Salaisuudet paljastuvat: Ämmän Polkasu over and out, tällä videolla kuulet totuuden

Päättyköön tämä Ämmän hullu polkasu -haaste näihin eläviin kuviin sekä rikkaisiin ja rakkaisiin muistoihin – onhan tämä Ämmän Polkasu -teema jo neljä viikkoa tätä blogia hallinnutkin. Kokosin tämän just sillee sopivasti kotikutoisen videon matkan varrella kuvaamistani pätkistä sinulle, niin pääset kurkistamaan ajatuksiin ja tunnelmiin matkan varrelta.

Kuinka kovaa Ämmää polkastiin? Eiku. Kuinka kovaa Ämmä polkasi? Ja ketä? Miten kosteisiin tunnelmiin päättyi kakkospäivä? Kenen kanssa pämpättiin ja kuinka paljon? Miltä näyttää Batmanin pylly? Mitä minä ajattelin sängyssä? Nämä kaikki, ja pari muutakin asiaa saat tietää, kun katsot tämän…

Hurja reissu, ja mielettömät muistijäljet. Kiitos rakkaalle polkuseuralleni Katrille, Super-Anniinalle, Bättikselle, Terolle, Pastorille ja Mehiläiselle sekä koko Meidän Bussille huoltojoukkoineen, joka taittoi pitkän, mutta ah niin viihdyttävän matkan yhdessä Etelästä Pohjoiseen.

Erityiskiitokset ansaitsevat Hi5Bikes ja Kona, Shimano, Pearl Izumi, Nutcase, Intersport Forum Helsinki ja Suunto – ilman teitä olisin edelleen matkalla. Pyöräni oli kuin unelma ja varusteet huippuluokkaa!

Ja hei muista: ensi vuonna SINÄKIN voit lähteä mukaan Hullun Polkasuun! Vuoden 2016 reissu suuntaa vieläkin pohjoisempaan, aina Norjan Nordkapiin asti. Voit olla varma, että minä kyllä muistuttelen tapahtumasta, kun sen aika ensi vuonna lähenee.

/Ämmä, toivottaen nautinnollisia katseluhetkiä ja kaunista viikonloppua

 

Mihin sinä haluaisit minut haastaa? Johonkin rajoja rikkovaan, heittäytymistä vaativaan? Ehkä rohkeaan repäisyyn tai mielikuvitukselliseen juttuun? Johonkin uuteen tai jännään vanhaan tuttuun? Hulluttelun hetkeen tai mielenkiintoiseen retkeen?

MaiLife Haaste on kutsuni sinulle heittätyä kanssani leikkiin. Opettaa minulle joku uusi taito tai laittaa minut pelkojeni äärilaidoille. Sinä päätät. Ja minä – niin, jos minulla on pokka – otan haasteen vastaan, suoritan sen ja raportoin siitä tekstein, kuvin ja videoin.

Lue lisää MaiLife Haasteesta tästä ja heitä kova haaste, niitä kaipaan nyt kovasti! Antaa palaa, game is on!

Tässä se nyt on: minun pehmustettu pyllyni!

Hei heinäkuu ja kesäihmiset! Miten menee auringonpaisteessa?

Tuossa männä päivänä minä julistin olevani sellainen hyvänolon treenaaja, jolle urheilussa tärkeintä on peruskunnon ylläpito ja hyvä meininki.

Ja ketut mä mikään hyvänolontreenaaja ole! Hitto! Tänään on ensimmäinen aivan täysin terveeltä tuntuva päivä. Ja minä hingun halusta vetää jonkun sikamaisen tappotreenin verenmaku suussa. Kostaa koko sängyssä maattu viikko koko maailmalle ja hiota silmät päästä. Mutta ei. Tiialta saamani eilisen ja tämän päivän treeniohjelmat on tehty mummoille. Ei minulle!

Niitä minä nyt kuitenkin kuuliaisesti olen noudattanut, sillä vaikka tältä tuntuu, niin maltti on valttia, ja Tiiaan on ammattilaisena uskominen. Nyt ei ole varaa hankkia mitään pahoja jälkitauteja, jotka tulevat helposti jos on liian ahne. Ja sitä paitsi, 36 minuttia (tuosta taitaa tulla) kuntopyörällä tuntuu jo takamuksessa (että good luck mulle vaan). Ja tänään sallittu tunnin kävelylenkin ja vatsatreenin yhdistelmäkin sai hien pintaan yllättävällä tavalla.

