Uusi vuosi, uusi kalastuskiintiö

Vaikka kaikki muu olisi (ja onkin) elämässä epävarmaa, niin yhdestä asiasta on täysi varmuus: uusi vuosi on katkaissut ministerin pitkät kynnet eivätkä ne enää pääse sorkkimaan meidän soppaamme!

Uusi vuosi tarkoittaa täällä uutta kalastuskiintiötä. Tänään on satamassa kuhissut, kun kalastajat ovat pyörineet tutkimassa tiluksiaan ja sitä miltä merellä näyttää. Voisinpa veikata, että heti kun sää sallii, merelle käy suuri ryntäys.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/b9e/55593472/files/2015/01/img_9324.jpg
Tässä on tämän päivän tärkeimmät. Päivän kalastuskiintiö.

Piha täynnä kalastajien autoja, se on se tärkein. Keittiön ikkunastani kuvasin.

Tai ehkä tärkein on se, että keksin asetella nämä kaikki kuvat yhteen kuvaan, sillä niiden kaikkien lataaminen erilisinä tähän blogiin olisi täältä koukutustuvan kökkönetistä mahdotonta. Arvannet siis, että nettiä minulla ei edelleenkään ole…

Koiran kanssa ollaan nyt kahtena päivänä tutkimassa maisemia, eilen siellä tutulla pienen pirtin portailla sekä tänään Dronningrutalla ja todettu, että talvi on sulanut kokonaan pois. Katsotaan saadaanko lunta vielä tänä talvena. Ei ainakaan jos pitkään on vielä +7 astetta.

Tänään näin kaupan pihalla palolaitoksen johtoauton ja se pisti naurattamaan: sitä kutsutaan täällä kommandoautoksi. Minusta kommandoautin pitäisi kyllä olla musta. Koko auto takalasia muoten musta ja edessä vain tuulilasi, josta näkisi läpi. Kommandoauto.

Sitten käytiin näiden kulmien viihdekeskuksessa eli Asvon kirpputorilla. Löysin sieltä nokkahuilun ja olisin halunnut ostaa sen, mutta jotenkin ajatus kirpputorilta ostetusta nokkahuilusta yökötti. Sen sijaan ostin tuon kirjan. Sen on kirjoittanut mies, joka ainoana maailmassa on valloittanut Pohjois- ja Etelänavan sekä Mount Everestin ja purjehtinut Atlantin yli, Kap Hornin ympäri sekä sieltä Antartikselle ja Galapagokselle. Että siinä on tälle Rampe Jentallekin ehkä jotain opittavaa. Etenkin, kun kirjan nimi on ”Kaikki mitä en oppinut koulussa”.

Sellainen päivä se. Nyt minä käyn vielä töihin, koska minullakin raksuttaa uusi vuosi ja uusi kalastuskiintiö.

Viikonloppuja!

/Äm, joka tuntee hienoista energiavajeen ja väsymyksen aiheuttamaa luovuuspuutistilaa ja hihittää edelleen kommandoautolle.

Stop, sanoi ministeri – ja sitten meistä tuli työttömiä

Tämä nainen ei ole kovin suuressa suosiossa Støssä tällä hetkellä. Hän on Elisabeth Aspaker, Norjan kalastusministeri. Ministeri  on juuri ilmoittanut, että kalastus loppui nyt. Tämän vuoden kalastuskiintiöt ovat hänen mukaansa täynnä ja ensi yönä klo 0.00 siimat on nostettava merestä. Maanantain jälkeen koljaa ei enää saa nostaa merestä.

Fiskeriminister_Elisabeth_Aspaker

Kuva Wikipedia

Tieto iski yllätyksenä ja shokkina Støhön. Koko kylämme on nyt lamaannuksen vallassa. Täällä oltiin siinä tiedossa, että vuosittaista kalastuskiintiötä olisi jäljellä vielä puoli miljoonaa kiloa ja töitä aina jouluun asti. Mutta ministeri sanoi ”stop”, ja kaukana meidän arjestamme tehdyn poliittisen päätöksen johdosta Støn valot sammuvat huomenna.

Me ollaan nyt sitten työttömiä.

* * *

Rannikkolaivat, ne joilla täällä Støssä kalastetaan, luokitellaan pituuden mukaan. Jokaiselle kokoluokalle annetaan vuosittain rannikkolaivastokiintiöstä oma ryhmäkiintiö, siis vähimmäismäärä, jonka kukin alus saa kalastusvuoden aikana kalastaa. Koko kiintiötä ei kuitenkaan jaeta, vaan osa jää puskurivarastoksi. Koska aina on passiivisia aluksia ja kaikki eivät saa kiintiöitään kalastettua, alusten on ollut mahdollista kalastaa viime vuosina lähes rajoituksitta. Tätä varastoa ministeri olisi vielä voinut käyttää ja antaa meidän tehdä töitä vielä muutama viikko lisää kuten aiempina vuosina. Kalastajat luottivat puskuriin ja siksi tilanne yllätti kaikki totaalisesti. Kalastusta voidaan jatkaa vastaa uuden kiintiövuoden alkaessa tammikuussa.

