Tag Archives: ihmiskoe

Ihmiskoe: anna äppisi minun näppeihin! Digitaalisen itsensämittaamisen keinot, hyödyt ja tulevaisuus?

Posted on by

0

Äitini sai äitienpäivälahjaksi aktiivisuusrannekkeen, ja nyt se (siis äiti) on aivan sekaisin. Ja ehkä minäkin hieman, sillä yksi ikuisuusongelma on nyt ratkaistu. Äiti vastaa nykyään puhelimeen! Syy selvisi soittaessani hänelle äitienpäiväpuhelua: vaikka kännykkä olisi missä tahansa kassin pohjalla, eikä hän sitä kuule (kuten aina yleensä), nyt äidin ranne tärisee merkiksi puhelusta.

Oi siunattu digitalisaatio!

”Tarviitko sä kaikkia niitä tietoja, joita rannekkeestasi saat? Miten ajattelit hyödyntää sitä?”, tivasin häneltä puhelimessa kiinnostuneena.

”Nooohh… ennnn… oikein tiedä”, kuului vastaus.

IMG_3740

Kuva: Markus Kiili

 

AKTIIVISUUSRANNEKKEITA TAITAA TÖRÖTTÄÄ nyt joka toisen ihmisen ranteessa. Ja nämä rannemittarit ovat vain yksi tapa mitata ja selvittää omaa hyvinvointiaan tai suoritustaan.

Oi siunattu digitalisaatio!

Jos olen rehellinen, en ole itse oikein varma siitä, mitä näistä laitteista ja sovelluksista ajatella. Eikö enää riitä, että tyrkkää kaksi sormea kaulalle ja laskee näpeillään lyöntejä minuutin? Tai että puolen vuoden välein katsoo kuinka monta istumaanousua jaksaa vetää arvioiden siitä corealueensa kehityksen? Suoraan lautaseltakin voi kai tsekata, että siinä on täydellisen, ala-asteella opetetun lautasmallin kuva.

Ei. Näpit eivät enää riitä. Eikä tarvitsekaan, sillä mielenkiintoisia äppejä, siis mahdollisuuksia ymmärtää itseään ja kehonsa toimintaa paremmin on tarjolla. Jos minun kuusikymppinen äitikin seuraa itseään digitaalisesti, pitäisikö minunkin kiinnostua jutusta? Vai voinko edelleen olla se, joka luottaa sydämen ääneen välikappaleista viis?

suunto

Tällä viimekesäisellä pyöräilyhaasteellani, josta tämän kirjoituksen kuvat ovat peräisin, testasin jo suhteellisen innostuneena uutta Ambit3-kelloani (luitko jo, miten kävi polkiessani kylmiltään 350 km 3 päivässä, katso tästä lisää...). Vielä pitkään reissun jälkeenkin käytin kelloa treeneissäni, mutta en osannut hyödyntää saamaani tietoa kunnolla ja siksi into laantui.

 

OI SIUNATTU DIGITALISAATIO, minä ehkä vähän angstaan koko juttua.  Digi siellä, digi täällä, huudetaan ja hypetetään ja ostetaan laitteita ja ollaan cool – noin niinku kärjistetysti kuvattuna.

Hössötys digitaalisesta tulevaisuudesta on saanut aika isot mittasuhteet, vaikka digitalisaatio on jo täällä ja tarkoittaa lopulta kaikessa yksinkertaisuudessaan teknologioita ja ajatusmalleja, viitekehystä, jonka kautta esimerkiksi tuottavuutta ja tehokkuuttaa voidaan tarkastella sekä johtaa uudelle tasolle.*) Laite laitteen takia minua ei oikein innosta, mutta entä niiden mahdollisuudet? Vaikutukset? Hyödyt? Tavisihmisen arjessa? Jotta kiinnostuisin jostain, minun on ajateltava isosti. Ja nyt isossa kuvassa minä pohdin: Millä eri tavoin yksilö voi itseään nykypäivänä mitata ja miten hän voi saamaansa tietoa käyttää?

Tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääntyminen on digitalisaation varmasti suurin mahdollisuus. Kun yksilö mittaa itseään erilaisin keinoin, voisi ajatella, että saadulle tiedolle olisi käyttöä myös organisaatioiden tasolla. Mitä yritykset voisivat tehdä tällaisella yksilöä koskevalla datalla, jota monet meistä jo nyt tuottavat automaattisesti päivittäin? **)

Ja sitten on tietysti tulevaisuus. Palaavatko äpit tulevaisuudessa ihmisen näppeihin? Yhdistyvätkö kaikki nyt rakennetut aparaatit joskus joksikin ihmisen ihon alaiseksi tehomuistikortiksi, joka ohjaa ihmistä analysoiden automaattisesti hänen kehonsa?

_DS35105_netti

Kuva: Stepi Sundberg

 

PITKÄLLE AJATUSMATKALLE ja isoihin kysymyksiin äidin aktiivisuusranneke minut heitti…

Oikeastaan olen pohtinut tätä asiaa jo jonkin aikaa – myös muuten kuin pyöräilyn tai muiden urheilusuoritusteni osalta. Olen nukkunut viime aikoina jotenkin kummallisesti. Vaikka saatan olla untenmailla yhdeksänkin tuntia, silti väsyttää. Nukunko laaduttomasti? Olen ollut sairaana, viime viikkoinen treenileiri yhdistetyn maajoukkuuen kanssa ei ehkä tullut ihan parhaaseen saumaan, sillä kova treeni pitkitti flunssaani. Miten olisin voinut tietää, millä tavoin voin treenata, olisiko joku sisäinen tietokone voinut ohjata suoritustani? Ruokailuni puolestaan ovat olleet jo pitkän aikaa melko yksipuolisia. Kanaa, riisiä ja salaattia. Vähän suklaata ja samppanjaa. Johtuuko väsymykseni ja voimattomuuteni ruoan laaduttomuudesta? Miten minun tulisi syödä?

Ja kuukautiset sitten! Niiden lähestyessä minusta tulee ihmiszombie. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tämä naisen kuukauden riemukkain aika vaikuttaa mieleeni ja selviytymiseeni arjessa. Ja se mieli, appropoo… Tunteita laidasta laitaan. Aivan liikaa. Miten erilaiset mielentilat vaikuttavat suorituskykyyni tai tehokkuuteni ?

Näistä monen mittaamiseen taitaa jo löytyä ratkaisu. Millaisia ne ovat? Ja millaisia ratkaisuja on juuri nyt kehitteillä?

mä ja batman

Batman ei juuri viime kesän urheilusuorituksessa mittareita tarvinnut, mutta entä me muut kuolevaiset; miten äpit voisivat auttaa meitä tuntemaan itseämme (ja toisiamme) paremmin? Kuva: Stepi Sundberg

 

MINÄ EN TIEDÄ. En ymmärrä. Mutta kiinnostaa kovasti.

Koska en ymmärrä, on pakko selvittää. Koska en tiedä, haluan hahmottaa. Koska mieli kulkee jo tulevaisuuteen, haluan luodata: miltä digitaalinen itsensämittaaminen voisi tulevaisuudessa näyttää ja kuinka paljon terveempiä, tehokkaampia ja onnelisempia meistä voisi tulla mittaamalla ja hyödyntämällä saamaamme tietoa oikein?

Siksi haluan tehdä nyt ihmiskokeen!

Haluan kokeessani perhetyä siihen, miten digitalisaatio vaikuttaa tavisihmisen elämään ja tehostaa sitä – siis sitä millaista hyötyä suoritusta ja hyvinvointia mittaavien digitaalisten sovellusten käyttö ja kenties erilaisten sovellusten käytön yhdistäminen tuottavat yksilölle? Lisäksi haluan hahmottaa millaisia mahdollisuuksia yksilön itsensämittaaminen voisi tuottaa yrityksille ihmisten johtamiseen; millä tavoin yksilön erilaiset mittaustulokset kehon ja mielen toiminnasta olisivat relevantteja esimerkiksi heidän työyhteisöilleen?

Nyt etsin mahdollisimman monta ja erilaisia digitaalisia ratkaisuja ihmiskokeeseeni. Tarjoudun koekaniksesi! 