2treeni

Päivätreenini tupsahtavat Tiialta aina aamulla suoraan Facebookin viestinä. Siinä eilisen ja tämän päivän maltilliset treenini. Onhan tässä vielä viikko aikaa treenata…

 

Onneksi minä saan kuitenkin valmistautua edelleen mentaalitasolla. Nyt on sellaiset Shimanon ja Pearl Izumin pyöräilyvermeet hankittu, että ei luulisi ainakaan niistä jäävän kiinni. Forumin Intersportissa minua vaatteiden kanssa auttoi aurinkoinen Katri. Kyllähän siinä sovittettiin ihan mielettömän hyvältä päällä tuntuvia varusteita. Ja ihana Petterikin oli töissä! Hän laittoi uusiin pyöräilykenkiini lukot, jotta saan kengät ammattimaisesti kiinni lukkopolkimiin.

shimano1

Esittelen sinulle kyllä vielä paremmin kaikkia kamojani, odotapa vain. Nyt on vain niin paljon kerrottavaa yhdellä kertaa, etten tiedä miten päin olisi. Mutta tärkeimmät nyt tässä kuitenkin, nehän sua kiinnostaa… Minun pehmustettu pyllyni ja pyöräilyshortsini!

shimano2

Jos satut näkemään minut seuraavina päivinä, älä ihmettele jos kuljen nämä jalassa. Näyttää olevan tarpeen vähän totutella vaippahousuihin. Hassun tuntuiset jalassa! Mutta tarpeelliset. Luulenpa, että näistä shortseista tulee rakkain ystäväni reissulla! Sen berberirasvan lisäksi… Kuten sanottu, takapuolen ympärillä tämä haaste nyt pyörii. Kaikki muu näyttää olevan toissijaista.

iikanfillari

Treeni rullaa, fillarivaatteet on kasassa ja sitten se yksi ihanimmistä: TÄMÄ Kuningas odottaisi minua nyt Kuopiossa Iikan Pyörävarikolla. Ja TIETYSTI: fillarini kuvan sain Iikalta suoraan Instagramissa. Tämä on kyllä varsinainen some-polkaisu.

Ja somen voimaa tässä nyt vielä voitaisiin vähän tutkia. Kaikista tärkein kysymys juuri nyt on nimittäin se MITEN saadaan Kuningatar hakemaan Kuninkaansa KUOPIOSTA HELSINKIIN ja halaamaan Iikkaa ja koko pyörävarikkoa kiitokseksi ja koko Kuopiota? Olisi niin ihana päästä itse henkilökohtaisesti hakemaan Kuningas kotiin. Jos blogiani sattuu lukemaan joku bussiyhtiö tai VR (tai vaikka rekkayhtiö, tulinhan minä Norjastakin pois kalarekan kyydissä, muistatko tämän jutun?), niin suurella kiitollisuudella otan vastaan ideoita tähän riiuureissuun. Mutta jotenkinhan se Kuningas sieltä kotiin saadaan!

Vaikka jostakin näkövinkkelistä katsottuna saattaisi tuntua hullulta idealta ottaa fillari Helsinkiin noin kaukaa, kun se lähempääkin saattaisi löytyä, niin onhan se nyt niin että hullumpiakin juttuja on (kuten koko tämä Hullun Pokasu…). Ja jos kerraan Kuopiosta tulee fillaritarjous, niin eihän sitä avuntarjoajille sanota ei!

Nyt kun on taas terve, niin voi alkaa ratkomaan tätä tuota fillarinnoutopalapeliä.

Näin tää kuulkaa rullaa!

kamat

/Ämmä, ihmetellen tätä psykeedeliseksi muodostunutta kirjoitustaan ja hypäten nyt parvekkeelle nauttimaan heinäkuun ilta-auringosta – pyöräilyshortsit jalassa tietysti!

