Perspektiiviä

  
Otin tämän kuvan tasan vuosi sitten, muistatko? Tarkalleen tänään oli ensimmäinen päivä Pohjois-Norjassa, kun aurinko nousi horisontin ylle kahden kuukauden pimeyden jälkeen. Hullu tunne nähdä kaivattu aurinko, muistan se edelleen. 

Ja kun miettii, että viimeiset kuukaudet Las Vegasin seikkailullani en ole muuta nähnytkään kuin auringon… antaa vähän perspektiiviä. Kovin kiitollinen olen, että saan kokea elämää erinperspektiiveistä. Toivottavasti voin jakaa jotain siitä kanssasi. Sillä elämä on täynnä erilaisia näkökulmia. 

Millainen sinun näkökulmasi on ollut tänään? Kauniita unia ja auringon paistetta huomiseen, ystäväni!

/Ämmä

Mainokset

Varjoja

Tiedätkö, mitä minä olen tajunnut elettyäni monta kuukautta Pohjoisen kaamoksen keskellä ilman aurinkoa?

Sen, miten outoa on kun maailmassa ei ole varjoja. Pohjois-Norjassa se, ettei aurinko noussut horisontin ylle tarkoitti varjojen kuolemaa. Sanotaan, että kuu tekee ihmiset hulluiksi, mutta minä taidan seota nyt varjoista. Viime päivät olen seissyt suu auki ulkona ja ihmetellyt auringon maahan langettamia kuviota. Sitä, kun valo sihtaa sälekaihtimen kuvan seinälle. Tai kun ulko-oven avatessa kuistin varjo tunkeutuu sisälle taloon. Ja sitä, kuinka pitkä voi olla se ihmisen hahmo, joka seuraa perässä juuri ennen auringon painumista mailleen.

En ole ennen tajunnutkaan miten paljon mielikuvituksellisempaa ja monisävyisempää elämä on kun on varjoja. Oletko sinä koskaan ajatellut?

IMG_9693

Aurinko!

Kalastajat olivat ottaneet tänään kuvia merellä. Jos katsoo ihan tarkkaan nenä kiinni kuvassa tai suurennuslasilla, voi nähdä aivan pikkuruisen millin sadasosan kokoisen keltaisen pisteen horisontissa. Jos on rutkasti mielikuvistusta, voi kuvitella että se on se. SE!

Aurinko!

Siellä se on. Aurinko nousee kohta taas Pohjois-Norjassakin. Se, että näemme sen rannaltakin, kestää vielä hetken, mutta siellä se nyt todistetusti on. Pahin on voitettu. Kaamos on ollut rankka kokemus. Tänään panin merkille, että kaamosvaloa riittää jo iltapäiväkolmeen asti. Se on suuri muutos, synkimmillään pimeys laski joukukuussa jo puoli kahden maissa. Tunnin lisävalolla on valtava merkitys. Mieli on paljon kirkkaampi, tuntuu että päivässä on enemmän tunteja, eikä iltapäivällä jo tunne tarvetta painua yöunille.

Minä olen koukuttanut koko päivän. On ollut ihanaa tehdä töitä. Ennen kuin mitään muita ratkaisuja tapahtuu, minä jatkan kuten suunniteltu on: työskentelen kalastaja-Tomin apulaisena. Töitä on seuraaviksi päiviksi niin paljon, että sunnuntaihin asti vietän käytännössä katsottuna kaiken aikani koukutustuvalla. Se tuntuu hyvältä. Tärkeintä on, että kalastajani pääsee merelle. Minä etenen nyt päivä kerrallaan ja katson miten jatkossa käy.

Aurinko tuokoon mukanaan vastauksen.

aurinko

Tältä näytti tänään aamulla koukutustupani ovelta. Enteilee aurinkoa.

 

 

 

Voiko sankari luovuttaa? Kun hullulta alkoi loppua usko…

Tänään kalastajat ovat saattaneet päästä merelle. On saattanut olla päivä, jolloin myrskyä on vähemmän kuin muina päivinä. Tämä tarkoittaa, että minulle saattaa olla töitä luvassa seuraaviksi pariksi päiväksi.

Saattaa myös olla, että ei ole.

Myrsky alkaa taas huomenna ja saattaa olla, että se jatkuu parikin viikkoa eikä töitä ole. Tällöin saattaa olla, että minä en enää jaksa.