Onko yritykselläsi jokin ihmisen hyvinvointia tai suoritusta mittaava digitaalinen ratkaisu? Valmis tuote tai vasta betavaiheen äppi? Sillä voidaan mitata treeniä, ruokailua, hyvinvointia, hormonaalista toimintaa, unta – enhän minä oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea, sitähän minä juuri haluan tutkia! Tärkeintä on, että saisin mahdollisimman kattavan otoksen testiini, ja mikä hienointa: mukaan mahdollisimman monta ihan uutta juttua. Heitä siis omasi testiin tai pistä tämä postaukseni kiertämään edelleen sille, jonka ratkaisun kannattaa olla mukana. Laita minulle sähköpostia osoitteeseen maija@ilmoniemi.com, niin sovitaan tarkemmin testistä. Kokeen suoritan touko-kesäkuun aikana tutkien minulle tarjotut erilaiset laitteet ja aplikaatiot arjessani.

Olen tosissani. Tästä tulee hauskaa, mielenkiintoista ja erityisesti: tulevaisuutta luotaavaa, sillä sinnehän digipuheenkin pitäisi suunnata. Tässä sinunkin kannattaa olla mukana!

hauta

Siinä niitä tietoja siirretään, näpeistä äppeihin 350 kilometrin fillaroinnin jälkeen Norjan Altassa.

 

/Äm, odottaen innolla miten käy ja saadaanko ihmikoe aikaan

 

Tämä postaus ja huima ihmiskokeeni on osa Soneran ja PING Helsingin yhteistyötä, jossa tutkitaan digitalisaatiota. PING Helsinki on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin bisnessfestivaali, joka tuo yhteen yritysten viestintä- ja markkinointipäättäjät sekä sosiaalisen median sisällöntuottajat. Se järjestetään tämän viikon perjantaina, ja minulla on ollut suuri kunnia tulla valituksi mukaan tapahtumaan. Minun lisäkseni mukana on muuten aika komea joukko niin sisällöntuottajia kuin yrityksiä!

 

Tässä hyvää pohdintaa digitalisaatiosta: http://blogit.sonera.fi/category/uuskasvun-polut/

*) http://www.slideshare.net/Sonera/uuskasvun-polut-digitalisaation-lupaus-52535522/59

**) http://www.slideshare.net/Sonera/uuskasvun-polut-digitalisaation-lupaus-52535522/41

 

 

 

 

Kaikenlaista jyystöö – Somekuningatar.fi ja ihmiskoe

Posted on by

0

Onpas tänään paljon kerrottavaa. Ja tekemistä.

Koska ei jo muutenki oo kaikenlaista jyystöö, niin aina voi vetäistä yhden 28 päivän ihmiskokeen. Jotta saisin stressisuoliston kuntoon ja syksyn käyntiin hyvällä energialla, lupasin taannoin PT:lleni Tiialle kokeilla CellReset-puhdistuskuuria. Ja se käynnistyi tänään.

Kuurin pointti on käynnistää uudelleen aineenvaihdunta ja hormonitoiminta. Minulla on kaikkien näiden myllerrysten suerauksena tullut sellainen stressisuolisto ja tuntuu, että aina vähän väsyttää. Siksi Tiia ehdotti, että kokeilisin mitä myrkyistä, kuonasta, lääkejäämistä ja muista elimistöön kertyneistä haitta-aineista puhdistuminen voisi saada aikaan.

Ja sitten tällä pitäisi saavuttaa seesteinen ja tasapainoinen mieli. Mut tänään, kun on Day1, ni ei oo tämän tytön lähelläkään nähty piiruakaan seesteisyydestä. Hirveä ahdistus kun kaikki tuntuu niin hankalalta. Päätä särkee ja ketuttaa. Ensimmäinen viikko on kurinalaisin ja vaikein. Syömiset on hyvin tarkkaan ohjeistettu, ja voit uskoa, että se aiheuttaa minulle päänpuristusta.

Katsotaan miten tästä selviydyn, nämä kuurit ja paastot ei ole ikinä olleet mun juttu ja tää on eka kerta koskaan kun teen tällaista. Mutta halu voida hyvin on kova! Laihtua ei tarvitse, eikä tämä laihdutuskuuri olekaan, vaikka ylimääräinen turvotus kyllä varmasti lähteekin ja saa lähteä.

