Välineurheilu ei ole väärin – parhaat polkujuoksukengät varmistavat juoksun laadun ja turvallisuuden

Vammani myötä olen alkanut arvostaa jalkojani aivan uudella tavalla ja huolehtia niiden hyvinvoinnista paremmin kuin koskaan aiemmin. Siksi erityisesti nyt, kun lähden ensimmäisiä kertoja treenaamaan alustalta hyvin vaihtelevaan maastoon, halusin satsata kenkiin todenteolla. En ole valmis ottamaan minkäänlaista riskiä sen suhteen, että huonolaatuisten tai poluille sopimattomien kenkien takia juoksun laatu kärsisi tai minulle sattuisi uusia vammoja.

On tärkeää, että kengät tukevat askelta ja soveltuvat maastoon. Erityisesti minun tapauksessani, kun luotto omaan juoksuaskeleeseen on polvileikkauksen ja sen kuntoutuksen johdosta vielä hutera, tarvitsen kengän johon voin luottaa ja jonka tiedän myös omalta osaltaan suojaavan minua mahdollisilta havereilta.


TAVALLAAN JÄNNÄÄ, ETTÄ näinkin aktiivinen ja paljon eri lajeja treenannut harrasteurheilija kuin itsekin olen, vasta nyt massiivisesta ja koko elämän mullistaneesta polvivammasta (lue lisää esim. tästä, tästä ja tästä) urheilukuntoon kuntouduttuani olen tajunnut varusteiden merkityksen urheiluun. Välineurheilu ei ole väärin! Toivon, että sinun ei tarvitsisi tätä asiaa tajuta vasta ison ureheiluvamman koettuasi, vaan muistaisit ilman kolhujakin satsata tärkeimpiin treenivarusteisiin.

Äärettömyyksiin ei tietenkään tarvitse mennä, ja juuri polkujuoksun aloittaminen on esimerkiksi hiihtoon (joka oli edellinen urheiluhaasteeni, katso tästä lisää) verrattuna paljon helpompaa, sillä varustemielessä kynnys aloittamiseen on matalammalla. Hiihdon aloittamista minäkin olin siirtänyt vuosikaupalla siksi, että hyvät varusteet vaativat vähän rahaa, mutta polkujuoksun voi aloittaa paljon huokeamman hinnan panostuksilla. Juoksuun sopivat ihan perus juoksuvaatteet, eikä siihen tarvita mitään erityisiä välineitä.

Tärkein ovat kengät.

Ja kyllä, olenhan minä ne jo nimennyt; ne ovat Sarvat. Sukseni olivat Karviset (karvapohjistaan johtuen nimetty). Jotenkin tämä karva- ja sarva-, toisiinsa niin kivasti rimmaava teema jatkuu välinevalinnoissani näissä urehiluhaasteissani.

 

SUURIN ONGELMA UREHILUKENKIEN valinnassa on minulle ollut aiemmin usein se, että jotenkin päädyn valitsemaan liian pienet kengät. Siksi nyt halusin kääntyä asiantuntijan puoleen, joka tietää mikä on olennaista kengissä. Valinnakseni päätyivät nämä Sarva Xero 4 W -malliset nastakengät. Minulle merkkinä ne ovat aivan uusi tuttavuus, ja siksi olenkin nyt mielenkiinnolla muutaman lenkin verran päässyt perehtymään näihin kenkiin.

Tutkimme myös kahta muuta mallia kumipohjaisista nappulakengistä.

Vasemmalla nastakengät ja kaksi oikeanpuoleista hieman erilaisia vaihtoehtoja kumipojaisista nappulakengistä.

 

Erityisesti polkujuoksussa keskeistä on se, että kenkä istuu jalkaan oikein. Poluilla jalat liikkuvat kengässä erilaisia esteitä ylitettäessä paljon enemmän kuin päällystetyllä tiellä. Kengät eivät saa hangata eivätkä painaa ja niiden tulee istua hyvin ja napakasti jalkaholvin kohdalta.

Nämä valitsemani kengät ovat suomalaiset, mikä on minulle tärkeä, myös ideologinen, kriteeri. Eipä sellainenkaan ole aiemmin tullut mieleeni, että suomalaisessa metsässä on omat erityispiirteensä, ja ainahan se on parempi, jos kenkien suunnittelun lähtökohta on juuri suomalainen metsä ja soveltuvuus sen ainutlaatuisille poluille.

