa sanoa tahdon, sillä sinä pääset ensimmäiselle treenikerralle täysin veloituksetta. Sen jälkeen voit päättää liitytkö mukaan treeniryhmäämme, joka jatkaa treenaamista läpi koko syksyn ja kevään. Tutustumiskerran jälkeen voit ostaa 10 kerran treenikortin hintaan 150 euroa.

Hanna ja minä odotamme ilmoittautumistasi! Laita meiliä Hannalle osoitteeseen hanna@letski.fi ja tule mukaan! Jos et pääse Paloheinään, voimme aloittaa hiihtokouluja myös muissa paikoissa 2-tasonkin treenareille. Kerro meille, mihin haluaisit treeniryhmän ja kerää pari kaveria mukaan, ja meidän valmentajamme tulee paikalle!

12053106_10153392729194457_1196716994_n

Hiihto-Urpon on brassailtava sillä mitä on. Ja kun ei ole muuta, on joka kerta brassailutarpeen syntyessä palattava 80-luvulle. Aina kun hyppään suksille, on media perässä. Tämä muisto on Petäjävesi lehdestä joskus 80-luvun alusta… Tämän kuvan taustalla on pieni tragedia. Nääs tuo nainen, jota lehti tituleeraa äidikseni, ei suinkaan ole äitini, vaan Anitta-tätini. Ja joka kerta kun minun äitini näkee tämän kuvan, jaksaa hän muistuttaa tästä traagisesta virheestä. Edelleen, 30-vuoden jälkeen. Muistoja, oi muistoja!

Kohta luodaan uusia hiihtomuistoja! Kenties yhdessä sinun kanssasi?

// Hiihto-Ämmä, niin innoissaan!

PS. Voit siis toki kysyä myös minulta lisää hiihtokoulusta!

Letski – Hiihtourpo, but still A Queen

Ohhoh. Tämä viikko on kyllä vaan yksinkertaisesti aivan uskomattoman upea. Vire on mitä mainioin ja paljon tapahtuu. Tuntuu, että minulla on sinulle vain koko ajan uutta kerrottavaa.

Tänäänkin!

Haluan nimittäin esitellä sinulle yhden aloittamistani työprojekteista – Letskin!

Minähän olen sinulle jo vähän tästä projektista vinkkailutkin aiemmin. Muistatko, kun kerroin miten polkujuoksupeto pääsi irti elämäni ensimmäisessä juoksutapahtumakokemuksesta toukokuussa? Tai siitä, kun olin muutama viikko sitten Vuokatissa, ja Perässähiihtäjä syntyi uudelleen…?

Näihin hiihtoaiheisiin käänteisiin elämässäni liittyy kaksi naista: Hoomoilanen ja Superhiihtomutsi. He ovat superhiihtäjiä Kainuun perämetsistä. Meillä on tässä kuluneiden kuukausien aikana muhinut ja kehittynyt idea siitä, että hiihto, suomalaisten kansallisurheilulaji, vaatii uudenlaista lähestymistapaa. Lajille täytyy palauttaa sille kuuluva hohdokkuus ja hauskuus. Ja sitten syntyi idea Letskistä, palvelusta, joka kannustaa uusia harrastajia hiihdon pariin rakentaen ja rakentaa uudenlaista suomalaista hiihtoyhteisöä, tarjoaa hiihtovalmennusta sekä tukee suomalaista nuorisohiihtoa – rennolla otteella.

936699_1605212209740991_311954992787762308_n

2Hiihto-Urpo_but_still_A_Queen_Letski.fi

Ja koska nämä hiihtohirmut tarvitsivat soppaan koekaniinin, he nappasivat minut, mitäänosaamattoman kaupunkilaisen hiihtourpon mukaan. Minä myös myös vähän kirjoittaa, joten harteilleni laskeutui aika hurjan hieno tehtävä – Letskin myötä pääsen kirjoittamaan uutta kirjaa ja kirjailijanurani jatkuu! Suomen vuoden 2017 100-vuotisjuhlavuoden, Urheilun Supervuoden ja kansallisurheilulajimme hiihdon kunniaksi teemme kirjan, joka menee hiihtäjän iholle. Sen pääosassa ovat hiihtourheilun sankarit – niin huippu-urheilijat kuin harrastelijat tukijoukkoineen. Kirjalla tuemme suomalaista nuorisohiihtoa, jotta hiihtämisen perinne säilyisi vahvana seuraavatkin sata vuotta.

Hoomoilasta eli Heidiä, Superhiihtomutsia Hanna ja minua yhdistää hien himo ja hiihdon hurma; haluamme yksinkertaisesti olla rakentamassa hiihtävämpää Suomea ja tarjota mahdollisimman monelle kokemuksen siitä kun suksi luistaa. Hiihto on iloista yhdessä tekemistä ja tulevaisuuden laji. Haluamme, että jokaisella suomalaisella on siihen mahdollisuus. Ja tietysti – hiihdämme itsekin kovaa ja korkealta.

Kauheasti olisi kerrottavaa. Mutta parempi kun menet nyt osoitteeseen http://www.letski.fi. Meillä on siellä nimittäin sinullekin mahdollisuus tulla mukaan!

