No. Mä nyt otin sen sitte itselleni. Tämän

Se oli siinä edelleen. Iso pino kirjoja oli sunnuntaina jätetty talomme ala-aulaan ja kaikki muut siitä olivat kelvanneet, mutta tämä siinä on kököttänyt monta päivää. Kukaan ei ole selvästi sitä halunnut. Ja sitä paitsi mä lupasin ottaa sen. Facebook-seinälläni kun käytiin keskustelua tästä kirjasta kun eilen linkkasin tämän Avokadopastahanna-blogini sinne ja kuva kirjasta näkyi noston kyljessä.

Minä: ”Nyt on tultu tähän pisteeseen: tarttis vähän sutinaa! Kun Avokadopastahannakin on jo löytänyt uuden miehen, niin olisiko minunkin jo aika nostaa pääni pastakulhosta? Kuinka nopeasti voi hypätä uuteen suhteeseen eron jälkeen? Tällaisiin asioihin tarvitsisin sinulta neuvoja…”

Elina: ”Ui, mä diggailen Karen Salmansohnia. Tuo kirja ei tosin ole tuttu..  Oikea aika on heti, kun ponnahduslauta on jälleen kunnossa, siihen ei ole aikamäärettä, sen ajatustyön saattaa tehdä nopeastikin.”

Minä: ”Olisko mun siis kannattanutkin ottaa tuo kirja? Sitä ei näytä kukaan haluavan, vieläkin lojuu tuolla alakerrassa.”

Elina: ”…tai sitten voit antaa sen mulle.. Kerään kirjoja..” 

Minä: Nonni! Mä nappaan sen ja luen ja sit annan sen sulle (ellen rakastu siihen niin, etten voi luopua)! Onpahan jotain tekemistä tässä sutinaa odotellessa.

* * *

Niin. Otin sitten kirjan ja luin sen takakannen ensimmäistä kertaa vasta kotiin päästyäni

Ni on nyt sitten kolmesataa sähäkkää sivua miehenmetsästysohjeita luettavana. En edelleenkään tiedä kuka kettuilee ja kenen kustannuksella, mutta jos joku vielä sanoo minulle, ettei usko merkkeihin, niin minä sanon takas että luepa tätä blogia vähän tarkemmin ja katsotaan sitten uudelleen!

/Maija, sutinaa odotellessa