 

Fillaritreeni alkaa yläpäästä

Perjantai. Eipä täällä asiat kovin paljon eilistä paremmin ole. Tänäänkään ei treenata. Ilmoitin tilanteen Tiialle aamulla.

”Jos olo on yhtään kipeä, niin lepoa. Vasta yhden terveeltä tuntuvan päivän jälkeen on lupa liikkua. Nyt saat korkeintaan mennä istumaan polkupyörän päälle, mutta polkimien ei tartteis pyöriä. Nyt kun saadaan tää kunnolla taakse, ensi viikolla räjähtää sit!” , hän valisti minua.

No, eihän minulla ole vielä edes fillaria, joten se istumistreenikin jää väliin (sitäkin kyllä saisi tehdä pian, sillä viime päivät olen kuullut joka suunnasta eri asiantuntijoilta kuinka tärkeää olisi tuota alapäätä treenata ja totuttaa satulassa istumiseen).

Koska muuten en voi fillariprojektiani edistää, lompsin aamulla viimeisillä voimillani Intersport Forumiin ja kävin hankkimassa pyöräilykypärän. Oikeastaanhan tämä lähtee liikkeelle nyt aivan oikeasta päästä (siis päästä!), sillä ennen mitään muuta haluan varmistaa, että fillarireissuni on mahdollisimman turvallinen ja että pääsen elävänä maaliin ja takaisin kotiin.

Intersportissa valinta oli selvä: Kaistapäälle käy vain Nutcasen pyöräilykypärä. Eikä valintaan vaikuttanut vain kaistapäisyys, vaan myös se, että nämä Nutcase-merkin pyöräilykypärät ovat kuin taideteoksia, ja Somekuningattaren kuuluu näkyä ja kuulua! Yhdessä ihanan huippuasiakaspalvelija Petterin kanssa valitsimme minulle sopivan mallin ja kuvion

IMG_2834

IMG_2846

Suorastaan psykedeelinen kuvio. Mutta psykedeliaa tämä kypärän käyttö ei ole. Päävamma on tavallisin syy, joka aiheuttaa pyöräilijän menehtymisen. Ja siksi minäkin aloitin valmistautumiseni yläpäästä.

Viimeisimmissä tutkimuksissa ja tilastoissa vuodelta 2013 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä vain kahdella oli kypärä käytössä ja asianmukaisesti kiinnitettynä. Kypärää ei käyttänyt 21 pyöräilijää, vaikka se olisi eri todennäköisyyksillä pelastanut heistä joka toisen. Tutkimusten perusteella pyöräilykypärän käyttö vähentää kuolemanriskiä 73 prosentilla sekä pää- ja aivovammojen riskiä kypärän käyttö pienentää 63-88 prosentilla.

Ja vaikka seuraukset eivät olisi kohtalokkaita, päänvammat voivat silti olla vakavia, kivuliaita ja hitaita paranemaan. Vakavampia onnettomuuksia on joka kymmenes, mutta onneksi suurin osa pyöräilyonnettomuuksista on yksittäisiä kaatumisia, joista selvitään terveyskeskuskäynnillä. Aikuisilla päävammat syntyvät useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavimpia.*

Suomen tieliikennelaissa on suositusluontoinen pykälä, jonka mukaan pyörällä ajettaessa on yleensä käytettävä kypärää. Koska kyseessä on suositus, käyttämättömyydestä ei rangaista. Siitä olisiko kypäräpakko säätää lakiin, ollaan monta mieltä, mutta minä olen kuitenkin koko ajan enemmän sitä mieltä, että kypäräpakko olisi hyvä ja sitä noudattamattomille voisi asettaa rangaistuksen. Kun sivusta seuraa tuota fillaristien menoa, joskus sitä oikein kauhistuu miten vaarallisia tilanteita varsinkin vilkkaassa kaupunkiliikenteessä tapahtuu.

Siksvarten mä oon nyt näin

FullSizeRender

Makaan täällä sairasvuoteellani uusi Nutcase päässäni. Fillaritreeniähän tämäkin, eikö?

Vauhdikasta viikonloppua, pikku pähikinäiseni ❤

/Ämmä, Pähkinätapaus, joka on ihan fiiliksissä uudestä Psykedeliakypärästä

*Lähde: Liikenneturva