Kengät täytyykin myös valita maaston mukaan ja mitä paremmin niiden valinnassa osaa arvioida tulevien reittiensä olosuhteet ja maaston muodot, sen paremmin kengät voi itselleen valita. Nyt päädyimme nastoihin, sillä aloittaessani juoksun metsissä on vielä paljon lunta ja jäätä eivätkä nappulapohjaiset kengät ole riittävät. Näillä voin juosta läpi kesänkin, mutta vähän kutkuttaa jo se, että pääsisi kokeilemaan ja vertailemaan nappulapohjaisten tuntumaa ja sopivuutta juoksuuni. Mutta liikaa en itsekään halua hifistellä, perushyvät kengät, joihin voin luottaa on kriteeristöni tärkein kohta.


ON SELVÄÄ, ETTÄ oikealla kenkävalinnalla juoksusta saa myös paljon enemmän irti. Kun satsaa kenkään, voi myös luottaa siihen, että jalka pitää ja kantaa. Itselläni on vielä vamman ja pitkän jalan käyttämättömyyden jäljiltä oikeat linjaukset hukassa, eikä askel ole ja tämä kenkä auttaa minua myös tukemaan askeleen linjausta. Ihmeitä se toki ei tee, ja valppaana täytyy olla koko ajan. Omassa juoksutreenissäni joudun keskittymään valtavasti siihen, että astun oikealla tavalla.

Tuntuma ensimmäisten testien jälkeen kenkiin tähän on erinomainen. Ensimmäisellä lenkillä tutkimme ja testasimme kenkiä Hannun kanssa tarkemmin, esimerkiksi niiden pitoa jäällä, joka oli kyllä ensiluokkaista ja sai ymmärtämään sen, miksi tavallinen lenkkikenkä ei suinkaan sovi poluille. Luulenpa, että tässä matkan varrella tulee vielä lisää ajatuksia myös kengistä ja varusteista, ja treenin edetessä kerron varmasti vielä niistä lisää.

Täällä Pohjois-Savon metsissä pääsee vielä näin huhtikuussakin kokeilemaan miten kivasti kengät toimivat, kun uppoaa lumihankeen.

Jos et muuten jo tätä juttua kuullut ”Näin liikkeelle polkujuoksussa huippusuunnistaja Hannu Airilan vinkeillä”  niin kuuntelepa se ja pääset mukaan ensimmäiseen treeniimme Hannun kanssa ja kuulet lisää hänen ajatuksiaan polkujuoksukengistä ja ensimmäisistä juoksutreeneistä.

Niin, ja tästä polkujuoksuhaasteestani lisää löydät täältä: ”Tule kanssani polkujuoksutreeniin huippuvalmennuksessa – matkalla Tahko Trailiin”

 

Juoksu jatkukoon!

 

Lähteet: Hannu Airilan haastattelu

Mainokset

Nimenantopäättelyketju ja alapään kypärä

Olen nyt kolme päivää treenannut kohti Hullun Polkasua. Tässä kohtaa alan ymmärtää miltä huippu-urheilijasta tuntuu.

Vaikka aurinko paistaa ja tekisi mieli olla mökillä laiturinnokassa juomassa kaljaa, ni ei.

Ei voi.

Koska treeni.

Tässä olen minä hetki sitten.

spinu

Spinningtunnin ainoa polkija.

Koska treeni.

Koska ei kalja.

Kävin koepolkasemassa uudet pyöräilykenkäni ja pyöräilyshortisini spinningissä. Shortisini olen nimennyt nyt Helmetiksi.

Koska kaikki rakkaat kamat täytyy nimetä, se vaan on niin.

Logiikka pyöräilyhousujen nimenannolle kulki tarkalleen näin:  

Tuo merkki, Pearl Izumi. Ni, tuo ”pearl”-sanahan on suomeksi ”helmi” (izumi on varmaan jotain japania, mikä ei kuulu minun sanavarastooni, joten se jää nyt tässä nimeämispäättelyketjussa huomiotta).

No.

Koska suomen kielessä sana ”housut” on monikko, on myös tietysti pyöräilyhousujeni nimi oltava olla monikkomuotoinen. Kuka nyt nimeää vain housujensa toista lahjetta?! Siksi nimi ei voi olla ”Helmi”, vaan sen täytyy olla loogisesti ajatellen ”Helmet”.

No.

