Miten sä oot tänään?

Mä oon näin


Ristus, mikä viiden päivän huima duunikeikka takana! Kaikkeni olen tehnyt ja antanut.

Yksinkertaisesti mahtava reissu Seinäjoelle, mutta nyt on kyllä takki täysin tyhjä ja voisin nukkua kellon ympäri.

Niin. Miten sä oot? Toivottavasti yhtä onnellinen (vaikka väsynytkin) kuin minä!

/Äm

Posliininorsu

Muistatko, kun kerroin heinäkuussa nimipäivänäni posliininorsusta, jonka sain nimipäivälahjaksi joskus 30 vuotta sitten? Kirjoitin silloin tämän tekstin, jossa pohdin kiitollisuutta.

ARVAA MITÄ!?!?!! 

Löysin tuon norsun vanhempieni luota!!!

Katso!

  
Tuo se on! Vaaleanpunainen norsu, joka makaa rennosti kyljellään. Hassun näköinen ja melko vaatimaton, mutta silti minun rakkain aarteeni. Vuosikymmenten jälkeen se on taas minulla. Ja minä olen yhtä lapsenomaisen innostunut kuin pikkutyttönä tämän saadessani.

Kiitollinen. Lapsenomaisen kiitollinen minä olen tänään. Monesta syystä. Elämä on taas monin eri merkein muistuttanut minulle, miten uskomattomin tavoin se aina järjestää asiat juuri oikein. Uskomattomia asioita tapahtuu. Saat kuulla niistä aikanaan.

Mistä sinä olet tänään lapsenomaisen innostunut ja kiitollinen?

/Ämmä

Puna palaa poskille

Ai kamala. Tästä päivästä minulla ei ole yksinkertaisesti yhtään parempaa kuvaa. En yrittänyt edes Instagramilla parannella kuvankäsittelystä nyt puhumattakaan. Ei, en ole kuollut, vaikka ei se kaukana ollut. Eikä mitään eläimiä ole vahingoitettu tätä kuvaa ottaessa. Kävin vaan vähän pyörähtämässä salilla tekemässä tappotreenin rauhoitellakseni koko ajan kasvavaa kutkutusta…

tappotreeni

Alkaa nimittäin vähitellen puna nousta takaisin tämän tytön poskille, eikä vain urheilun takia. Olen innostuneempi kuin pitkään aikaan. Nyt en vielä kerro miksi, on pakko miettiä, onko tämä sellainen asia, jonka haluan tässä vaiheessa julkisesti jakaa. Mutta nautitaan nyt siitä, että elämä virtaa taas ainakin hetkellisesti. Painun takaisin duunailemaan sitä mitä tässä nyt duunailen. Palataan me huomenna!

/Ämmä, jiiiiiihaaaaaa!

Innostusilme 30 vuoden takaa

Tämä on huvittanut minua tänä aamuna

innostus

Ei sitä ihminen näemmä 30 vuodessa kovin paljon muutu. Tuo on minun innostusilmeeni.

Ja tänään olen suhteellisen innostunut. Varsinkin kun sain juuri tehtyä siivousoperaationi tässä kämppäni about 50 asteen trooppisessa helteessä. Iltapäivällä mennään kyläilemään kaverin luokse ja saattaa olla että tänään korkkaan kesän ekan Mattolaiturin. Siis Mattolaituri on ravintola Helsingissä niille jotka eivät tiedä.

Mikäs sinua tänään innostaa? Onko sinulla oma innostusilme? Ja oletko koskaan vertaillut vanhoja kuvia itsestäsi nykypäivään? Ei sitä kuulkaa ihan oikeasti ihmisen perusluonne ja -olemus kovasti muutu, vaikka joskus ihan yrittämällä yrittäisi. Minulle yksi tämän parin vuoden matkan isoimmista löydöistä on se, miten samanlainen olen nykyään kuin joskus lapsena. Että se lapsuuden riemu, uteliaisuus ja innostus ovat nousseet taas pintään, vaikka pitkäksi ajaksi yritin ne peittää kun piti olla vakava aikuinen. Ja silti juuri parhaimmillani koen olevani juuri tuollaisena. Vaikka muut pitäisivät ihan hölmönä.

Pelkään kertoa missä kävin tänään

Kävin taas visiitillä Göteborgissa. Ajattelin ensin etten kertoisi tästä käynnistä ennen kuin tiedän kuinka asian kanssa käy, mutta tuossa kotiin ajellessani totesin, että mitä ihmettä minä spennaan. Tämähän on elämääni! Ja siihen kuuluuvat kaikki nämä asiat; varmat ja epävarmat. En siis voi jättää tätä asaa kertomatta vain siksi, että pelkään menettäväni kasvoni jos asia ei toteudukaan. Miksiköhän sitä häpeää ja pelkää epäonnistumisen mahdollisuutta ja siitä julkisesti kertomista? Tuntuuko epäonnistuminen sitten vielä pahemmalta, jos on jo kertonut kaiken julkisesti?

koelaulu1

Matkalla koelauluun. Lupaan, etten ota jatkossa enää yhtään kuvaa ajaessani autolla.

Kävin erään lauluyhtyeen koelaulussa. Olen todella innoissani ja haluaisin niin kovasti päästä ryhmään mukaan! Ryhmä tekee erilaisia näyttämöprojekteja (yhdistää siis vähän teatteria ja musiikkia; juuri niitä asioita, joita rakastan!). Olo on nyt samanlainen kuin aina kaikkien koe-esiintymisten jälkeen: hyvin epävarma ja sekava. Laulu meni hyvin, ja esiinnyin varmasti oikein vakuuttavasti ja osasin perustella miksi minun kuuluisi olla mukana, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Hakijoita on useita, eikä raadin mielenliikkeitä ei voi koskaan ennustaa. Saan tiedon jo perjantaina. Jännittää! Pitäkää peukut pystyssä minulle!

koelaulu2

Göteborgissa juuri ennen koelaulupaikan ovesta sisään astumista

/Maija, jättää nyt tämän asian muiden käsiin ja iloitsee onpa tulos mikä tahansa

Ideoita, inspiraatioita ja innostusta

Miten voikaan olla mieli täynnä yksi toistaan innostavampia ideoita! Olen valtavan innostunut ja inspiroitunut juuri nyt. Tämä on minulle iso juttu: takanani pitkä ajanjakso, jolloin mikään ei ole kiinnostanut. Mikään ei ole tuntunut merkitykseltä. Mikään ei ole tuntunut miltään. Olin … Lue loppuun