Yksi hyvä juttu tässä on se, etten saa täällä viikolla urheilla ollenkaan. Polveni kaipaa edelleen lepoa, ja nyt on ihan oikeasti maltettava. Tunnustettava kun on, etten oikein viime päivinä ole malttanut… Kuulithan eilen kävelyhaasteestani ja hyväntekeväisyyskampanjastamme? Sitäkin ajatellen on tärkeää, että jalkani olisivat kunnossa. Kohta pitäisi kulkea 50 kilometrin testilenkki.

Mutta hei: tulepa Snapchatiin seuraamaan minua, sillä sinne raportoin Instagramin lisäksi vähän säännöllisemmin fiiliksiä myös tästä ihmiskokeesta. Snapchatin oiva puoli on se, että sinne voi tehdä helposti videoita, joten pääset äsiksi todellisiin tunnelmiin.

11949805_10153327093269457_2126641404_n

Muun muassa tällaisia ajatuksia Snapissa eilen ja tänään.

 

Nyt tulee se toinen tämän päivän tärkeä asia: väsymys ja päänsärky johtuvat puhdistuskuurin lisäksi siitä, että rakensin yöllä (siis makasin sängyssä ja koetin nukahtaa, mutta koko ajan tunki tekstiä päähän ja minun oli kirjoitettava sitä ylös kännykkäni muistiolle) uudet nettisivuni. Eilen illalla ei siis todella ollut vielä mitään, mutta jostain alkoi puskea niin paljon ajatuksia, että muutaman tunnin unien jälkeen päätin rykäistä tänään kasaan uudet upeat sivuni.  Nyt on vähän ylikierrosta ilmassa.

Jos jossain toisessa paikassa haluat tänään Snapchatin lisäksi vierailla, käy tsekkaamassa minun SOMEKUNINGATAR-sivuni. Päädyin nimittäin siihen että tehdään nyt sitten jotain mitä ei ole ehkä koskaan aiemmin tehty ja rakennetaan bisnes somessa – olenhan Somekuningatar. Enhän minä halua viettää päiväkausia bunkkerissa hioen täydellistä hissipuhetta ja omaa erinomaisuuttani huutavaa nettisivua vain siksi, että ”niin pitää tehdä”. Se on nimittäin niin, että vanhat bisneksen ja työnteon lait eivät enää päde digitaalisella aikakaudella, vaan on uskallettava tehdä toisin. On käännettävä järjestys ylösalaisin sekä annettava tekojen ja toiminnan puhua puolestaan. Ja senhän minä tavallaan osaan.

Tervetuloa siis myös mukaan Somekuningattaren valtakuntaan! Somekuningatar-blogi on puhetta ammattitaidostani käsin; matkan varrella syntyviä ajatuksia sekä oivalluksia. Somekuningatar-sivulla tutustut vähän toisenlaiseen Maijaan ammatillisesta roolistani käsin. 

SomeQueen-logo2-kuningatar-instagram

Tästä tää kuulkaa lähtee. On fiilis, että syyskuusta tulee aika huima kuukausi! Toivottavasti myös sinulla!

/Ämmä

Yksinäisyyskoe

Posted on by

3

Tänään on ensimmäisten viikkojen kovin rankkasade. Jos yhdistettäisiin kahden painepesurin paineet, saattaisi se mielikuva juuri ja juuri riittää kuvaamaan tämän sateen raivoa. Ulos ei ole menemistä. Koira olisi pakko käyttää aamupissalla, mutta se ei suostu menemään ovesta ulos. Neiti.

Kello on kahdeksan aamulla, ja minä päätän tehdä kokeen. Aion viettää koko päivän yksin näiden seinien sisällä.

Huhuu, hurjaa, ajattelet. Yksin yhden päivän ajan. Mutta et ehkä ymmärrä vielä millä tasolla nyt liikutaan. Tämä maisema on kuin rakennettu yksinäisyyskokeelle. Ehkä osaan kuvata tämän sinulle tämän päivän mittaan. En osaa sanoa mistä tämä ajatus päähäni putkahti. Yhtäkkiä vain tunsin, että näin on tänään tehtävä. Voisin taas mennä viettämään aikaa muiden suomalaisten kanssa, mutta jotenkin tämä tuntuu nyt ihan valtavan tärkeältä.