Saattaa myös olla, että vaikka töitä olisi, minä en niitä jaksaisi tehdä. Saattaa myös olla, että jaksan.

IMG_9351

Tässä olen minä eilen. Kävin koukutustuvalla netissä, kun kaikki vaan räjähti päälle. Hassua oli se, että olin vahingossa painanut kameran nappia ja ottanut tämän kuvan itsestäni. No, se on se sielunmaisema nyt.

 

Luovuttaminen.

Sitä minä mietin nyt.

Jos joku heittäisi minulle nyt Suomesta mielettömän työtarjouksen, suuremmalla todennäköisyydellä tarttuisin siihen ja tulisin takaisin kuin jäisin tänne.

Siihen on tultu. Minä olen aivan loppu. Pää ja keho surisevat ylikierroksilla. Niin on ollut jo monta vuotta. Muutoksia, sopeutumista uuteen, äkillisiä käänteitä. Hetkiä, jolloin ajattelee, että nyt alkaa pieni, varma suvanto, kunnes taas tulee uusi yllätys ja uusi sopeutumistaistelu; tilanne, jossa tuntuu, että minulla ei ole mitään kontrollia. Että olen vain jonkun ulkopuolisen armon varassa: saattaa olla, että myrsky laantuu, saattaa olla, että ei.

Mutta jokaisen taistelun minä olen päättänyt voittaa. Sopeutua. Mukautua. Olla sankari.

Nyt minä en vaan enää tiedä, voinko voittaa tämän taistelun. Voinko mukautua kalastajakylän elämään, sen karuun arkeen? Onko minun suvantoni sittenkin jossain muualla?

* * *

Luovuttaminen.

Minä mietin, mikä on luovuttamisen äärilaita.

Se on hullu usko.

Hullun usko.

Hullunusko. Hullu-usko.

Hulluusko?

Milloin hullunusko loppuu ja on aika luovuttaa?

Loppuuko usko hullulta?

Kuinka hullu on oltava, jotta usko loppuu? Kuinka hullu on oltava, jotta luovuttaa? Kuinka luovuttaja on oltava ollakseen hullu?

Voiko hullusta tulla luovuttaja? Luovuttajasta hullu?

Loppuuko hulluus?

Milloin?

* * *

Kontrolli ja ulkopuolinen armo. Äärilaitoja nekin. Minä taistelen sitä vastaan, että joudun olemaan ulkopuolisen armon varassa, mutta toisaalta tarvitsen sitä enemmän kuin mitään; en halua olla riippuvainen, mutta samalla toivon salaa, että joku tulisi ja ratkaisisi vaikeat tilanteet. Antaisi armon siemenen. Se varpunen siellä pienen pirtin portailla jouluaamuna.

Sankari.

Hullu.

Äärilaitojako?

Milloin sankarista tulee hullu? Milloin hullusta sankari? Voiko sankari olla hullu? Entä hullu olla sankari? Kuka on sankari?

Voiko sankari luovuttaa?

* * *

Mikä on hullunuskon ja luovuttamisen välimaa, kultainen keskitie äärilaitojen välillä?

Onko sellaista?

Saattaa olla. Saattaa olla, ettei ole.

On vain tämä hetki.

IMG_9371

Keskipäivän valo Støssä. Hermannin kanssa tänään päivittäisellä tutkimusretkellämme luonnon muutoksia tutkimassa.

  IMG_9372

Hulluus! Se ehkä on iskenyt. Olen lukenut tuon ylle kirjoittamani tekstin nyt monta kertaa, enkä tajua itsekään kaikkia kysymyksiäni. Saattaa olla, että niihin löytyy vastaus, saattaa olla että ei.

Osaatko sinä vastata?

Täällä mennään nyt päivä kerrallaan. Mietitään sitä kysymystä, kuinka pitkään hullu usko kantaa ja minun kannattaa olla Støssä. Töitä on luvassa jossain vaiheessa, mutta milloin, sitä ei tiedä kukaan. Minä mietin voimieni riittävyyttä. Kaamos on kaapannut niistä viimeisetkin. Jaksanko edes tehdä töitä? Katsotaan mihin seuraavat päivät vievät.

Tällainen on nyt sielumaisema täällä. Siitähän minä lupasin sinulle raportoida; kuinka ihmisen sielunmaisema muuttuu, kun vuodenajat vaihtuvat.

