Tästä siinä kaikessa on kyse!

Tiäks milt tuntuu, ku kello on 18 ja näyttää tältä ja sä tiedät, että sun, joka oot heränny aivan liian aikaisin aamulla, pitäis pinkaista vielä 2,5 tunniksi pilkkopimeään ja sateesta tulvivaan metsään (kuvassa parkkipaikan takana) juoksemaan mummokävelysauvojen kanssa mäkiä?

metsä

Tiäks milt tuntuu, ku sua vastassa parkkipaikalla on intoa puhkuva, ylipirteä hiihto-opettaja ja sä oot ihan sillai et miks pitää tunkea just tämän intoa puhkuavan, ylipirteän hiihto-opettajan kanssa just nyt kaikista maailman päivistä 2,5 tunniksi pilkkopimeään ja sateesta tulvivaan metsään (kuvassa parkkipaikan takana), kun ainoa mihin sä haluaisit itsesi ja tämän intoa puhkuavan ylipirteän hiihto-opettajan tunkea on alas sillalta johonkin jorpakkoon?

Tuntuu ihan hemmetin hyvältä.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ!

Hiihtourpolla meinasi tehdä eilen vähän tiukkaa ennen Letskin hiihtokoulun alkamista. Korvatakseni kaikki viime viikkoina polvivamman ja keuhkoputken tulehduksen takia väliin jääneet hiihtokoulukerrat, olin fiksuna tyttönä luvannut vetäväni kaksi tuntia putkeen yhdellä kertaa – niin TimmiMimmit kuin TehoTiimin treenit. Hyvä ajatus sillai kaukaa ja etäältä, mutta sitten totuuden hetkellä marraskuun synkimpänä ja kuolettavimpana päivänä idea ei enää tuntunutkaan niin innostavalta.

* * *

Huh, miten vaikeaa voikaan itsensä liikkelle saaminen olla näinä aikoina vuodesta! Pimeys painaa ja väsyttää. Voin myöntää, että jos ei olisi Letskin tiistaista hiihtokoulua Helsingin Paloheinässä, en olisi eilen saanut itseäni enää töiden jälkeen liikkeelle.

Mutta en voi sanoin kuvailla miten hyvä tuli heti, kun iskin sauvat käteen ja otin ensimmäiset askeleet. Liike iskeytyi kehoon, syke alko nousta ja iloinen jutustelu muiden koululaisten kanssa siirsi ajatukset pois pimeydestä. Energiaa niin keholle kuin mielelle. Me olimme kaikki taistelleet itsemme pimeyden ja väsymyksen yli ja nyt yhdessä toisiamme tsempaten viiletimme pitkin metsiä. Se, että ne olivat edelleen pilkkopimeitä ja sateesta tulvivia, menetti merkityksensä silla sekunnilla kun lähdimme liikkeelle.

Tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Juuri nyt.

Edelleen hiihtokoulun jälkeisenä päivänä energia virtaa. Töissä olen ollut tuottavimmillani kuin pitkiin aikoihin – en kai vain ole vähän innostuntukin?! Uskomatonta, mitä urheilu ulkoilmassa saa aikaan. Uskomatonta, miten vähällä olin jäädä paitsi tästä tunteesta.

Letskin hiihtokouluissa – lumilla tai ilman – on kyse juuri tästä: opista, kannustuksesta ja energiasta, siitä, että pääsee liikkeelle ja tajuaa miten tärkeä voima ulkoliikunnalla on. Me hiihtokoululaiset olemme tiimi, joka toinen toistamme tsempaten hyppää sysimustaan metsään, treenaa, nauraa, juttelee syvällisiä sekä imee hiihdon iloa ja oppeja itseemme.

skiteam

Jos olen ihan rehellinen, minä tajusin vasta eilen todella, miksi me Heidin ja Hannan kanssa olemme perustaneet ihan koko Letskin. Ei kyse ole todellakaan meistä itsestämme tai ainoastaan hiihdosta lajina. Kyse on tästä jengistä, teistä! Meistä kaikista! Siitä, miten innostuneet ihmiset saadaan kokoontumaan yhteen ja lähtemään liikkeelle rakastuen siinä sivussa hiihtoon ja oppien lajin saloja. Siksi Letski on perustettu. Ja minä olen ihan järjettömän kiitollinen juuri nyt.