Koska englannin kielessä sana ”helmet” puolestaan on suomeksi ”kypärä”, tämä nimeämispäättelyketju on aukoton. Yläpäälle minulla on jo kypärä (Nutcasellanihan on jo annettu nimi Pähkinätapaus).

No.

Koska nämä housuthan ovat alapaan kypärä!

Ni siks: tadaa, nimi Helmet!

Ni, sä saat tästä päättelyketjusta kiinni?

Eikä tuo nimi jää vain nimenantopäättelyketjuksi, vaan sitä nämä shortsit todella ovat: alapään kypärä. Ja tietysti todelliset helmet! Tunti spinupyörällä, eikä tunnu missään! Mitään! Paitsi todella miellyttävä lähes sillkkinen kangas, joka hyväilee ihoa. Höyhenenkevyttä menoa. En ymmärrä miksi en ole aiemmin tajunnut hankkia pyöräilyhousuja, sillä varsinkin aikoinaan kävin todella tiuhaan spinnaamassa. Nyt on takuuvarmaa, että ilman pehmustettuja housuja en satulaan nouse enää ikinä. 

Glossikengät ovat minulle tutut entuudestaan, mutta spinningpyörän päällä iski tänään pakokauhu: se pyörä, jolla fillarihaaste täytyy taittaa ei ole ihan ehkä näin jalat maassa -versio. Sehän oikeasti liikkuu eteen päin ja sivulle. Entäpä jos tulee äkillinen tarve pysähtyä? Saanko jälkani irti nopeasti? Kenkiä on päästävä testaamaan kunnolla ennen ensi viikon torstaita kunnon fillarin kanssa. Toivotaan, että Kuningas sapuu luokseni pian.

Näin vilahti sekin perjantai. Suuria ja merkityksellisiä tapahtumia yhden pienen oman elämänsä huippu-urheilijan elämässä.

Hyvää kesälomaa sinulle, jolla sellainen tänään alkaa! Kun tätä kirjoitustani rullailee silmien edessään, saattaisi äkkiseltään ajatella, että minunkin tekisi ihan hyvää aloittaa loma tänään. 

Mutta hei, olen jo todennut niin monta kertaa aiemmin, että tästä Ämmän Polkasusta on nyt minusta riippumattomista syistä muodostunut tällainen alapääviritteinen tapahtuma, joten en enää viitsi edes pahoitella tätä alatyylistä ajatteluani ja ilmaisuani. Ei voi enää mitään kun on pissat housussa, vai miten se sanonta nyt meni?

Ja sitä paitsi se on vitsikästä, sillai. Se alapäähuumori. 

Kaikille tasapuolisesti vitsikästä viikonloppua! Nyt ei tarvitse turhia mutristella, koska aurinko!

/Ämmä, koska ei kalja

 

Samppanjapissiksen piinaava paljastus

Se määrä ja syvyys, jonka minäkin olen teidän kanssanne syvimpiä asioitani jakanut ei tunnu miltään tämän rinnalla. Vitsailematta olen tänään joutunut kohtaamaan todella vaikean asian itsestäni ja menneisyydestäni. Sen itselleni myöntäminen ja paljastaminen sinulle tuntuu paljon pahemmalta ja hävettävämmältä kuin vaikka se, kun kerroin aikoinaan siitä miten mieleni romahti, ja jouduin hakemaan siihen apua tai puhuin köyhyydestäni pari viikkoa sitten.

Kengät.

On tämän päivän teema. Samppanjapissiksen kengät.

kengät9

Olen tänään lajitellut lähtövalmisteluissa kenkiäni poisheitettäviin, pidettäviin, myytäviin ja mukaan otettaviin. Hävettää. Minulla on aivan järkyttävä määrä kenkiä, joita suurinta osaa en ole edes käyttänyt vuosiin. Ne ovat vain seuranneet minua mukanani kaikissa muutoissa, siirtyneet asunnosta toiseen, kaapista kaappiin. Olen jopa raahannut Ruotsiin pariksi vuodeksi nämä kengät koskematta niihin lainkaan.

Rakastan kenkiä ja niin tulee varmasti aina olemaan, mutta tätä röykkiötä silmästä silmään tuijottaessa kyseenalaistuu hyvin käsinkosketeltavalla tavalla se mihin ihminen oikeasti tarvitsee kaikkea tavaraa jonka hän itselleen haalii. Miksi minä olen ostanut näin paljon kenkiä viimeisten vuosien aikana? Osaa olen käyttänyt vain kerran, pari. Mikä on ollut se tarve, johon näitä olen hankkinut?

