Muista tämä!

Tänään minulla on sinulle vain yksi asia.

Tänään tahdon sanoa, että muista tämä. Muista tämä hetki, jossa olet nyt. Muista tämä päivä, tämä viikko. Vertaa sitä viikkoihin sitä ennen. Päiviin, jotka on kuljettu tähän.

Missä sinä olet nyt?

Minä olen tässä.

Miltä sinusta tuntuu juuri nyt?

Uskoisitko jos kertoisin totuuden: minä olen onnellisempi kuin koskaan.

Arvaisitko miksi?

Siksi, että tällä viikolla olen käsinkosketeltavasti tuntenut sen, miten elämä kantaa. Kuinka kaikki asiat, joista uskaltaa unelmoida ja joita kohti jaksaa määrätietoisesti kulkea, ovat mahdollisia. Kuinka elämä antaa oikeat asiat, vaikka välillä siihen ei uskoisi.

Tässä, juuri nyt tässä, tuo kaikki on käsillä. Muun muassa tällaisia asioita, on ollut käsillä minun viikossani.

Miltä sinun viikkosi on näyttänyt? Milllainen sinun viikonlopustasi tulee?

IMG_1653 IMG_1723 IMG_1710 IMG_1661

/Äm, joka lähtee huomenna Lappeenrantaan Jukolan viestiin yllä olevan näköisenä. Ai mitä ja miksi; just wait…

Uskotko elämän johdatukseen? Minä en.

Kertokaapa rehellisesti; uskotteko te elämän johdatukseen? Siis siihen, että elämä antaa meille juuri sen, mitä tarvitsemme ja mihin kykenemme? Että asiat, jotka vastaamme tulevat ovat elämän johdatusta oikeaan paikkaan. Minusta on alkanut tuntua, että ei sellaista johdatusta ole olemassakaan. Että kyynerpäätaktiikalla tässä on edettävä ja oltava kaikista röyhkein ja äänekkäin, jotta jotain saa. Tämä ei ole mitään itsesääliroskaa, vaan ihan todellista väsymystä ja kyllästymistä elämään: tässä on nyt sitä elämän johdatusta odotettu aika pitkään ja nyt alan todella tympääntyä! Mikään asia ei edisty, mikään ei ota tulta alleen; kun menen yhden askeleen eteenpäin,  joudun kohta palamaan vähintään kaksi taaksepäin. Olen ihan jumissa, en tiedä mitä voisin tehdä seuraavaksi. Tätä on vaikea selitää. Tiedän, että siellä nyt moni pyörittää päätään ajatellen miksi taas jaksan ruikuttaa. Mutta sitten kannattaa lopettaa tämän lukeminen nyt. En kaipaa jeesustelua. Kaipaan jeesusta; että jotain tapahtuu ja pian.

Minulla on hirveästi ideoita, jotka innostavat – asioita, joita haluan tehdä. Uskon itseeni, osaamiseeni ja näihin juttuihin nyt sataprosenttisesti! En epäile hetkeäkään, etten pystyisi näihin unelmiini. Olen vihdoin löytänyt sen palon ja poltteen, jonka kaksi vuotta sitten kadotin. Heittäydyin silloin elämän virtaan, mutta nyt en enää jaksa pyöriä tässä lammessa. Vaikka yritän lähes jatkuvasti ajatella positiivisesti (pieniä lipsumisia lukuunottamatta) ja innostua kaikista mahdollisuuksista. Mutta ei. Tuntuu vain, että maailma heittää päivittäin naamalle ämpärillisen kuraa. Tuntuu, että se ei ole puolellani. Haluaako elämä sanoa minulle, että olisi vain parempi luopua kaikista unelmistani ja tavoitteistani ja tyytyä vähempään? Sanonpa vaan sulle, elämä, että kannattais ottaa minut tosissaan; minusta on tähän! Että annapa vähitellen palaa – en haluaisi kadottaa uskoani johdatukseesi!

elämänoppikoulu

/Maija, joka istuu kiltisti elämän oppikoulussa – mutta enää vain hetken ennen kuin aloittaa kapinan!