11944511_10153326435819457_241586172_n

/Ämmä, joka ponnistaa jotakuinkin kuvan esittämältä pohjalta… Sukset viimeksi jalassa about noihin aikoihin.

Perässähiihtäjä syntyy uudelleen

”Lähettää köristelemmää”, sanoi bussikiuski kolmisen tuntia sitten, kun starttasimme matkan Kajaanista. Pikapyrähdys Vuokattiin on takana ja istun nyt bussissa matkalla Helsinkiin.

Johan oli mukava ja antoisa reissu. Olen yrittänyt miettiä koko alkumatkan mitä kertoisin sinulle siitä miksi ylipäänsä olin Vuokatissa. En oikein osaa enkä ehkä haluakaan vielä kuvata tarkasti reissuni tarkoitusta. Mutta kerroin sinulle jo, että tämä visiitti koski niin työtä kuin vapaa-aikaakin.

Aika Norjasta pois tuloni jälkeen on ollut erittäin mielenkiintoista. Olen ajautunut erilaisiin tilanteisiin ja ihmisten seuraan, jotka ovat avanneet aivan uudenlaisia ympyröitä elämässäni. Tämä kuulostaa nyt vähän pahaenteiseltä… Eikös noin sanota aina kun on ajautunut jollan tavoin huonoile teille? Ei, siitä ei ole nyt kysymys. Oikeastaan aivan päinvastoin.

Nyt kyse on hiihdosta ja hiihtämisestä. Urheilusta niin huippu- kuin harrasteljatasolla. Suomalaisesta kansallisurheilulajista.

Muistatko kun olin keväällä Lahdessa Salpausselän kisoissa? Sain silloin jalkaani sukset ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen. Jotenkin tuon Lahden visiitin jälkeen kaikenlaisia hiihtoon liittyviä asioita on alkanut tupsahdella eteeni. Täysin pyytämättä ja yllätyksenä, on tunnustettava. Sain vain kutsun tuolloin lähteä Lahteen ja sitten yksi asia kerrallaan huomaan ajautuvani hiihdon pariin syvemmälle ja syvemmälle.

Yksi konkreettinen ilmentymä tästä on se, että ensi talvena minun on tarkoitus aloittaa hiihtoharrastus uudelleen ja varmasti aivan alusta. Mielikuvani hiihtämisestä on ollut se sama, joka varmasti monella muullakin hiihtoon liittyy. Se yhdistyy mielikuvaan kouluaikojen väkisinhiihtämisesä – pakosta mennä ladulle lipsumaan huonoilla suksilla koulun liikuntatunnilla. Mielessäni on ällöttävä kuva räkä poskella hiihtävästä, liian paksussa toppatakissa ja kuolettavassa hiessä rämmityistä Hippohiihdoista tai Etelä-Suomen räntäsateesta, joka ei millään muotoa hukuttele ladulle (jos niitä latuja ylipäänsä on). On ollut tunne, että en minä osaa, että hiihto on vaikea laji, jossa pitää olla parhaimmat ja kalleimmat varusteet voidakseen edes päästä alkuun. On ollut ajatus, että hiihtäminen on vakavaa ja tylsää puurtamista.

salpuri10

Tuolta näytti meno Lahdessa maaliskuussa

Mutta Lahdessa hiihtostadionin maalisuoraa eestaas painaessani tajusin, että hiihdossahan voisi olla jotain jujua. Jalat taipuivatkin luistelutyyliin ja oli hauska lykkiä tasatyöntä, kun tunsi sykkeen todella kohoavan. Hiihtämisen keveys ja hauskuus yllättivät. Aloin ajatella, että minusta voisikin olla tähän – että ehkä tämä ikuinen perässähiihtäjä voisikin syntyä uudelleen!

Ja nyt tulevana talvena minä olen päättänyt antaa hiihdolle mahdollisuude. Aion kokeilla lähestyä hiihtoharrastusta aivan uudesta näkökulmasta: voisiko se ollakin hauskaa yhdessä tekemistä, mukavia hiihtoreissuja, kokonaisvaltaisesti kehoa haastava liikuntamuoto ja laji, jota voi treenata myös ennen lumien tuloa? Nyt jo Vuokatissa treenasimme peruskuntoa hiihtoladuille, ja se oli yksi reissun syistä.
Ja sitten ne muut asiat… Niistä kerron sitten kun on tarkempaa kerrottavaa. Mutta esimerkiksi tällaista tapahtui Vuokatin urheiluopistolla

  
Nyt jatkan tätä bussissa istumista. Edessä on vielä viisi tuntia tätä lajia. Ehkä tämä motivoi minut hiihtämään. Onneksi mukanani on Mika Myllylän elämänkerta, johon olen jäänyt aivan täysin koukkuun, enkä voi laskea sitä käsistäni. Kerrassaan mielenkiintoinen opus, joka valottaa hienolla tavalla huippu-urheilun ja hiihdon ydintä. Vedetään nyt tämä hiihtoreissu loppuun saakka oikein tyylillä ja perehtyen hiihtoon kaikilla mahdollisilla tavoilla! 

    

/Äm