Hullua viikkoa sinulle!

/Äm.

Lempeä jouluolo

Huomenta! On ihan jouluolo. Ollut jo monta päivää. Sen tämä kaamos saa minussa aikaan; tuntuu, kuin jokainen soluni olisi hidastettu. Tekee vain mieli maata sohvannurkassa kynttilän valossa, syödä joulutorttuja ja nukkua kellon ympäri.

Aamut venyvät pitkiksi. Ei sitä viitsi repiä itseä sängystä vastoin omia voimiaan kun nyt ei ole pakko. Täällä oppii lempeyttä. Jos koko ajan syyttäisi itseään laiskuudesta, aikaansaamattomuudesta, tehottomuudesta tai alati ylösalas rullaavista, vaihtuvista tunneskaaloista, ei täällä olosta tulisi mitään.

Täällä oppii katsomaan omia tunteitaan vähän kuin ulkopuolelta. Olemaan lempeä itselleen tietäen että ihan jokaiseen mielen myllerrykseen ei tarvitee lähteä mukaan. Tunteiden voi vaan antaa tulla ja mennä. Silloin on paljon helpompaa.
Jos minä olisin lähtenyt mukaan jokaiseen pääni sisäiseen höpötykseen viime päivinä, olisin jo lähtenyt pois täältä. Viime päivinä on ollut paljon negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia, alentavia fiiliksiä. Epätoivoa, epäuskoa, epäluottamusta… Mutta minä yritän suhtautua niihin ymmärtäväisesti ajattellen, että ne kuuluvat nyt tähän vaiheeseen. Ei minun tarvitse taistella niitä tuntemuksia vastaan. Jossain vaiheessa ne taas muuttuvat toisiksi. Jossain vaiheessa kaamoskin loppuu.

Ehkä tämän kaamos on meille pohjoisen ihmisille annettu siksi, että oppisimme lempeyttä?

* * *

Støssä oli joulujuhla. Joulupukki jakoi lapsille herkkupaketit ja joulukuuseen sytytettiin valot.

10841413_730300620402238_2089601716_n 10841650_730300237068943_2081221566_n

Se on jokavuotinen perinne. Kokoontua kylätalolle koko kylän voimin. Tanssia kuusen ympärillä ja järjestää suurarpajaiset.

IMG_7987 IMG_7999

Arpajaisia Norja tuntuu rakastavan. Niitä pidetään täällä kaikkialla. Se on hyvää kaamosviihdettä: ostetaan numeroliuskoja ja sitten jännitetään kuka saa hedelmäkorin. Lempeää jännitystä! Se riittää minullekin nyt.

* * *

Leppoisaa päivää sinulle. Mihin asiaan voisit suhtautua tänään erityisellä lempeydellä?

/Äm, joka siirtyy nyt sohvannurkkaan

Støn todellisuus ja karmaiseva haaste

Voi kunpa osaisin kuvailla sinulle miltä täällä näyttää. Saattaisit ymmärtää miksi, vaikka kyseessä on lopulta toivottavasti vain muutamien mittainen katko töissä ja palkan tulossa, olen ollut kuitenkin vähän harmissani töiden loppumisesta. En tiedä olenko osannut kuvata riittävällä tarkkuudella sitä, miten pieni paikka Stø on. Ja miten eristyksissä täällä olen kaikesta muusta maailmasta. Etenkin sitten kun muut suomalaiset lähtevät pois ja jään tänne yksin. Kun ei ole autoakaan. 

Kirjoitin aiemmin, että kun katson ikkunastani ulos, näen koko kylän. Se ei ollut liioiteltua; kun katson ikkunastani ulos, todella näen kaiken mitä täällä on nähtävää. Kalastusrakennuksen, jonka ympärillä kaikki pyörii. Eräs ihminen Suomesta kyseli minulta onko Stø Boxing Clubilla näkynyt ketään kivannäköisiä poikia. Viittasi ehkä näihin aiempiin kohtaamisiini kuntosalilla Helsingissä. Se oli suloisen hellyyttävä kysymys. Minua vähän nauratti. Hän ei ehkä ihan ollut tajunnut, että kuntosalini täällä ei tarkoita ihan samaa kuin Suomessa. Se on minun ja työkaverini Teemun itse rakentama. Ei siellä muita käy. 

