MaiLife Luontohaaste: kutsu minut luontoretkelle kanssasi!

Ehkä eniten Norjasta pois lähdössä on harmittanut se, että tällä erää tavoitteeni etsiä luontosuhdettani Pohjois-Norjan upeassa luonnossa jäi kesken. Halusin retkeillä luonnossa, oppia siitä – ihmetellä ja ihastua sekä palauttaa juureni maahan.

Luin tänään Keskisuomalainen-lehteä. Sen etusivulla törötti tämä juttu. Kuinka osuvaa; minä kun teen seuraavat luontoretkeni juuri Keuruulla!

luontohaaste

Luettuani tuon jutun oivalsin jotain: eihän minun tavoitteeni ”naisesta, luonnosta ja seikkailusta” tarvitse päättyä siihen, että olen nyt palannut Suomeen tai että en välttämättä kohta enää tee töitä suoraan luonnon parissa. Jotenkin sitä ihminen niin helposti jämähtää johonkin tiettyyn kaavan, jonka päähänsä rakentaa. Suomessahan on mitä upeampia mahdollisuuksia toteuttaa luontounelmaansa, retkeillä, seikkailla ja oppia luonnosta. Onneksi Norjaankin pääsen taas pian vähintäänkin lomareissulle ja voin sielläkin jatkaa tutkimusmatkaani. Luonto on mieletön ja upea voimavara, joka meille on annettu. Siihen pääsee käsiksi aivan kaikkialla!

Ja sitten minä keksin tämän: minullahan on tuo MaiLife-haastekin täällä. Nyt minä haluaisin sinun haastavan minut luontoretkelle kanssasi johonkin sinulle rakkaaseen ja tärkeään tai sinua muuten innostavaan paikkaan. Mitä siellä voisi tehdä, mitä haluaisit esitellä, mitä toivoisit minun oppivan? Tutkitaan yhdessä mikä on luonnon syvin olemus, mitä se voi meille ihmisille antaa ja kuinka me voimme palvella luontoa parhaiten! Ja minä saatan ottaa haasteen vastaan sekä kirjoittaa/tuottaa videota seikkailustamme. Sähän tunnet mut, saat minut varmasti kokeilemaan jos jonkinlaista, mielikuvituksella ei ole rajoja…

Yhteinen seikkailu alkakoon!

luontohaaste2

 

Aina ei tarvitse tietää miksi ja miten: Suomi kutsuu

Mikä on sinun supervoimasi? Se taito ja kyky, joka auttaa sinua selviäämään tilanteessa kuin tilanteessa? Se kovin vaihde, joka pistetään päälle silloin, kun on tosi kyseessä?

* * *

Viimeinen viikko on ollut vaikea. Vaikein koko Norjassa oloni aikana. On täytynyt miettiä seuraava askelta. Mihin menisin? Mitä tekisin? Miten seikkailuni jatkuisi nyt, kun tilanne Støssä muuttui radikaalisti? Missä minua tarvittaisiin nyt eniten? Miten voisin palvella parhaiten?

Olen ollut neuvoton ja pohtinut viime päivinä tarkkaan omia arvojani. Mikä minulle on lopulta kaikkein tärkeintä? Ja sitten viime viikolla siimapöntön äärellä selvittäessäni siiman sotkuja, yhtäkkiä myös mielen solmut avautuivat pitkän taivuttelun jälkeen. Nyt valintani on selvä.

* * *

Joskus suurintakin seikkailua ja huimimpiakin kokemuksia tärkeämmät asiat löytyvät läheltä. Sydämestä. Lähimmäisistä, perheestä, suvusta. Rakkaudesta. Lähimmäisen rakkaudesta.

Ne ovat nyt tärkeimmät arvoni, joiden pohjalta otan seuraavat askeleeni.

* * *

Minun supervoimani taitaa olla taito tehdä nopeita päätöksiä, kyky nostaa ennalta-arvaamattomia ratkaisuja mahdollisksi vaihtoehdoiksi, valmius muuttua nopeasti tilanteen vaatimalla tavalla – nopea toiminta nopeiden päätösten seurauksena.

* * *

Isoisäni on huonossa kunnossa ja sairas. Isoäitini haluaa hoitaa häntä kotona; antaa papan olla siellä mihin hän kuuluukiin. 90-vuotiaan mummoni voimat eivät kuitenkaan riitä huolehtimaan papasta ja isosta talosta. Kun viime viikolla kuulin sukulaisteni huolen papan tilanteesta, asia oli minulle itsestään selvä. Olin montaa päivää pyörittänyt mielessäni iso ajatusmassa. Pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja sitten siimapöntön äärellä ajatus iski kirkkaana mieleeni: näin on toimittava. Minulla on mahdollisuus nyt mennä auttamaan isovanhempiani, hoitamaan taloutta ja pappaa mummon avuksi. Valitsin nyt lähteä isovanhempieni luokse.

Lähden seuraavaksi Suomeen. Keuruulle, Keski-Suomeen, josta minäkin olen kotoisin. Olen asunut siellä lapsuuteni ja ensimmäiset kouluvuoteni, mummolan viereisessä talossa. Mummo ja pappa hoitivat minua usein ja vietin heidän kanssaan paljon aikaa. Nyt on minun vuoroni hoitaa ja auttaa. Ja katsoa sitten mitä tapahtuu.

lähtö1

Tästä syystä minä päätin olla etsimättä tällä erää uutta työtä Norjasta ja lähteä Suomeen. Saatan tulla tänne vielä takaisin. Saatan olla tulematta. Mikään ei ole elämässä varmaa ja pysyvää, sen ovat viimeiset kuukaudet minulle osoittaneet. Siksi on tärkeää tarttua hetkeen, tarttua sydämen ääneen ja toimia sen mukaan. Vaikka sitä joskus jälkikäteen ihmettelisikin, miksi ikinä on tullut toimineeksi valitsemallaan tavalla. Siksi on tärkeää uskaltaa hypätä ja olla pelkäämättä seurauksia. Sillä elämä näyttää.

Ja nyt elämä näytti nopeasti. Alle viikossa päätöksestäni sain eilen järjestettyä itselleni kyydin kalarekassa Suomeen. Lähtö on huomenna! Kiitos supervoimieni, kahdessa päivässä minä olen valmis lähtemään. Vielä on pakattava tavarat, siivottava ja luovutettava asunnon avaimet. Huomenna olen jo Suomessa.

Seuraavat viikot näyttävät miten tilanne kehittyy. Olen Keuruulla nyt niin kauan kuin tarvitaan. Muusta en tiedä, eikä nyt tarvitsekaan tietää. Se on helpottava ajatus. Että aina ei tarvitse tietää miksi tai miten.

lähtö2

Elämä on vaiheita, askeleita. Tuliko vuodesta Norjassa nyt neljännesvuosi Norjassa? Niin voi olla. Ja sitten on. Taitaa olla, että jo nyt olen oppinut ja saanut sen mikä on ollut tarpeen.

Olen kovin väsynyt. Viime päivät ovat vieneet voimia, supervoimiakin, enkä oikein osannut kiteyttää kirjoittaen ajatuksiani. Mutta tällä toissa iltana kuvaamallani videolla kerron päätökseni koko taustan mielestäni aika osuvasti. Katso se. Siinä on se ihminen, joka minusta on näiden kuukausien aikana kuoriutunut, vaikka nyt vähän väsyneenä ja hämärässä…

❤ Äm