Kevät suolla on kummallinen tapahtuma. Ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään. Kun yrittää katsoa miltä näyttää kevään saapuminen suolle, näkymä on hiljainen.

Mutta kun istahtaa hiljaa jängän laidalle ja pistää silmät kiinni, ymmärtää, että kevät suolla kuuluu.

Käki.

Kukkuu kaukaisuudessa kirkkaasti.

Tikka.

Koputtaa keloa käskevästi.

Metso.

Lehahtaa piilostaan lentoon liukkaasti.

Keväisellä suolla lintujen pesimäaika on nyt aluillaan. Ne ovat tainnee vähän pakoilla meitä, sillä muutamaa hanhea, joutsenta ja metsoa lukuunottamatta en ole nähnyt muita lintuja. Eilen muutama poro käyskenteli Martimoaavalla, mutta nekin pitäytyvät nyt poissa näkyvistämme.

Mutta äänet ovat kaikkialla. Ja kun istuu hiljaa jängän laidalla silmät kiinni, kuulee ne kovaa ja kirkkaammin kuin missään muualla.

Tuuli suolla on kummallinen tapahtuma. Kun istuu jängän laidalle hiljaa ja pistää silmät kiinni, jää tuulen vangiksi. Ei voi lakata kuulemasta, sillä sen kohina on valloittava. Ylitse pyyhkäisevä aalto, joka ottaa valtaansa koko suon. Riipaiseva viima, joka narisee puissa, puuskahtaa varvut vauhtiin ja viilentää hiestä märän vaeltajan. Keväisen suon tuuli ei anna armoa, vaan saattaa napata kiinni, ja heittää pitkospuilta suonsilmään.

Keväisellä suolla tuuli voi olla riipivä. Tänään se on vihmonut kovaa ja korkealta. Onneksi meidän työpaikkamme ei ole laakeimmalla aavalla, ja puut antavat meille suojaansa. Muuten olisi lähes jääkylmä.

Aimon perässä aamupatikoinnilla työpaikalle. Näistä kävelyistä on tullut suorastaan meditatiivisia. Lompsin Aimon perässä ja askeleemme kulkevat automaattisesti samassa rytmissä. Minä en mieti mitään, tuijotan vain kantoja ja lasken niiden rytmiä. Olemme hiljaa, ympärillä vain keväisen suon äänet. Hienoa!

Pitkospuutalkoot suolla on… kummallinen tapahtuma. Martimoaapa (ja työnjohtaja-Olli…) ei anna armoa, vaan kiskaisee meidät liikkeelle aamuseitsemältä. Tunnin suopatikoinnin jälkeen saavumme työpaikallemme, ripustamme eväsreppumme puunoksalle pois nälkäisten pikkueläinten tieltä ja tartumme hommiin.

Tänään työt alkoivat todenteolla. Eilinen vanhan pitkoston raivaustyö osoittautui vaivan arvoiseksi. Saimme eilen parisataa metriä huonokuntoista reittiä purettua ja tänään olemme voineet keskittyä vain uuden asentamiseen. Minä työskentelen Aimon ja Erkin kanssa. Olemme aloittaneet työn kunnostusalueemme alkupäästä ja talkooporukkamme loput kolme miestä aloittivat työskenteöynsä vastakkaiselta reunalta työskentelyn kohti meitä.

Tässä Erkin ja Aimon työnnäyte siitä millaista pitkospuiden asentamistyö on. Katso video, niin saat ehkä vähän kiinni miksi nyt habaa snadisti kolottaa.

Ryhmämme on löytänyt nopeasti hyvän rytmin tekemiseen ja homma alkoi tänäään jo sujua soljuvassa tahdissa. Pitkospuut naulataan kiinni ja minun tehtäväkseni on langennut naulaajan paikka. Tuntuu, että olen nakuttanut tänään miljoonia nauloja pitkospuulankkuun. Alan käsittää miksi tätä viikkoa on kutsuttu treenileiriksi. En tiedä osaanko ikinä kuvailla sinulle sanoin kuinka rankkaa työtä paksujen rautanaulojen hakkaaminen puuhun on. Kovaa ja tarkkaa hommaa on myös pitkospuitten asettelu: maasto on epätasaista ja tukipuut saattavat sukeltaa syvällekin suohon, joten välillä vie pitkiäkin aikoja ennen kuin ne saadaan suoraan ja tasapainoisesti paikoilleen. Ja sitten heiluu Maijan moukari ja uudet lankut nakutetaan nauloilla tukipuihin.

Ehkä jossain tänään onnistuttiinkin, sillä saimme yli sata metriä uutta pitkospuuta valmiiksi (tarkkoja mittauslaskelmia emme tehneet). Karkeasti laskin, että vähän reilut 20 metriä valmistuu tunnissa. Tänään siis aktiivinen työskentelyaikamme oli noin 5-6 tunnin luokkaa. Ja minun habani… No, sen voin sanoa, ettei tämän treenileirin jälkeen ole moista nähty.

Kummallinen tapahtuma tänään oli sekin, että paikalle lompsi Lapin Kansan toimittaja ja kuvaaja haastattelemaan.

Minä suolla olen erityisen kummallinen tapahtuma. Minä en näy, en kuulu. Minä katson, kuuntelen ja rauhoitun. Nakutan nauloja (yrittäen selvitä) nääntymättä. Seuraan kokeenempien ohjeita ja kuulen heidän tarinoitaan.

Istun hiljaa silmät kiinni jängän laidalla ja kuulen.

Sinä suolla olet mielessäni; tiedän, että tällä viikolla voin kertoa sinulle monta mielenkiintoista tarinaa, kun saan kokea tämän kaiken – kevään kummalliset tapahtumat suolla.

Tältä työmme jälki näyttää!

/Äm, jolla just nyt sama virsi kuin eilen: Heippa ja nukkumaan!