”Olet ihana” on kauneinta, mitä voi toiselle todeta! Milloin olet viimeksi sanonut niin jollekin?
Kokemuksesta voin kertoa, että saa vastaanottajassa aikaan pysäyttävän kiitollisuuden tunteen. Tällainen viesti kuulijalta tipahti aamulla studioon. En kestä, miten onnekas olen, kun saan työstäni tällaista palautetta!
Kunnia-asiani joka ikinen aamu on se, että saan ihmiset liikkeelle uuteen päivään hyvillä ja iloisin mielin – just nyt tuntuu, että tuo tavoite on tainnut onnistua.
On hyvin helppoa kertoa toiselle, että välittää – ystävyys on pieniä tekoja.
Kävin tänään jakamassa iloista mieltä ja ystävänpäiväyllätykseksi kuumaa mehua aamuliikenteessä lossilla Kuopiossa. Ihmisten ilmeet olivat iloisia ja reaktiot lämmittivät sydäntä. Koko päivän on ollut tämän johdosta hymy huulilla.
Ystävän voi yllättää milloin vain! Mitä sinä voisit tehdä, vielä ehdit tänäänkin? Hyvää ystävänpäivää, kultaiset blogiystäväni!
/Äm
On vähän takki tyhjä ja olo kummallisen kaihoisa – mutta sydän täynnä lämpöä ja mieli raukean onnellinen.
Syy tähän kummallisen sekavaan oloon on tässä:
Vieraita ja vapaaehtoisia Hyvän mielen lounaalla
Tänään järjestimme Hyvän mielen lounas -hyväntekeväisyystapahtumamme G Livelabissa Helsingissä. Se meni upeasti: paikalla oli 100 vanhusta ja parikymmentä vapaaehtoista. Nämä ovat kovin intensiivisiä päiviä ja sitä antaa aivan kaikkensa vieraiden viihtyvyyden ja hyvän mielen eteen. Jotenkin kumman syvältä kumpuaa halu varmistaa, että jokainen vieras lähtee kotiin tapahtuman jälkeen suuri lämpö mielessään ja hymy kasvoillaan. Ja siksi nyt vilskeen ja vilinän rauhoittuessa väsymys meinaakin viedä.
Kerron tämänkertaisesta tapahtumasta enemmän myöhemmin, mutta sitä odottaessa voit lukea tämän edellisen, marraskuussa järjestetystä tapahtumasta kertovan tarinani ”Pumppuhuoneen salaisuus”.
Tekstini lopussa kirjoitin näin:
Ihmiset ja voima, jota voimme toisillemme antaa. Yhteisten hetkien jakaminen, yhdessä kokeminen. Heikkoman auttaminen ja avun vastaanottaminen silloin kun on sen aika.
Tästä on kyse elämässä. Miksi se niin usein unohtuu arjen kiireiden keskellä?
Joka päivä on uusi mahdollisuus kohdata ja koskettaa. Aina ei tarvitse järjestää isoa tapahtumaa ja koota yhteen satoja ihmisiä. Tärkeintä on toiminta. Että tarttuu toiseen, koskettaa. Että jakaa omastaan.
Ehkä meillä jokaisella mukana rinnassa sykkii oma pieni pumppuhuone, joka on tehty sykkimään lämpöä toisille ihmisille?
Näillä sanoin kiteytän tämänkin päivän juuri nyt.
/Äm
Tämä herrasmies, Usman, Helsingin seudun liikenteen bussin numero 23 kuljettaja on minun uusi sankarini!
Tämä Usman-herra, hän toivotti mikrofonin kautta meidät kaikki matkustajat tervetulleeksi bussiin, luetteli matkareitin ja pysäkit sekä kertoi että päätepysäkille Ruskeasuolle saavumme ”noin kello 16 paikallista aikaa”. Hän hyvmyili kaikille ja jutusteli mikrofiniin myös matkan varrella. Kaikki matkustajat hymylivät iloisina ja olivat hyvällä tuulella. En ole koskaan kokenut vastaavaa Helsingin joukkoliikenteessä (enkä kyllä varmaan missään muuallakaan), maanantaiaamunahan jo kuvailin tuntojani Helsingin bussikulttuurista!
Miettikääpä tyypit oikeesti, miten helposti voi tuottaa toiselle hyvän mielen. Ja miten ihan pienet teot ja näkökulman muutokset totuttuun (kenelle bussikuljettajalle oikeasti tulee mieleen tehdä tällaista bussikuskinormista poikkeavaa?) voivat tuottaa valtavia seurauksia. Minä kävin kiittämässä Usmania ja kerroin haluavani jakaa hänen tekonsa teille. Aion myös kiittää HSL:ää tästä upeasta kuskista, ja kertoa, että hän ansaitsee työnantajaltaan erityiskiitoksen siitä, miten upeasti hän hoitaa työnsä.
Mitä pientä poikkeavaa sinä voisit tehdä tänään tuottaaksesi maailmaan hymyä?
Kiitos, Usman!
Oli vähän tiukka aamu. Ärsytti ja ahdisti. Itsetunto pohjamudissa. Niinpä päätin ottaa aikalisän ja aikaa itselleni; tökkäsin lenkkikengät jalkaan ja juoksin ulos, sillä tiesin, että tämä upea luonto saa minut rauhoittumaan ja juoksuun saan purettua negatiivisen energiani. Nappasin mukaan myös iPhonen kuulokkeineen, ja ajattelin päättää lenkkini meditaatioon. En ole ikinä ollut mikään juoksu- tai meditaatioihminen (toisin sanoen hermoni eivät riitä kumpaankaan), siksi jokseenkin kumallinen valinta. Mutta jotenkin viime aikoina nämä molemmat asiat ovat alkaneet kiehtoa.
Varbergin Apelvikenin uimaranta on upea, siellä on hyvä juosta ja rauhoittaa mieltään.
Olen päättänyt opetella meditoimaan. Minulle meditaatio tarkoittaa pysähtymistä (johon en ennen kyennyt ollenkaan), omaan kehoon menemistä ja hiljentymistä. Pysähdyin lenkin päätteksi rauhalliselle rannalle istumaan, tuijottamaan avomerimaisemaa ja kuuntelemaan paria ohjattua meditaatiota. 
Spotifysta olen hakenut erilaisia ohjattuja meditaatioharjoituksia, sellainen on minulle paras tapa opetella meditoimaan. Tänään kuuntelin tuijotellen tätä maisemaa muun muassa Santam Kaurin Guided Meditation for Self-Loven, suosittelen!
Äsken täyttävä kanasalaatti, nyt pikkukuppi kahvia blogin kirjoittamisen lomassa, ja taas näyttää maailma kirkkaamalta ja positiivisemmalta paikalta.
/Maija, zen ja jing ja jang ja kaikki tyyneyden ilmentymät yhdessä paketissa
MaiLife 