Jos kelit jatkuvat tällaisina, se, mitä näen ikkunastani, saattaa jääda myös ainoaksi kokemuksekseni ulkopuolisesta maailmasta. Tuolla kelillä ei ulkona liikuta. Tuulee hullun lailla ja sataa taas sitä painepesuria. Myös kaamos mietityttää. Tämä myrskyinen pimeys, jonka vaikutuksista pääkoppaani en ole ollenkaan varma. Kun tekemistä ei ole, eikä pääse helposti lähtemään mihinkään, on mahdollista, että synkkyys valtaa hetkellisesti myös pääkopan. ”On mahdollista”, sanon, sillä en voi olla varma. Nyt on toisaalta aikaa levätä, lukea, kirjoittaa.

Sekään ei ollut liioittelua, kun sanoin, että Støn valot sammuvat ministerin päätökseen. Ne ovat tehneet sen ihan kirjaimellisesti. Joinakin päivinä meillä ei ole täällä katuvaloja lainkaan. Niitä ei ole varaa pitää koko ajan päällä. Paikallinen naisten muoostama ”Valoklubi” kokoontuu kerran kuussa yhteen tekemään käsitöitä, joita sitten myymällä kerätään rahaa katuvalojen ylläpitämiseen.

Tein taannoin sen yksinäisyyskokeen. Muistatko? Luvassa voi olla yksinäisyyskoetta kerrakseen.

shoppailu1

shoppailu3

Mutta hei, ainakin yksi rajanylityskoe on nyt taas tiedossa. Sellaiselle on aikaa. Ja koska minä talousahdinkoinen yllytyshullu en osaa sanoa ei, niin nyt minut on haastettu. 

Ei nimittäin voinut Samppanjapissis kuvitella, että ensimmäiset vaateshoppailut Norjassa tehdään kalastuskaupassa. Ostin sadevaatteet. Tämä varustus on hyvin keskeisessä roolissa siinä, mihin minut on haastettu. Voin kertoa, että selkäpiitä karmii ja oksettaa. Jos selviän tästä, kuulet huomenna lisää…

shoppailu2

/Ämmä, toivoen jäävänsä henkiin…

 

 

 

Tajunnanvirtaa päiväunien jälkeen

Luojalle kiitos päiväunista! Jos en olisi äsken ottanut tunnin nokkaunia, voi olla, että tänään ei liiemmin olisi tekstiä blogiin syntynyt.

Tänään ketuttaa. Puhtaan yksinkertaisesti ottaa pannuun. Tämä tilanne. Älä käsitä väärin, en ole yhtään epoätoivoinen tai huolissani, ainoastaan väsyneen tympääntynyt. Haluaisin vain tehdä töitä. No, tänään on kyllä lepopäivä tullut hyvin tarpeeseen, viimeisen viikon rankka työputki painaa, mutta noin yleisemmällä tasolla haluaisin, että taas huomenna lompsisin tuohon kokutustupaan ja tekisin töitä kuten tarkoitus oli.

Mutta toisin kävi. Nyt pohdin päätäni puhki mitä voisin alkaa tehdä. Olen todella yllättynyt kuinka rennosti tilanteen otan. Ehkä se johtuu, että viimeisiin vuosiin suhteutettuna tämä tuntuu kuitenkin aika pienelle. Epävarmuuttakin näemmä oppii pistämään mittasuhteisiin ja sietämään. Siitä olen kovin onnellinen tänään.

Päiväunet olivat todella makoisat. Kaamos alkaa selvästi tuntua. Tässä kun on aikaa tunnustella omaa kehoaan ja sen tuntemuksia, huomaa, että kai se ihminenkin on eläin muiden joukossa. Tuntuu, että pitäisi vetäytyä kohti talvea. Syödä ja nukkua. Välttää kaikkea turhaa ponnistelua. Olla yksin karhunkolossaan. Tänään aion tehdäkin niin. Levätä yksin kotona.

Ehdin käydä koiran kanssa lenkkeilemässä juuri ennen pimeän laskua ja rankkasateen alkua. Täällä on taas myrsky. Vaikka meidän kalastajamme Tom saisikin vielä lain puolesta kalastaa, ei sää anna periksi. Hänkään ei ole täällä moneen päivään. Perjantaihin asti on luvattu huonoa säätä.

riekko1

Tämän päivän kuvasaldo on heikohko. Tuossa on Hermanni lenkillä, se on juuri haistanut riekon.