Minä toivoisin, että sinäkin tulisit tähän tiimiin mukaan, ja siksi tarjoan sinulle nyt mahdollisuuden tulla tutustumaan ihan ilmaiseksi. Tiistaina 24.11. Helsingin Paloheinässä klo 18 starttaavat TimmitMimmit ja 19.15 TehoTiimi. Minulla korvattavaa aiemmista kerroista riittää vielä moneksi viikoksi, joten olen itse mukana molemmissa ryhmissä. Nähdään siis jommassa kummassa, eikö vaan? Pistä vaan viesti Hiihtokoutsi-Hannalle hanna@letski.fi, niin pääset mukaan! Lisää voit sivultamme www.letski.fi

/Ämmä, kuvassa parkkipaikan takana

Mainokset

Minä sanoin TAHDON, sanoisitko sinäkin?

Muistatko Letski-projektin, jossa olen mukana? Sen, jossa kaiken muun mahtavan lisäksi minun olisi tarkoitus oppia taas hiihtämään lähes kahden vuosikymmenen tauon jälkeen? Kerroin siitä joitakin aikoja sitten sinulle esimerkiksi näin: ”Hiihtourpo but still a Queen”.

Tänään kirjoitin Letskin blogiini näin. Haluan jakaa blogini kanssasi siksi, että minulla on sinulle kutsu hiihtotreeniryhmään kanssani!

Nyt meillä olisi mahdollisuus saada aikaan vaikka ihan ikioma MaiLifen hiihtotreeniryhmä! Mitäs oisit mieltä?

* * *

Minä olen nainen, joka on kokeillut elämänsä aikana jos jonkilaisia urheilu- ja liikuntalajeja. Kuntonyrkkeilystä tennikseen, polkujuoksusta body pumpiin – kaikki on jossain vaiheessa elämää testattu ja hyväksi koettu. En ole koskaan varsinaisesti sitoutunut yhteen lajiin tai treeniin, vaan hakenut monipuolisia muotoja liikkua. Jossain vaiheessa liikuntakeskuksen ryhmäliikuntatunnit alkoivat käydä liian tutuiksi, enkä enää innostunut siitä, että minun pitäisi sitoa itseäni johonkin tiettyyn aikaan tai paikkaan. Vaihdoin kuntosalin puolelle ja juoksemaan metsään, sillä sisäliikunnan lisäksi minulle heräsi kova tarve päästä ulos urheilemaan.

Nykyisin haluan liikkua niin pajon ja juurin silloin kuin itse voin ja haluan. Janoan monipuolisia ja kokonaisvaltaisesti kehoa liikuttavia lajeja. Rakastan luontoa, ja haluan olla ulkona mahdollisimman paljon. Treenissä haluan haastaa itseäni ja pistää omat kyvyt ja kestävyyden välillä äärirajoille. Toisaalta taas haluan nauttia rennosta liikunnasta ja raittiista ilmasta ulkona. Haen erinomaista kuntoa ja hyvää mieltä; haluan jaksaa, olla energinen ja voida hyvin. Tarvitsen myös haasteita, mahdollisuutta heittäytyä uusiin kokeiluihin. Siksi jatkuvasti tutkin mikä olisi minulle parhain tapa urheilla ja pitää itseni liikkeessä.

Ja ajattele, kaikki nämä vuodet! Kaikki nämä lajit, joita olen kokeillut! Yhtä en ole sitten kouluvuosien kohdannut silmästä silmään – hiihtoa. Vaikka juuri se olisi vastaus kaikkiin liikunnalle asettamiini tavoitteisiin.