Ei ainakaan se, että vanhat olisivat menneet rikki ja olisin tarvinnut uudet.

Sekö, että yksi sävy ruskeaa on nyt vain sattunut sopimaan paremmin siihen mekkoon jonka ostin, eikä missään tapuksessa se muutoin aivan samanlainen saapas joka kaapissani on jo ollut?

IMG_6903

Kun Samppanjapissiksellä (siis minulla) oli paha olla, se suuntasi kauppaan ja osti uudet kengät. Ja puseron. Ja monta. Mitä enemmän kaipasin itseluottamusta, varmuutta siihen, että olen hyvä ja näyttävä nainen, sitä korkeampikorkoiset kengät ryntäsin ostamaan. Ja välillä vaan puhtaasti pidin hauskaa ostamalla uusia popoja, sillä nautin siitä. Oli vain kivaa, että on jokaiselle viikonpäivälle (minun tapauksessani näköjään jokaiselle kuukauden päivälle) omat kengät. Oli vain yksinkertaisesti liian hyvän näköiset korkkarit, jotka piti ostaa.

kengät

Miksi  juuri ostaminen on joskus tuottanut minulle hyvän mielen? Vai oliko se onnea? 

Olen viimeiset pari vuotta elänyt murto-osalla kaikesta roinasta jota kappini pursuavat. Mutta silti tuntuu hirveän vaikealta sortata tavaroitaan ja luopua niistä. Miksi? Mistä oikeastaan pitää kiinni säilyttäessään tätä tavaramäärää? Ja mitä sitä alun alkaen tavoittelee hamstraamalla tätä kaikkea?

Ei ainakaan tätä häpeän tunnetta jota minä koen nyt kohdattuani tämä kenkäpaljouden. Niiden näkeminen, asettaminen riviin, laskeminen… Paljastuminen ja paljastaminen. Olen ollut aikamoinen tuhlari. Tarpeeton tuhlari.

kengät2

kengät3

Aamulla kenkävuoren keskeltä kirjoittaessani kysyin: ”Oltaiskohan me sun kanssa yhdessä sitä mieltä, että tämä muutto pois kaiken turhan keskeltä taitaa tehdä minulle aika hyvää?” Jo nyt, ennen kuin sitä olen oikeastaan vielä aloittanutkaan, muutto Norjaan vain rinkallinen tavaroita mukanani on opettanut minulle enemmän kuin monta aiempaa vuotta elämässäni. Koskaan aiemmin en ole ollut valmis kohtaamaan näitä kenkieni minussa aiheuttamia kysymyksiä.

Tuo maailma, johon olen kohta lähdössä, on jotain ihan muuta. Siellä kengät taitavat menettää vielä enemmän merkitystään. En taida arvatakaan mikä siellä odottaa. Mutta olen valmis kohtaamaan kaiken. Sen lupaan. Ja sinä saat seurata kuinka tämän  Samppanjapissiksen käy…

kengät1

/Maija, jonka vinkkaa, että kaikki kuvissa näkyvät kengät ovat kaupan, ja siirtyy seuraavaksi vaatteisiin kertoen että sillä osastolla asiat eivät juuri helpota. 🙂

 

 

Pink is my favorite color!

20140408-201659.jpg
Hienointa naisena olemisessa on se, että saa nauttia ihan hirveän pienistä asioista. Kuten nyt tästä pinkistä väristä, joka saa minut sekoamaan niinku päivittäin.

Tänään pinkkiä ovat lenkkarien lisäksi takki – ja kynnet!

20140408-203026.jpg

20140408-203039.jpg

Siis en tiedä sinusta, mutta minut nämä just tällaiset asiat saa ihan käsittämättömän onnelliseksi. Oikeastaan aika kivaa, ettei onneen tarvita muuta. Vaikka voihän tämä olla sinusta ihan älytöntä. Tai sitten tajuat täysin mistä puhun.

Muistatko muuten tämän Aerosmithin biisin? Pink? Minä olen nyt jo monta päivää hoilannut sitä. Jää päähän soimaan. Tässä sinullekin illan piristykseksi tämä ihana korvamato. Päivän MaiLife Voimabiisi. Sen myötä hyvän yön halaus sinulle, pikkuystäväiseni!

/Maija, jonka lempiväri on… oikeesti kyllä oranssi. Mut pinkki tulee kakkosena.