Ihana Ina-koira löysi kotiin!

Minulla on tänään tällainen hymypäivä. Koitan satsata siihen, että hymyilen mahdollisimman paljon. Ei mitään sellaista yltiöpositiivisuusällötystä, minä kun kannatan kaikkien tunteitten ilmaisua, mutta vaan sellaista, että hymyilee. Ihan vaan hymyilee.

Tänään kaikista eniten hymyilyttää tämä tarina ihana Ina-koirasta. Pikkuterrieri karkasi omistajaltaan viisi kuukautta sitten ja nyt ihana Ina on löytynyt ja päässyt takaisin kotiinsa! Koiran omistajana Inan etsintää on ollut koskettavaa seurata. Ajatelkaa, että Inan kuvaa ja etsintäilmoitusta oli jaettu Facebookissa 18 000 ja omistaja oli saanut 125 Facebook-viestiä, 81 puhelua ja 37 tekstiviestiä! Aika hurja juttu! Huvitti, kun koiran omistaja Sini kommentoi Inan kiinniottoa kertomalla, ettei se ollut ihan suoraan mikään Lassie palaa kotiin -tyyppinen jälleennäkeminen. Sen voi tuollaisesta pikkuruisesta terrierinpötkylästä uskoa. Nämä terrierit, ne ovat aika itsenäistä sorttia…

ina

Sinin kuva Inasta

 

En voi kuvitellakaan että Hermanni katoaisi tuolla tavalla. Se käy usein mielessä (näkisitpä vaan millaista sen kanssa on joskus olla ulkona…) ja siitä olen usein nähnyt painajaisia. En tiedä kestäisinkö tuollaista viiden kuukauden etsintäoperaatiota ja epätietoisuutta! Miten sitä voikaan välittää tuollaisesta karvapallosta niin paljon! Onneksi se makaa tuossa vieressä turvallisesti ja tuhisee tyytyväisyyttään. Hymyilyttää.

20131013-094450.jpg

Pitkää ihmiset kiinni rakkaistanne! Ja hymyilkää!
/Maija, joka pussaa ja rutistaa Hermannia ja miettii miten miehellä menee Sveitsissä