Tästä syystä, kun Toppatakkinainen Heidi ja Hiihtomutsi Hanna keväällä kysyivät haluaisinko lähteä mukaan Letski-projektiin ja oppia taas hiihtämään, en voinut muuta kuin huutaa ääneen: ”TAHDON!!” Ja monta huutomerkkiä perään!

* * *

Mitäpä jos sinäkin sanoisit “tahdon”? Nyt tulevana tiistaina 6.10. klo 19.15-20.15 Helsingin Paloheinässä starttaamme nimittäin Hiihtokoutsi-Hannan kanssa uuden Letskin hiihtokoulun treeniryhmän. Se on 2-tason ryhmä, joka on tarkoitettu jo vähän treenitaustaa ja pohjakuntoa omaaville liikkujille. Sellaisille henkilöille (siis niin naisille kuin miehille) kuten minä, jotka kaipaavat haastetta ja monipuolisuutta treeniinsä ja haluavat ensi talvena päästä hiihtämään varmistaen, että tekniikka on kunnon lisäksi kohdillaan.

Haluaisin, että sinä tulisit mukaani! Hanna valmentaa ja me treenaamme – hiki- ja hurmostakuulla! Erityisen innostunut olen siitä, että hiihtoa voi treenata myös ilman lunta ja peruskunnon hiihtoladulle voi hakea jo ennen suksien laittamista jalkaan. Tällä me myös aloitamme tiistaina. Hanna lupaa tehotreeniä esimerkiksi intervallitreenein ja sauvajuoksuin, mutta hauskalla otteella. Treenaamme toki hiki hatussa, mutta emme tiukalla pipolla. Minä toivon, että saisimme mukavan treeniryhmän kasaan, jonka kanssa voisimme vaikka yhdessä lähteä talvella hiihtoretkelle! Ja me kaikki saamme myös harjoitusohjelmat hiihtokoulun ohella tehtäväksi omatoimiseksi treeniksi, joten luvassa on upean aktiivinen treenisyksy.

* * *

On tosi helppoa sanoa tahdon, sillä sinä pääset ensimmäiselle treenikerralle täysin veloituksetta. Sen jälkeen voit päättää liitytkö mukaan treeniryhmäämme, joka jatkaa treenaamista läpi koko syksyn ja kevään. Tutustumiskerran jälkeen voit ostaa 10 kerran treenikortin hintaan 150 euroa.

Hanna ja minä odotamme ilmoittautumistasi! Laita meiliä Hannalle osoitteeseen hanna@letski.fi ja tule mukaan! Jos et pääse Paloheinään, voimme aloittaa hiihtokouluja myös muissa paikoissa 2-tasonkin treenareille. Kerro meille, mihin haluaisit treeniryhmän ja kerää pari kaveria mukaan, ja meidän valmentajamme tulee paikalle!

12053106_10153392729194457_1196716994_n

Hiihto-Urpon on brassailtava sillä mitä on. Ja kun ei ole muuta, on joka kerta brassailutarpeen syntyessä palattava 80-luvulle. Aina kun hyppään suksille, on media perässä. Tämä muisto on Petäjävesi lehdestä joskus 80-luvun alusta… Tämän kuvan taustalla on pieni tragedia. Nääs tuo nainen, jota lehti tituleeraa äidikseni, ei suinkaan ole äitini, vaan Anitta-tätini. Ja joka kerta kun minun äitini näkee tämän kuvan, jaksaa hän muistuttaa tästä traagisesta virheestä. Edelleen, 30-vuoden jälkeen. Muistoja, oi muistoja!

Kohta luodaan uusia hiihtomuistoja! Kenties yhdessä sinun kanssasi?

// Hiihto-Ämmä, niin innoissaan!

PS. Voit siis toki kysyä myös minulta lisää hiihtokoulusta!