Vähän liian rajua toimintaa, ajatellaan Støssä. Aspaker haluaa kovilla otteillaan ohjata rannikkolaivaston toimimaan enemmän markkinoiden mukaan. Siten, että kalastettaisiin tasaisemmin; enemmän koljaa vuoden alussa sekä keskikesällä ja että turskaa säästettäisiin myös syksyyn eikä kaikkea kalastettaisi alkuvuonna. Ongelma on se, että turskaa ei näillä alueilla ole kuin lyhyen aikaa vuodesta. Syksyllä kalastajien on siis mentävä Ruijaan jos turskaa mielivät, ja se on aina pitkä reissu. Kahden kuukauden kesälomiaan kalastajat eivät taas suostu siirtämään loppuvuodeksi.

IMG_6545

Kyllähän täälläkin ollaan sitä mieltä, että kalastuskiintiöt ovat isossa mittakaavassa hyvä juttu, mutta näin ruohonjuuritasolla arvioidaan virkaintoisen, ensimmäisen kauden ministerin toimivan nyt vähän liian vauhdikkaasti ja yrittävän puskea muutosta liian nopeaan tahtiin. Mutta ministerillä on näytön paikka kaukana Oslossa ja otetteet kiristyivät nopeammin kuin meidän elämänrytmimme ymmärtää.

Yritysmaailman lait ovat kaukana kalastajien ajattelusta. Kalastus on elämäntapa, eikä moni osaa suhtautua siihen kuten yritystoimintaan. Tulevaisuudessa rannikkolaivaston on kuitenkin sopeutettava toimintansa kalamarkkinoihin ja luovuttava osasta periteisistä oikeuksiaan. Norja pienine rannikkolaivoineen on vielä toistaiseksi ainutlaatuinen tapaus koko maailmassa ja kovan muutospaineen alla. Stø puolestaan on täysin poikkeuksellinen koko Norjassa. Siimalaivasto ja sen aikaansaama elämäntapa on ehkä mahdollista säilyttää, mutta ei ilman rajuja muutoksia.

Toinen vaihtoehto, se ministerin ideologiaa lähellä oleva, on täysin vapaa kiintiökauppa, rannikkolaivaston kuihtuminen ja valtamerilaivaston vahvistuminen. Se täällä Støssä pelottaa. Miten käy siimakalastuksen?

elias

Tällainen pikku twisti tuli nyt tähän kohtaan vuottani Norjassa. Ehdinhän minä jo kokonaista kaksi viikkoa olla töissä… Minun kalastajani Fritz pakkaa kamansa ja puksuttaa Eliaksen kanssa pois Støstä. Toinen kalastajamme Tom saa onneksi jatkaa toistaiseksi, sillä hänen toimintansa kuuluu toiseen kiintiöön. Mutta hänenkin kalastuksensa voi loppua hetkenä minä hyvänsä. On hurjaa olla mukana todistamassa sitä miltä tuntuu täällä pienen ihmisen tasolla kun poliittiset päätökset vaikuttavat näin kouriintuntuvasti. Ehkä pieni napinpainallus ministerille, mutta hemmetin iso meille.

Nyt minä, kuten koko muu kylän väki, ihmettelen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kaikki tapahtui nopeasti vain parissa päivässä. Olo on hämmentynyt. Miten tästä eteenpäin?

Sto1

Seikkailemaanhan minä tänne tulin, ja nyt sitä seikkailua näyttää ropisevan oikein taivaan täydeltä. On asetettava taas ajatukset uuteen asentoon. Tappiomieliala ei auta, ja minulla henkilökohtaisesti on ihan varma olo siitä, että asiat järjestyvät oikein. Nyt saan aikaa jollekin muulle. En tiedä vielä mitä se on, mutta toivottavasti se lähipäivinä ilmaantuu. Nyt otetaan vastaan mitä tahansa työtä, sillä ei tämä juttu pyhällä hengellä kulje.

Varmaa on se, että Stø hiljenee nyt viikoiksi. Yhdellä sanalla saatiin yksi pieni kylä alas. Suomalaiset ovat lähdössä kotiin, ja niin tekevät kaikki muutkin tänne muualta tulleet. Sen olen oppinut näinä viikkoina, että kalastajakylän elämä on arvaamatonta. Elämme luonnon ja nyt myös politiikan armoilla.

Miten minun käy?

Se toivottavasti selviää seuraavien päivien aikana.

koukuttaja

/Ämmä, joka aikoo nyt hengitellä hetken ja toivoo, että huomenna kun menet töihin, maanantaivalituksen sijaan halaisit työkavereitasi ja pomoasi – ihan vaan siitä riemusta, että saatte tehdä töitä yhdessä

Jos kiinnostut enemmän kalastuskiintiöstä, lue tämä Laurin avustuksella rakennettu tietopaketti: Norjan kalastuskiintiöt – näin homma toimii. Myös tässä kirjoituksessa kalastusfaktat on tuotettu yhdessä Lauri Pietikäisen kanssa.

