Somekuningatar goes Snapchat

Koska olen Somekuningatar, on minulla oltava hallussa kaikki kuumimmat somesovellukset. 

Ni six mut löytää nyt sit Snäpist.
Siis Snapchatista. Älä kysy mikä sen merkitys tai tavoite on. Mutta hirveän koukuttavaa se on. Latasin sovelluksen kännykälleni jo kuukausia sitten, mutta en ole oikein osannut sitä käyttää. Ja sitten viikonloppuna päätin, että tämä homma otetaan nyt haltuun – onhan Verohallintokin jo Snäpissä! 

Ihmiset sanovat, että Snapchatiin saa laittaa ihan aitoja, kiillottelemattomia kuvia ja nopeasti räpsäostyjä kuvia itsestä ja elämästään toisin kuin vaikka Instagramiin. En tajua tuosta mitään, sillä näitä samojahan minä olen tunkenut jo blogiini, Instaan ja Facebookiin aikapäivät. Niinku nyt tämän tänä aamuna Snäppiin…

  
Minulla on neljä seuraajaa! Hurjaa! Tästä tämä lähtee. Jatkossa aion viedä sinut Snäpissä ”behind the scenes”. Tule seuraamaan! Ei tiedä mihin päädytään vielä…

Huomenna viiltävämpää analyysiä elämästä. Ehkä. Aina ei jaksa. Suht haipakka päivä tänään.

Illan jatkoja, ilopillerit!

/Äm, joka vetäsee kohta päivän päätteeksi vielä pikku showt Snäppiin

Minä, kännykkä ja the teksti

Nukahdin viime yönä kello 5 ja olen nukkunut vajaat neljä tuntia. Eihei, en ole ollut juhlimassa, vaan olen koko yön maannut sängyssä kännykkäni kanssa. Olen kirjoittanut sillä muistiinpanoja. Aina yhden kirjoitettuani, työnsin kännykän lattialle sängyn alle ja aloin odottaa unta tulevaksi. Ei tullut uni, vaan taas seuraava ajatus, joka oli kirjoitettava muistiin. Ja sitten tämä taas toistui. Miljoona kertaa. Kännykkä sängyn alle, unen odotus, ajatus, kännykkä käteen ja muistiinpano. Lopputulos on se, että olisi kai ihan sama ollut vain olla hereillä koko yö ja kirjoittaa tietokoneella.

Viime päivät olen nakutellut muistiinpanoja kännykkääni ihan kaikkialla missä olen kulkenut. Höpötän ääneen ja naputan sanoja muistiin. Sanalla sanottuna katseet joita saan osakseni ovat… ihmetteleviä. Varsinkin eilen, kun muistiinpanoinnostuksissani törmäsin lyhtypylvääseen. Onneksi kuhmu otsassa on jo laskeutunut. Täytynee jatkossa varmistella, että vähän muistaa katsoa eteensä.

Joku teksti puskee nyt vain ulos minusta, enkä voi sitä pysäyttää. Sen on nyt annettava tulla, ja katsottava sitten mitä siitä syntyy. Mutta ei tämä pidemmän päälle ihan terveellistä taida olla. Kotona on ihan järjettömän kuuma ja hiki valuu pitkin käsivarsiani. Ilma ei liiku mihinkään. Koiran on paennut taas sängyn alle, siellä on vähän viileämpää. Huomenna pääsen onneksi mökille.

sängynalla

Siellä se Herra makaa kuumissaan sängyn alla. Tuon samaisen sängyn alla vietti kännykkäni viime yönä aina pienen lepohetken ennen kuin taas joutui muistiinpanonäpytykseni kohteeksi. Sängynalukseni on nyt siis kuumaa kamaa!

/Ämmä, jatkaa näpynäpyä

Pesunkestävä stressinpurkumenetelmä

Nyt kun on tää joulustressikin tulossa ja mitä kaikkee ahdistusta tässä meillä itse jos kullakin on, niin ajattelinpa esittää teille pari tuntia sitten testaamani stressinpurkumenetelmän. Tässä alla se vaiheittain:
1. Aloita sillä, että otat kännykän. Ihan sellaisen tavallisen matkapuhelimen, itse kokeilin iPhonea. Ja sitten ihan randomtilanteessa, kun stressihuippu jotenkin siinä räjähtää käsiin jostain hyvin tärkeästä syystä, niin lyöt itseäsi mahdollisimman kovaa päähän kännykälläsi.
2. Tämän jälkeen huudat sellaista Tarzan-tyylista suoraa huutoa (ei kivusta, vaan ihan tästä maailman paskuudesta johtuen) niin kovaa kuin pystyt puolesta minuutista minuuttiin, vähän omien äänihuulien keston mukaan. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa ettet sitten huudon jälkeen hetkeen pysty puhumaan mitään.
3. Sitten otat pikaspurtin makuuhuoneeseen ja heittäydyt sängylle mahallesi, pää koristetyynyjen väliin mahdollisimman syvälle. Itket siinä sitten viisi minuuttia lohdutonta itkua varmistaen, että olet niin syvällä tyynyissä, että joudut välillä kääntämään päätä saadaksesi happea.
4. Tässä vaiheessa sitten mies ja koira (tai ketä kullakin siinä lähellä on) säikähtävät niin armottomasti purkaustasi, että hyppäävät hädissään päällesi sänkyyn lohduttamaan. Yrität sinä siinä vaiheessa potkia niitä siitä pois vaikerrellen marttyyrimaisesti, että menkää pois, en tarvii teitä. Tai koiraa et potki pois, koska se on niin suloinen.
5. Nyyhkytät siinä vielä rauhassa hitaasti siihen asti kunnes itku loppuu etkä pysty hengittämään koska päälläsi makaa yksi mies ja yksi koira (jonka korva on suussasi).
6. Ja sitten vaan nouset sängystä ylös ja avot; on muuten järjettömän kevyt olla. Paitsi, että otsaasi jomottaa ja pakottaa, sillä siihen on kännykkäkäsittelyn tuloksena nousemassa komea patti.
Suosittelen kuitenkin! Saatan itse joutua kokeilemaan toistekin. Mietin, että mitenkähän tää menee tolla Jalkapallovaimolla, onkohan se kokeillu?

20131214-120008.jpg

/Maija, joka ei ehkä muistanut kertoa, että suoritti MBA-tutkinnon viime perjantain illallisella Klaus K:ssa