* * *

Juon kahvia kukonpyllymukista. On maanantaiaamu ja mietin kaikkia töihin marraskuun apeudessa kiiruhtavia ystäviäni. Heillä on kiire, moneen paikkaan, sillä on maanantai ja maanantaisin on yleisesti aina kiire. On oltava. Ja minä olen täällä satojen kilometrien päässä enkä kuule tai näe muuta kuin sateen. Kattoa pyyhkivä vesi on kuin meditaatiomusiikkia. Sitä ei voi kuvata ropinaksi, sillä tämä sade ei ole sellaista romanttisen söpöä tasaista kesäsateen napututa kesämökin katolla kuullutkaan. Sellaista, jonka alla luetaan Aku Ankkaa ja levähdetään vilkkaiden auringonottopäivien lomassa. Tämä sade pyyhkii kaiken altaan. Sielunkin se vetää ihan tyhjäksi. Auringonkin se on vetänyt pois taivaalta. On harmaata ja hämärää.

Nyt minä aion katsoa mitä tämä rankkasade, pimeys ja yksinäisyys tuovat. Millaisia ajatuksia, tuntemuksia; miten maailma – minun täällä ja teidän siellä – peilaantuu tämän päivän perspektiivistä.

Kuva otettu 3.11.2014 klo 8.51

/Ämmä ja suhteellisen hämärät hommat

 

Olin 36 tuntia Big Brother -talossa

Posted on by

0

Eilen Suomessa alkoi taas uusi Big Brother -ohjelman tuotantokausi ja pakko tunnustaa, että katsoin netistä, kun nämä julkkisasukkaat astuivat taloon. Ohjelman katsominen jää kyllä tällä erää tähän, se on sanottava. Minulle Big Brother on kuitenkin tietyssä mielessä merkityksellinen ohjelma, sillä – jaettakoon tässä muisto menneeltä, vuodelta 2010 – olen itsekin viettänyt 36 tuntia Big Brother -talossa. Olin työni kautta mukana ohjelman testiversiossa, Big Brother Business Editionissa, jossa markkinointialan ihmisä kutsuttiin mukaan testaamaan ohjelman tuotanto.

bb1

Oltakoon ohjelmasta mitä tahansa, oli se aivan uskomaton kokemus, psykologinen koe, josta olen edelleen kiitollinen. Sellainen once in a lifetime juttu, johon kannatti lähteä. Se oli hieno mahdollisuus päästä rikkomaan rajoja turvallisesti; ohjelmaa ei lähetty televisiossa ja muut asukkaat olivat tavallisia saman alan ammattilaisia, joten tämä ei ollut sellaista televisiosta tutuksi käynyttä sekoilua. Varsinaiseen ohjelmaan en menisi ikinä, tehtäköön se selväksi.

bb2

Elimme ilman kelloja, ilman mitään kontrollia elämäämme annettujen ohjeiden mukaisesti. Olo talossa oli pitkästyttävää, tekemistä ei juuri ollut ja koko ajan vain odotimme, milloin kaiuttimista kuuluu Big Brotherin ääni. Uskomattominta kokemuksessa oli se, kuinka nopeasti hukkasimme ajantajun, ryhmäydyimme tiiviiksi porukaksi, ja kuinka isoiksi pienetkin asiat muuttuivat: kun ovi takapihalle aukesi, kun kutsu päiväkirjahuoneeseen kävi tai kun vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen saimme ruokaa. En ikimaailmassa uskonut, että kokemus olisi ollut niin syvä ja millaiseksi käytöksemme muuttuisi. En voi ymmärtää, miten kukaan voi olla talossa jopa kolme kuukautta! Minulle riitti hyvin tuo 36 tuntia.

bb3

Katselin äsken Big Brother -vierailustamme tehtyä nauhoitusta napatakseni tietokoneenruudultani muutamia kuvia tätä blogia varten. En voinut olla nauramatta; kaikenlaista sitä onkin tullut tehtyä! Tultu jopa moottoripyörän yliajamaksi….

bb4

bb6

bb7

Mutta kaikista mielenkiintoisinta oli nyt videota katsoessa huomata se muutos, joka minussa on tapahtunut. Olin tuohon aikaan aivan valtavan vilkas adhd-tapaus, ja tuntuu, että olen rauhoittunut paljon tuosta ajasta. Video oli hieno peili muutaman vuoden takaiseen minään ja minuun tänä päivänä. Ehkä minusta on tullut aikuinen…

bb8