 

Norjan kalastuskiintiöt – näin homma toimii

Kokonaiskiintiö

Norja, Venäjä ja myös EU sopivat keskenään Luoteis-Atlantin kokonaiskalakiintiöistä. Kiintiövuosi on sama kuin kalenterivuosi. Kiintiöt perustuvat tutkijoiden ja viranomaisten tilastoihin ja arvioihin kalakannoista ja niiden kehityksestä.

Maakiintiöt

Käytännössä Norja ja Venäjä, jotka hallitsevat suurimmalta osin merialuetta, jakavat kiintiöt keskenään ja jättävät EU:lle vain pienen osan. Öljyn lisäksi norjalaisten enemmistö ei ole halukas antamaan valtaa kalavarojen päättämisestä EU:lle.

Koillisatlanttilaisen vaellusturskan tämän vuoden kokonaiskiintiö oli 993 miljoonaa kiloa, Norjan osuus 443 miljoonaa kiloa. Koljan kiintiöstä, 178 miljoonaa kiloa, norjalaisten kalastajien pyydettäväksi tuli 88 miljoonaa kiloa. Sinipallaksen kiintiö oli 19 miljoonaa kiloa ja Norjan osuus kahdeksan miljoonaa.

Laivastokiintiöt

Norja jakaa omat kiintiönsä rannikko- ja valtamerilaivastonsa kesken. Rannikkolaivasto on saanut viime vuosina 70 – 75% osuuden. Rannikkolaivasto operoi yleensä 12 merimailin rajan sisäpuolella tai sen tuntumassa ja luovuttaa saaliinsa tuoreena.

Laivaryhmäkohtaiset kiintiöt

Rannikkolaivat luokitellaan pituuden mukaan, jokaiselle kokoluokalle annetaan vuosittain rannikkolaivastokiintiöstä oma ryhmäkiintiö. Se perustuu edellisvuosien saalismääriin ja alusten määrässä tapahtuneisiin muutoksiin.

Laivakohtaiset kiintiöt

Laivakohtainen kiintiö tarkoittaa sitä vähimmäismäärää, minkä kukin ko. kokoluokkaan kuuluva alus saa kalastusvuoden aikana kalastaa. Lavaryhmäkohtaista kiintiötä ei kuitenkaan kakkia jaeta alusten kesken. Osa on puskurivarastona. Koska laivarekisterissä on passiivisia aluksia ja koska kaikki eivät saa kiintiöitään kalastettua, alusten on ollut mahdollista kalastaa eräitä kalalajeja viime vuosina lähes rajoituksitta. Varsinkin koljaa ja seitiä. Tätä kutsutaan nimellä vapaa kalastus toistaiseksi. Vapaa kalastus toistaiseksi voidaan keskeyttää lyhyellä varoitusajalla esimerkiksi laivaryhmäkohtaisen kiintiön tullessa pian täyteen.

Lisäkiintiö

Jos näyttää ennusteiden perusteella siltä, että jonkun kalalajin, laivastoryhmän tai laivaryhmän kiintiö uhkaa jäädä kalastamatta ja markkinatilanne/työllisyystilanne sen mahdollistaa, viranomaiset voivat nopeastikin antaa lisäkiintöitä. Tämä tapahtuu yleensä kalastajien ja kalanostajien sekä tutkimuksen edustajien kanssa käydyissä yhteisissä neuvotteluissa. Lisäkiintiö ei ole taattu kiintiö kuten alkuperäinen, vaan se voidaan nopeastikin peruuttaa jos laivayhmäkohtainen kokonaiskiintiö on täyttymässä.

Sivusaaliskiintiö

Viranomaiset voivat antaa tietyille saaliskaloille tietyissä tilanteissa sivusaaliskiintiön. Se ilmoitetaan prosentteina. Esimerkiksi nyt kun turskan ja seitin kohdalla vallitsee vapaakalastus ja koljan pyynti on lähes pysähdyksissä, koljaa voi kuitenkin olla saaliin mukana 25 %.

Kiintiöiden kauppa

Kiintiöt ovat kauppatavaraa. Käytännössä suurin merkitys on turskakintiöllä. Eri laivaryhmiin kuuluvat alukset voivat ostaa kiintiöitä joko omasta ryhmästään tai pienemmästä. Kuitenkin niin, että kokonaiskiintiö ei ole kolme kertaa laivan alkuperäistä kiintiötä suurempi.

Ryhmä 2

Ryhmä 2 tarkoittaa alusryhmää, yleensä pieniä, alle 11-metrisiä, jotka on tarkoitettu mahdollistamaan vähemmän aktiivisen sivuammattikalastuksen. Niille annetaan vuosittain hyvin pieni oma kiintiönsä. Tämä kiintiö jää yleensä suurelta osin kalastamatta. Käytännössä vapaan koljankalastuksen vuosina osa ryhmän 2 laivoista, kuten meidän kalastajamme Tomin Straumen-laiva, on voinut harjoittaa päätoimista kalastusta menestyksekkäästi.

Lähde: Lauri Pietikäinen