 

Minä odotan, että viime päivien tapahtumien ja nopeiden muutosten aiheuttama myllerrys aivoissa laantuisi, ja saisin jonkin selkeän idean siitä, mitä seuraavaksi olisi hyvä tehdä. Vielä se ei tunnu onnistuvan. Mutta silti luotan. Että kaikki järjestyy oikealla tavalla. Ei sitä muuta ihminen voi. Huomaan, että kun uskallan ajatella nyt näin, vältyn valtavalta määrältä turhaa stressiä ja ahdistusta, joka voisi pahimmillaan sekoittaa pääni ja viedä voimani täysin.

Kyllä minä silti olen miettinyt tänään paljonkin, että mikä ihme tämän kaiken tarkoitus on. Jälleen kerran olen pohtinut, että miksi oikeastaan olen täällä. Siksi olisi niin tärkeää olla töissä; ettei ehtisi liikoja miettimään, antaisi vaan mennä. Koska niinä päivinä kun tekemistä on, kaikki on ihan selvää.

Tiedätkö muuten mikä on ehkä hienoin näky koskaan? Se, kun kotka leijuu ilmassa kovan tuulen kannattelematta räpsyttämättä siipiään. Sellaista näkymää minä tuijottelin tänään pitkään. Jotain maagista noissa linnuissa on. Ehkä sillä, että kotkat näyttäytyvät minulle nyt niin usein on joku tärkeä merkitys.

Täällä on pimeää ja sade ropisee kattoon. Millaista sinulla siellä on?

riekko2

Ja tuossa on se riekko. Sillä on vähän hommat sekaisin. Se on nimittäin vaihtanut jo värinsä valkoiseksi talvea varten, mutta ei raukka tajua, että lunta ei ole ja että me nähdään se vain entistä paremmin. Lintu seisoi vain paikoillaan ihan meidän lähellä, eikä liikkunut mihinkään, vaikka Hermanni haukkui ja repi hihnaa vieressä. Riekko-parka luotti siihen, että sen väri suojaisi sitä…

/Äm, sellaisella tajunnanvirralla mennään tänään

The thing called life

Good morning, welcome to the thing called life
Good morning, dont you let it pass you by
We laugh, we cry and then we dry our eyes,
We fall, we rise, ready for another try.
– Will I Am

thingcalledlife2

Tänään Støssä ei aurinko enää nouse. Siis tietysti myös kuvainnollisesti, se eilinen kirjoitukseni huomioiden, mutta ihan konkreettisestikin.

Kaamos!

Aurinko ei enää nouse horisontin yli näillä leveyksin. Nyt olemme onnekkaita, sillä viime päivinä sää on ollut kostea ja ilmassa leijuva sumu heijastaa valoa uskomattoman upealla tavalla. Minä olen ollut yllättynyt siitä, mitä kaamos oikeastaan on. Vaikka aurinko ei tavoita silmiämme, silti valoa on hetken aikaa päivästä. Se on tällaista.

thingcalledlife1

Laiskasti horisonttia tavoitteleva aurinko heijastuu pilviin, ja tuottaa vähän valoa meille. Kyllähän se tästä vielä seuraavina viikkoina pimenee, mutta aivan pilkkopimeässä täällä ei eletä.

Eikä mielikään ole pilkkopimeä, aurinko nousee pään sisälläkin, vaikka kalastajat ovat viime yönä tehneet viimeisen retkensä merelle tänä vuonna. Minä heräsin aamuyöstä satamaan saapuvien laivojen surinaan. Se oli hienoa. Kuuntelin hetken kalastajien saapumista rantaan ja nukahdin uudelleen.

Uusi päivä alkakoon! Tervetuloa, The thing called life!

❤ æm

Outo kaamospäivä

Tänään on ollut omituinen päivä. En pysty kiteyttämään nyt mitään sanoiksi. Täytyy vähän kirkastaa ajatuksia. Mutta omituinen ja outo on nyt olo. Löysin tämän mietelmän ottamieni kuvien joukosta. Se on kuvattu Sortlandin kylässä, jossa aina silloin tällöin käymme.

midnattsol

Hyvin vapaasti suomennettuna siinä sanotaan, että ”kyllä se keskiyön aurinko paistaa läpi koko vuoden kun vaan katsot riittävän tarkasti”.

Just mun fiilis tänään, outona kaamospäivänä.